torstai 25. syyskuuta 2014

Tie
















Tuttu tie täynnä
mittaamattomia muistoja.
Askel askeleelta taakse katsellen
näen mutkat, mäen madaltuneen,
  kuulen  hiekan narskuvan.


Mittaamattomat muistot mukanani,
ilot, surut, onnenhetket,
kevyt on kantaa tietä tuttua.
Tunnen, olen perillä.

Valkokuvatorstai-Runotorstai  337. haaste =
Olavi Virta: Tie (La Strada) 

18 kommenttia:

  1. Mitä lie mutkan takana. Sinulle tuttua. Ensi kertaa kulkevalle jännittävää.

    VastaaPoista
  2. Tuttu tie on mielenkiintoista saada kulkea silloin tällöin ja katsella muutoksia

    VastaaPoista
  3. Tie ei voisi olla enempää tutumpi, niin suomalainen. Ja runosi yhdistettynä siihen antaa mielenkiintoisen kuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikea kylätie, kunpa olisi vielä sorapintainen

      Poista
  4. Siinä se on tie joka tuo suomalaisuuden hyvin mieleen, kuvaa hyvin runotorstain aihetta.

    VastaaPoista
  5. Joku fiksu on joskus sanonut, että jos maisemakuvaan löytää s-muodon, niin se on lähes pakko kuvata:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuli kuvattua, vaikka en kuvattaessa edes noteerannut tienmutkan muotoa.

      Poista
  6. Jokaisella oman elämänsä tie!

    VastaaPoista
  7. "Tuttu tie täynnä mittaamattomia muistoja" tykkäsin upea runo! ♡
    Samalla tiellä kuljen kanssasi, omat muistoni mukanani takataskussa..

    VastaaPoista