lauantai 9. toukokuuta 2009

Matkustin ympäri maailmaa

Viime yönä valvoin pitkään numeron 35 takia. Kurkkasin heti keskiyön jälkeen, mikä on Numerokuvien haastenumero. Päätin, että nyt en ota uunituoretta kuvaa, vaan kiertelen kuva-arkistossani. Kohdistin hakuni vuosille 2006-2009 eli vuosille jolloin suurin osa digikuvistani on talletettu koneeni tiedostoihin. Yksilöin vielä hakua niin, että lasken ikkunoita.
Tuollainen lukumäärä löytyy taatusti matkakuvista.

Aloitin Budapestista. Ei jäi vähän alle tai meni yli. Entä New York rutkasti yli. Nizza liian vähän. Madeiraan oli tallentunut merta, metsää, puutarhaa ei ikkunoita. Azorit, mikä ihana paikka. Huomasin, että talot olivat aika matalia. Monacossakin oli paljon ikkunoita, mutta olin ottanut kaupunkinäkymän ylhäältä vuorilta, joten ikkunoita oli tietysti liikaa. Ruhtinaan palatsi ei ollut sopinut kokonaan kuvaan. Carolinen ja Stephanien puistossa sijaitsevat pienet kaupunkiasunnot eivät täyttäneet numerokuvien haastetta.

Epätoivo valtasi mieleni, saavuin takaisin kotikaupunkiini. Olin jo vuodessa 2009 ja huhtikuussa.
Kunnes edessäni oli joen rannalla seisova erittäin kaunis kivitalo. Ihailin sitä, jalavat seisoivat lehdettöminä talon edessä, joten pääsin laskemaan ikkunat. Juuri sopiva määrä.

Lähdin tyytyväisenä nukkumaan. Näin unta ikkunoista, matkustin jonnekkin. Muistan, että paikka oli upea. Kotiinlähdön koittaessa matkalaukun pakkaaminen tuotti vaikeuksia. Vaatteet olivat hukassa. Etsin niitä kovasti. Sain kukkalähetyksen. Kolme tulipunaista ruusua - mieheltä.
Kortissa luki. Oli mukava tutustua. Jäävätkö ruusut ainoaksi muistoksi. Tapaammeko.
Miten saan ruusut kotiin elävinä. Halusin säilyttää tämän muiston mahdollisimman kauan. Jatkoin matkalaukun täyttämistä. Pukeuduin valkoiseen pukuun ja vedin jalkaani mustat sukat. Ihmettelin yhdistelmää. Ei sen väliä, vihdoinkin olin lentokonebussissa.

Nyt en etsi enää numeroa. Kuvasta sen löydätte, kun laskette julkisivun ikkunoiden kaikki ikkunaruudut kellari-ikkunat mukaanlukien klikkaamalla kuvaa.

24 kommenttia:

  1. Kuva löytyi, löytyykö seuraavaksi ruusun lähettänyt? ;D

    VastaaPoista
  2. Kaunis rakennut, ja taas niin hyvin kirjoitettu juttu kuvan ympärille!

    VastaaPoista
  3. Vanhat kivitalot ovat viehättäviä ja ikunoissa löytyy.

    VastaaPoista
  4. Lumouduin kirjoittamastasi niin, että unohdin ikkunat. Sovitaanko että niitä on 35.

    VastaaPoista
  5. Sie olet todella nähnyt paljon maailmaa. =)
    Se on suuri mielenrikaus, että näkee millainen maapallomme on... =)

    VastaaPoista
  6. aurinkoinen,
    kiitos.

    Inkataika,
    Saattaa olla, että en löydä enää uneni ruusuritaria, mutta huomenna taatusti saan eräältä toiselta ritarilta kukkia.

    eem,
    Kyllä siellä minäkin asuisin.

    Yaelian,
    Historiallinen, hengellisyyttä huokuva rakennus.

    VastaaPoista
  7. selma,
    Niin ja vielä kun saisi asua tuossa omakotitalossa keskellä kaupunkia.

    Kaanon,
    Oli mukava reissu, kiertäisin vaikka joka yö noissa paikoissa ja ruusut vielä kaupanpäälle.
    Vaikka läheltäkin kyllä löytyy mikä tuli todistettua.

