perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa

 Ilkka on suuren yrityksen osastopäällikkö ja Laila samaisen osaston toimistosihteeri. Jo pitkään Ilkka on tuntenut vetoa Lailaan.  Kevään edetessä tunne on voimistunut. Joka päivä Ilkka miettii, kuinka voisi ilmaista tunteensa ja samalla hän pelkää tulevansa torjutuksi. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa, se ei estä Ilkkaa etenemästä päämääräänsä kohti. Lailalla ei ole aavistustakaan osastopäällikön suunnitelmista.

Sinä päivänä kevätaurinko paistoi kirkkaasti ja ilmassa leijui kepeä keväinen tuoksu. Osastopäällikön ikkunan takana koivut vihersivät hiirenkorvilla.  Nyt on hetki koittanut, Ilkka ajatteli, kerron sen tänään.
Samassa oveen koputettiin ja Laila pyyhälsi kopisevin koroin huoneeseen paperipino käsissään.
- Laila, minulla on sinulle henkilökohtaista asiaa. Istu, niin jutellaan, Ilkka pyysi vakuuttavalla äänellä.
Mitä, mitä, Laila ajatteli  ja istuutui Ilkkaa vastapäätä. Juuri silloin kirkas kevätaurinko pyyhkäisi Ilkan kasvoja. Laila hätkähti, hän huomasi Ilkan keväisen kepeän katseen. Henkilökohtaista - sana pureutui kuin taikasana Lailan ajatuksiin.
- Olen jo pitkään ajatellut kertoa sinulle, Ilkka aloitti. Koputus oveen keskeytti kaiken.
Toimitusjohtajan sihteeri kurkisti ovesta ja huikkasi.
- Hei, johtaja pyytää luokseen heti. Hän haluaa keskustella osavuotiskatsauksesta.
Ilkka nousi  samoin Laila, molemmat poistuivat huoneesta. Lailaa harmitti, kun tärkeä henkilökohtainen asia jäi sillensä.

Seuraavien viikkojen aikana Ilkka uppoutui tiiviisti työpaljouteensa. Kesä oli ovella, työt oli saatava hyvälle mallille ennen kesälomia. Välit viilenivät päivä päivältä etäisemmiksi. Ilkka muuttui viralliseksi, keskustelu liikkui vain työasioissa, kunnes sekin keskustelu muuttui etäiseksi sähköpostikeskusteluksi. Kesälomien jälkeen Laila huomasi, että hänelle ei enää tullut sähköpostejakaan. Työt olivat yksinkertaisia rutiinitöitä, kaikki mielenkiintoiset projektityöt olivat siirtyneet uudelle ihmiselle. Syksyllä Lailan työhuone siirtyi kerrosta alemmaksi. Lailasta tuntui, että häntä ei enää tarvita koko yrityksessä. Hän ahdistui ja tunsi itsensä riittämättömän tarpeettomaksi. Aamuisin oli raskasta lähteä työpaikalle. Lopulta työkyky hävisi, kädet tuntuivat vain niin raskailta. Työhuoneen ovesta ei kukaan tullut piipahtamaan Lailan luona. Sähköpostit olivat tyrehtyneet.
Marraskuulla Laila hakeutui työterveyslääkärille. Hän sai lääkkeitä, joiden pitäisi auttaa. Vaan toisin kävi, Laila romahti totaalisesti ja sai sairaslomaa.  Lääkärintodistuksessa luki syvä masennus.
Kevät oli jo pitkällä, koivut vihersivät ja heleä auringonpaiste havahdutti Lailan. On päästävä irti tästä ahdistuksesta. Laila marssi työpaikalleen. Koputti osastopäällikön ovelle.
- Tuon henkilökohtaisesti tämän. Sanon itseni irti tästä työpaikasta, hän sanoi voitonriemuisena ja ojensi kirjeen Ilkalle.
Aurinko oli juuri pujahtanut pilven taakse. Ilkan kasvot näyttivät väsyneen harmailta.     

