perjantai 19. lokakuuta 2012

Kirjeitä valkoisessa kuoressa


Postiluukku kolahti tuttuun tapaan. Raili oli jo jonkin aikaa odottanut määrättyä ja tuttua postia. Kirje oli  myöhässä. Heinäkuun alussa oli luvattu, että kolmen kuukauden kuluttua tulee kirje. Raili oli aikonut ottaa yhteyttä kirjeen viipymisestä. Nyt luukusta putosi tutunnäköinen valkoinen kirje.

Kaikki alkoi viime vuoden puolella vähän ennen muuttoa., mutta vasta muuton jälkeen alkoi tapahtua.
Nyt Raili on saanut jo neljä kirjettä. Kirjeenvaihto on yksipuolista ja se alkaa aina samoin vain päivämäärät vaihtuvat. Railin luki taas tuttua tekstiä Teille on varattu kirjeaika maanantai 12.11.12. Näyttää kovin yksipuoliselta, mutta tuttu aloitus Railille. Kirjeessä pyydetään muutamia toimenpiteitä ja jonkin ajan kuluttua kolahtaa postiluukku taas.

Keväällä, se oli toinen kerta, kun Raili odotti kirjettä, Sitä ei tullutkaan vaikka oli luvattu. Hädissään Raili otti yhteyttä ja sai kuulla selityksiä ja selityksiä. Muiden matkat olivat sotkeneet Railin asioita. Seuraavana päivänä kirje kolahti postiluukusta. Raili oli huojentunut. Kirje alkoi tuttuun tapaansa.

Kun kolmas kirje tuli, Railin sydän sykähti innostuksesta. Teille on varattu kirjeaika 11.7.12 klo 15.30. Tämähän on mukavaa, saan vihdoin tavata kirjeenvaihtokaverini. Kellonaika sen paljastaa, hän on varannut tapaamisajan ja haluaa lukea kirjeen ääneen minulle, Raili pohti itsekseen.
Häntä kuitenkin mietitytti tuo tapaaminen, se kellonaika jotenkin töksähti koko kirjeessä. Se ei niveltynyt oikein kirjeen sisältöön. Raili otti henkilökohtaisesti yhteyttä sihteeriin, ei hän uskaltanut kirjekaverin luokse mennä.
Tässä on nyt sattunut virhe, sanoi sihteeri ja veti kellonajan yli. Kyllä te saatte kirjeen.

Raili odotti kirjettä, jo kaksi päivää oli kulunut ilmoitetusta päivämäärästä.
Raili ei kestänyt enää odotusta päivääkään. Hän marssi paikan päälle ja ilmoitti tylysti.
Haluan tavata kirjeen lähettäjän vihdoinkin henkilökohtaisesti. Minua hieman kummastuttaa tämä yksipuolinen ja vähän saneleva kirjeenvaihto.
Raili ohjattiin toiseen huoneeseen, kirje olisi siellä. Ystävällinen sihteeri kuunteli Railia ja antoi kirjekopion hänelle. Raili luki kirjeestä Teille on varattu....
Ei enää tätä, haluan tavata kirjeen lähettäjän, Raili pyysi.
Hetkinen, hän on nyt varattu, mutta lupaa ottaa vastaan kun vapautuu, kuului vastaus.
Raililla ei ollut kiire minnekään, hän jaksaa odottaa.

Ovi avattiin ja Railin edessä seisoi naapuripojan näköinen nuori mies valkoisessa takissaan.
Mukava, että sain tulla tapaamaan.
Olen katsellut näitä teidän papereita. Otetaan vielä yhteyttä kolmen kuukauden päästä., sanoi valkotakkinen.
Voi, en jaksa millään enää odottaa niin kauan, aikaa on kulunut jo 10 kuukautta eikä ole edistytty. Anteeksi vain, mutta olen tehnyt jo itse diagnoosin, Railin äänensävy oli hyvin päättäväinen.
Mikäs se diagnoosi on ?
Raili sai sanoa analyysinsä. Valkotakkinen myönsi, että samoin hänkin ajattelee.
Yhteistuumin päätettiin toimenpiteiden jälkeen vielä kerran kertoa kirjeessä kolmen kuukauden päästä tai ehkä aiemmin. Nyt näyttää kaikki jo normalisoituneen. Vedetään piste menneelle jaksolle ja syödään tuhdit annokset D- ja C-vitamiinia, ajatteli Raili pitäessään toivottavasti viimeistä kirjettä kädessään.

********************
Pakinaperjantai  308. haaste = Savun hälvettyä

24 kommenttia:

  1. Kylläpä kesti Raililla kauan ennenkuin pääsi lääkärille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tiukkana saa olla, jos haluaa saada asiat päätökseen.