    Una,
    Euroopassa kuitenkin, jaa New York oli kauempana. Niin ja Afrikan Marokon matkasta en puhunut nyt mitään.
    Kun niitä ikkunoita alkaa hakemaan, on reviiri aika laaja.

    VastaaPoista
  8. Niin se usein on, että kaukaa hakee, kun lähelläkin on. Kyllä tuo talo vetää vertoja myös muun maailman rakennuksille ja olihan ikkunoita 35.

    VastaaPoista
  9. Komea rakennus,ja kauniisti taivas ikkunoista heijastaa.

    VastaaPoista
  10. Tässä oli jo kertomus niin upea, etten vaivaudu ruutuja laskemaan, vaan uskon, että tuon työmäärän jäleen niitä on vaaditut 35 kappaletta. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  11. Komea talo, tutultakin näyttää ja paljon ikkunoita.
    Silti tekee mieli sanoa, että kehystarina oli paras osa :-D

    VastaaPoista
  12. Näkemäsi vaivan jälkeen uskotaan laskemattakin. Kaunis rakennus. Ja tarina sen ympärille mielenkiintoisesti kehitetty, unelmien ruusuritarikin sinne piiloutunut.

    VastaaPoista
  13. aimarii,
    Kyllä se niin on, että ei kannata mennä merta edemmäs kalaan.
    Komea talo on, ihailen sitä aina ohi kulkiessani.

    flora,
    Taivas on tärkeä asukkaille.

    Zilga,
    Kiitos, että pidit. Unta muistelin vielä aamulla ja kirjoitin talteen. En tiedä oliko siinä myös symboliikka.
    Joku unien tutkija voisi kertoa.

    Uuna,
    Minusta on hyvä kertoa numeroille taustaa.
    Numerokuvahaaste on haastavampi, kun saa taustaa.

    VastaaPoista
  14. Sirokko,
    Tupsahdit just tänne, kun olin jo pois menemässä.
    Olisiko arkipäiväinen selitys unelmien prinssille - huomenna on päivä, jolloin hyvin monet saavat prinseiltään kukkia.

    VastaaPoista
  15. Kuva kaunis, kuin myös tarina. ;-)

    VastaaPoista
  16. Maailmalla on kauneutta mutta kotoa löytyy paras!

    VastaaPoista
  17. Ihana talo!

    Tuo uni, jännää kuinka monesta asiasta se koostuu ja miten jonkun asian/tehtävän pohdinta laittaa alitajuntaa liikkeelle. Kävit monta matkaa läpi, se ehkä viritti jotain muistoja unenmuodossa.

    VastaaPoista
  18. Pekka,
    Kiitoksia

    Tuulento,
    Näin se on lähelle näkee kaukaa

    Rita,
    Luulen myös, että uneen sekoittui kaikki se, mitä ennen nukkumaanmenoa kävin läpi ja vielä vähän enemmänkin

    VastaaPoista
  19. Kuva-arkistoistani minäkin lähdin kuvaa hakemaan. Ja kuinka monta kertaa olen tänään laskenut jotain: kukkia, lehtiä, puita, ikkunoita. Ja kuinka ollakaan, ikkunoista se löytyi.

    VastaaPoista
  20. Kertomuksesi vei mennessään, mutta varmuuden vuoksi kävin laskemassa ikkunat, jotta et olisi "koiraa" haudannut tähän juttuusi. Sopivasti löytyi ikkunoitakin. Mistäköhän rakennuksesta lienee kysymys? Mielessäni tuntui niin tutulta. Tiedä sitten onko? :)

    VastaaPoista
  21. Kiehtova ruusutarina täydentää kuvaa, hauska!

    VastaaPoista
  22. Moninainen,
    Ikkunoista se löytyy.

    Tarjuska,
    Arvokas rakennus, katselin sitä tänäänkin, jalavat jo vihertävät.
    Hengellisiä asioita siellä mietitään.

    Marja-Leena,
    Ruusuja en ole saanut, mutta kukkia kumminkin, orvokeita.

    VastaaPoista