************************
Pakinaperjantai 279. haaste = Kurottuva keväinen katse

16 kommenttia:

  1. Tämä olikin tosi hieno kertomus tavallisista ihmisistä. Kelle tahansa voi näin käydä.
    Muitta Laila olikin kaikista rohkein ja päättäväisempi, hän päätti, että näin ei voi enää jatkua.
    Ja niin loppui katseet, niin keväiset kepeät, kuin kaikki muutkin, ja hän otti ja lähti ja komiasti lähtikin!
    Hieno pakina olikin, kertakaikkiaan, vei mennessään ja olisi halunnut lukea vaikka vielä lisääkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava , kun pidit. Otin aiheeksi aina niin ajankohtaista eli työpaikkakiusaamisen.

      Poista
  2. Kevät saa hurjia aikaan, kaikenlaista paljastuu valoon, hyvää ja huonoa. Eristäminen on työpaikkakiusaamista ja yleensä se on uhri, joka joutuu luovuttamaan. Laila selvisi kuitenkin kunniakkaasti ja otti lopulta ohjat omiin käsiinsä. Tästä olisi saanut pakinaakin pidemmän tarinan, kivasti kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen miettinyt alati lisääntyvää työpaikkakiusaamista. Se tuntuu vain lisääntyvän ja on ihme, kun siihen ei saada mitään otetta. Voimavarojen tuhlausta, ajan voisi käyttää työn tekemiseen eikä kiusaamiseen. Johtuneeko kaikki vain huonoista johtamistaidoista.

      Poista
  3. Tuommoinen se on meininki useillakin työpaikoilla nykyään! Ihminen uhraa uransa vuoksi lähes mitä tahansa. Laila sentään uskalsi tehdä oikean ratkaisun.
    Juttusi tehostsi, jos jättäisit sen ensimmäisen selittelevän kappaleen kokonaan pois ja aloittaisit siitä "Sinä päivänä..." Lukija seuraa kyllä mukisematta mukana ilman ennakkoinformaatiotakin. Lopetat juttusi tyylikkäästi. Lukija näkee yhdessä Lailan kanssa kevätauringon valossa Ilkan kasvoista, kuka kilpailussa selvisi voittajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja on vain lisääntymään päin eikä näytä vähenemisen merkkejä.
      Sen kappaleen olisi kyllä voinut jättää poiskin, taustatietojen takia sen kirjoitin.
      Halusin näyttää tai kirjoittaa häviäjän selviävän voittajana.

      Poista
  4. Onnetonta. Kun ihastus vaihtuu vihastukseksi, niin suosio muuttuu epäsuosioksi. Työpaikalla tämä on katalaa valtapeliä. Tunteet pitäisi pystyä hillitsemään, mutta sepä vaatii kypsyyttä, aikuisuutta. Laila teki ratkaisunsa ja toivottavasti hän sai hyvän työn muualta. Mutta silti on kohtuutonta, että kakaramaisen esimiehen vuoksi joutuu luopumaan työstään ja muista työkavereista. Ajankohtainen pakina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakina kumpusi viimeaikaisista ikävistä työpaikkakiusaamisista. Miehet eivät ole aina vahvoja, vaan heikkoina johtajina käyttävät valtaansa sortamalla mielensä mukaan.

      Poista
  5. Näin voi käydä, ja sitten ihmetellään miten oikeasti kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Laila oli lopulta voimakas ja selvisi.

      Poista
  6. Jopas kolahti! Laila teki ihanan rohkean ratkaisun, josta varmasti koituu vain hyvää. Myös heikot naisjohtajat voivat käyttää valtaansa väärin ja suorastaan esineellistää työntekijänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikkojen pahoinvointi on pitkälti johtajien heikkoutta ja kykenemättömyyttä johtaa ja huolehtia alaisistaan.

      Poista
  7. ”Ei tärkeää se ole, mä miksi lähden, on tärkeää vain se, mä miksen jää."

    Juice

    VastaaPoista
  8. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Laila teki viisaasti, kun poistui. Silti harmittaa se, että osastopäällikkö jatkaa porskuttaa firmassa ja tunnollinen työntekijä eristetään kunnes näkee ainoan vaihtoehdon: ulko-oven.

    Erotiikalla "vehtaaminen" ei kuulu hyvään johtajuuteen. Syntyy asetelmia, jotka häiritsevät työn sujuvuutta. Pääasia on työ, ei omien tarpeiden hoitaminen osastopäällikön lailla. Aikuisuutta ja vastuullisuutta työpaikoille!

    VastaaPoista
  9. Työpaikkaromanssit ovat aika yleisiä, harvoin niistä hyvää seuraa.

    VastaaPoista