      Poista
  2. Tuommoiseksi se on monin paikoin muuttunut tämä terveydenhuolto. On kaikenlaista terveydenhoidon kuntayhtymää, mutta ne toimivat ikään kuin sisäänpäin hoitaen papereitaan eikä ihmisiä. - Varsinainen painajainen - ja niin tuttu monelle ihmiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ereiden lähettäminen halpaa lystiä ole ja kaikkein kalleinta on kerrata samoja kokeita useaan kertaa.
      Tulee mieleen, kuinka ennen osattiin diagnosoida ilman byrokratiaa.

      Poista
  3. Justiinsa tollasta se on, pitää vielä tietää itse, mikä vaivaakin, ja sanoa se lääkärille, niin voi sitten määrätä senmukaiset lääkkeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkästymisen aikana ei ole muuta vaihtoehtoa kuin löytää itse vastaus.

      Poista
  4. Kiva pakina, täällä onneksi kaikki sujuu todella nopeasti, paitsi sairaalaa vaativissa tapauksissa ehkä ei. Hino kuvakin, lehtikuusi on kaunis syksyisin....ja keväisin...ja kesäisin....ja talvisin. Lempparipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lienee tapana kohdata kirjeellä asiakas ja sehän tietää asian pitkittymistä. Kukahan tämän on keksinyt ? Ei liene joustavin ja halvin tapa kuitenkaan.

      Poista
  5. No olipas se tarina. Vaan tuollaista se voi olla joissakin jutuissa, peikko on kuullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta se on varmaan maan tapa, suomalainen keksintö.

      Poista
  6. Tietää millaista on odottaa valkoista kirjettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisen kirjeen odottaminen on pitkästyttävää.
      Aika hupaisaa, kun kirje alkaa Teille on varattu kirjeaika, kun se aika on täysin yksipuolinen eikä koske potilasta.

      Poista
  7. Juupa, valitettavan moni joutuu valitettavan usein valkoisten kuorien kierteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan täällä melkein kaikki siinä kierteessä.
      Ensin aloittivat pankit ja poistivat saleistaan kaikki ne asiakkaat, joilla on käytössään pankkilinjat tietokoneillaan.

      Poista
  8. Ihan hirvittää, millaiseksi hoidon saaminen on menemässä, aina vaan hankalammaksi.
    Pitää olla tosi terve, että jakssa tuota rumbaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ihmettelen myös. Ennen kohdattiin lääkäri henk kot ja saatiin arvio terveydentilasta tai sairaudesta suullisesti.

      Poista
  9. Jäin miettimään. Loppujen lopuksi olen onnellinen että kirje vielä tulee, eri asia sitten jaksaako sitä enää lukea:) Kaunis oli tuo kuva yllä, lehtikuusi on niin koristeellinen olipa vuoden aika mikä tahansa mutta ehkä se on ihanimmillaan alku kesästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kirje tulee jotenkuten sekin. Jää mietityttämään, miten vanhat ihmiset käsittävät ja osaavat toimia oikein tässä menossa.

      Poista
  10. Voi, tämä on niin tätä päivää! Tähänkö on tultu, kun me kaikki työelämän osallistujat olemme tällaisessa mukana, sokeina suorittajina. Talous ja tuloksen kasvun tavoitteet määräävät tahdin elämän- ja työnlaadun kustannuksella? Yksittäisenä ihmisenä voin kuitenkin vaikuttaa omassa elämässä ja jättäytyi nykymenosta. Ei aivan, kyllä meille monelle tulevan eläkkeen kartuttaminen merkitsee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa mieleeni, että enne lääkäreitä oli murto-osa nykyisestä määrästä. Siitä huolimatta tehtiin jopa kotikäyntejä (ainakin lapsuuteni aikana) ja otettiin potilaat henk kohtaisesti vastaanotolle. Vai sairastammeko nykyään enemmän kuin ennen ?
      Luulisin, että byrokratia nielaisee aivan liian paljon rahaa terveyden- ja sairaanhoidosta. Yksinkertaistaminen ja tilastojen vähentäminen voisi olla järkevää.

      Poista
  11. Osasitpa kirjoittaa, pidit jännityksen yllä viime riveille asti. En sitä heti lääkäri-kirjeeksi arvannut, ehkä sen takia kun en ole itse vielä joutunut vastaavanlaiseen kierteeseen. Mutta tällaista se sit vissiin on - ainakin jossain päin. Mutta minä en olisi odottanut noin kauan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä kirjeenvaihto oli niin kaukana sairaanhoidon periaatteista, että aloitin kuin se olisi eräänlaista satua. Totta on kuitenkin.
      Ei auta vastaanpaneminen, kun apua tarvitsee on paras tyytyä ja lopulta kaikki näyttää selviävän. Tosin sanoin jossain vaiheessa, että pitää kai kuolla, niin omaiset saavat selville mikä vaivaa.
      Onkohan se sairauden diagnoosi tosiaankin liian vaikeaa lääkäreille.

      Poista