Sydän karrella

New York kuvattuna Empire State Buildingin ylimmästä 102. kerroksesta. Matka oli mieleenpainuva, siitä kerron toiste. New York muistui mieleeni, kun sunnuntai-iltana katselin Nelosen elokuvan Sydän karrella.

Olen katsonut elokuvan aikaisemmin, mutta Jack Nicholsonin takia kannattaa toinenkin katselukerta. Pidän Nicholsonia yhtenä tämän hetken parhaimmista miesnäyttelijöistä. Elokuvan avioliittodraaman sivuosassa on ruoka. Kolumnisti Markin ja ruokatoimittaja Rachelin, Meryl Streep, suhde alkoi Pasta carbonaralla, josta Mark (Nicholson) totesi.

Kun olemme naimisissa, haluan syödä viikottain kanssasi pasta carbonaraa.

Ensimmäinen mehukas pasta-ateria syötiin vuoteessa ja kattilasta.
Pasta-ateria johti tietysti häihin. Sen jälkeen hankittiin remontin tarpeessa oleva talo, jonka remontti tuntui kestävän loputtomasti. Vauva-uutista juhlittiin noutopizzalla ja syntymistä porsaankyljyksillä sinappikermakastikkeessa, joka sai Markin tunnelmoimaan.

Haluan syödä tätä kanssasi loppuelämäni.

Piknikillä syötiin täytettyjä bageleita ja sitruunakanaa. Mark nälkäisenä väänsi koiven sitruunakanasta jo ennen pöytäänkutsua.

Linguineaa simpukkakastikkeessa nautittiin, kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan. Sen jälkeen avioliitto olikin katkolla Markin syrjähypyn takia. Ikuiseksi vannottu rakkaus voitti ja Rachel palasi kotiin ja anteeksianto oli suloista, hetken. Työkaverit toivat Rachelille riisivanukasta uuden vauvan syntymisen kunniaksi sairaalaan ja Mark halusi myös vanukasta toteamalla.

Olen aina halunnut syödä riisivanukasta.

Toivomuslistalla olivat myös limettipiiras ja paella. Rachel leipoikin limettipiiraan, joka oli piste avioliitolle. Juhlat, jonne oli kutsuttu Markin syrjähypyn rakastajatar, olivat Rachelille liikaa.
Kuvassa Rachelilla limettipiiras juhlan jälkiruuaksi ja vierellä vielä Mark.
Avioliitto päättyi jälkiruuaksi aiottuun limettipiiraaseen. Rachel iski kermavaahdolla kuorrutetun piiraan miehensä kasvoille.

Elokuva on vuodelta 1986 ja ruuat tyypillisiä siltä vuosikymmeneltä. Nostalgian innoittamana toteutin maanantain päivällisen periaatteella, kun kaappi on tyhjä. Bageleita ei ollut, vaan kaapista löydetyt kanelikorput kelpasivat, jälkiruuaksi riisivanukasta ja viimeisistä pakastemansikoista kastike vanukkaalle.

Kanelikorppuleivät

Korpuille levitetään yrtti-pippurituorejuustoa. Päälle salaatinlehtiä, kesäsipulirenkaita, keltaista paprikaa, tomaattia, yrttisuolaa ja muutama tippa oliiviöljyä. Yllättävän sopiva kombinaatio, hiukan makea korppu, jota sipuli ja paprika terästivät sopivasti. Kylmä olut sopi hyvin juomana.

Riisivanukas

Keitä löysä riisipuuro, litran annos. Sekoita joukkoon 1 dl rusinoita, 1 dl kermaa, sitruunan raastettu kuori, ripsaus vaniljasokeria. Vatkaa 2 kananmunaa ja puoli desiä sokeria vaahdoksi ja sekoita riisiseoksen joukkoon. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista alatasolla 200-asteessa puolisen tuntia. Nautitaan kylmänä tehosekoittajalla soseutetun mansikkakastikkeen kera.