perjantai 25. helmikuuta 2011

Lakritsin hurmaa

Jo kauan sitten Hilkka rakastui lakritsiin. Työviikon jälkeen perjantaisin oli usein pieni onnen hetki, jolloin Hilkka käpertyi  minttulakritsien kanssa sohvan nurkkaan ja avasi sisustuslehden, unelmoi ja nautti. Raskaan työpäivän jälkeen on nautinnollista rentoutua kevyesti, oli Hilkan tapana perustella näitä hetkiä.
Vuodet kuluivat ja lakritsi piti pintansa. Se oli  turhan tarpeellinen herkku, josta Hilkka ei halunnut luopua. Onnen hetkiä kruunasivat klassikoksi muodostuneet minttulakut. Vaihtelu virkistää, Hilkka vaihtoi joskus täytelakuihin, niiden piti olla juuri sitä oikeaa merkkiä. Samoin pehmeä musta lakritsi kelpasi vain juuri siltä tehtaalta, joka valmisti pehmeintä ja juuri sopivan makeaa. Jossain vaiheessa tulivat salmiakit ja salmiakkisuklaa. Se melkein syrjäytti minttulakritsin. Automatkoilla oli hyvä imeskellä lakritsipastilleja sokeritonta Sisua ja tervaleijonaa.

Jouluna Hilkka nautti salmiakkisuklaasta, tavallinen suklaa ja konvehdit olivat liian makeita. Suklaa ei koskaan korvannut lakritsia. Sinäkin jouluna lakritsisuklaata kului rasiallisia. Hilkka säästi osan vielä tammikuulle ikään kuin joulumuistoksi. Myöhemmin iski huono omatunto, kilojakin oli kertynyt lisää. Hilkka päätti siirtyä vain pastilleihin. Ne jotenkin veivät näläntunteen ja Hilkasta tuntui, että ainakin muutama kilo väheni pastillien avulla.

Vaikka kaikki tuntui olevan hallinnassa, Hilkka tunsi kuitenkin olonsa huonovointiseksi.  Sydänalassa oli painostava tunne, olo oli voimaton ja välillä huimasi.  Sitten koitti se yö, jolloin Hilkka oli ahdistunut,  rinnasta puristi ja sydän hakkasi. Hilkka ei saanut unta, hänestä tuntui jo niin pahalta, että hän mietti  selviänkö  tästä aamuun asti. Ennen aamua hän lähti ensiapuun. Valvontahuoneessa otettiin sydänfilmit, mitattiin verenpaine. Hupsis, verenpaine huiteli korkealla pitkästi yli 200.  Hilkka lähetettiin röngteniin, otettiin verikokeet ja annettiin pistos. Hilkka oli valvonnassa, vähitellen verenpaine laski normaaliin.

Lääkäri saapui Hilkan luokse.  Mitään ei ole löydetty, olette perusterve eikä teillä ole mitään lääkitystä. Verenpaineen nousu tuntuu mysteeriltä. Mitä olette syöneet. Hilkka kertoi, että ihan tavallista ruokaa ei mitään erikoista. Oletteko syöneet lakritsia, Hilkka kuuli lääkärin kysyvän. En nyt, mutta joulun aikaan. Lakritsi voi vaikuttaa viikkojen päästäkin verenpaineeseen, luultavasti tässä on syy, sanoi lääkäri  ja jatkoi. En anna nyt mitään lääkitystä, mutta seuratkaa verenpainetta ja jos jotain ilmenee ottakaa lääkäriin yhteyttä. Älkää syökö enää lakritsia.

Kotona Hilkka muisti pastillit, hän oli unohtanut kertoa niistä. Muutaman päivän päästä Hilkka sai kirjallisen raportin käynnistään. Tulokset olivat normaalit, Hilkka oli terve. Hän tunsi kiitollisena lakritsia kohtaan itsensä etuoikeutetun onnelliseksi.    

********
Pakinaperjantai 222. haaste =
Onni - tarkoitus ja merkityksellisyys

20 kommenttia:

  1. Eikös olekin mukava syödä larkitsaa vaikka salaa itseltäänkin. Peikotkin tykkäävät larkitsasta.Varsinkin siitä mikä on Suomen parasta :)

    VastaaPoista
  2. Lakritsiin tulee kyllä himo;D Onneksi täälläkin sitä saa,sillä lakritsi hurmaa!

    VastaaPoista
  3. En ole oikein koskaan välittänyt niin hirveästi lakuista, mutta tiedän monia joille se on himo.

    VastaaPoista
  4. Kouvolan laku on parasta ja erityisen hyvää se on yhdessä suklaan kanssa. Kyllä lakun nauttiminen on oivallinen elämäntarkoitus ;)

    VastaaPoista
  5. Hymyilevä eläkeläinen25. helmikuuta 2011 klo 22.21

    Jos elämässä ei ole jotain makeaa, se ei ole elämisen arvoista. Monet onnen hetket ovat oikeastaan petollisia kuten tuo lakritsinsyönti!

    VastaaPoista
  6. Kesän ensimmäinen jäätelötötteröni kioskilta on lakritsijäätelöä.

    VastaaPoista
  7. isopeikko,
    Salaa syötynä se vasta hyvää onkin.

    Yaelian,
    Lakritsi on tosiaan hyvää ja laatuja löytyy.

    Ari,
    Lakritsi on toisille ja suklaa toisille se herkku.

    Ina,
    Pienet nautinnot ne vasta hyviä ovat, niissä piilee suuren onnen siemen.

    Hymyilevä eläkeläinen,
    Nautinnon onnellisuudessa piilee myös pieni petollisuuden mahdollisuus. Se on se pitää saada melkein hinnalla millä tahansa.

    runopasanen,
    Sama makuhalu täälläkin.

    VastaaPoista
  8. Ai, että onkin hyvää se laku!
    Mutta huono juttu, on se, jos aiheuttaa tollasta, mutta syö aina joskus ja ei kerralla paljoa, niin voi sitten kuitenkin sitä aina joskus syödä!
    Kyllä hyvää aina joskus pitää saada, mun heikkouteni on jäätelö!

    VastaaPoista
  9. Onneksi ei meiltä saa lakua ja suklaatakin ostan tosi harvoin, mutta molemmat kuuluvat ehdottomasti suomalaiseen 'ruokavaliooni'. Verenpainekin on enemmän alhaalla joten lääkkeestäkin käy.Kun vielä saisivat niistä ne kalorit pois..

    VastaaPoista
  10. Pieni pahe voi aiheuttaa tykytyksiä. Kohtuudella kaikki sallittua. Hieno tarina ja totta.

    VastaaPoista
  11. Lakritsa on melkein Jumalasta seuraava! Ja salaa itseltään syötynä vallankin. Kiirepakolainen tietää....
    Mukava tarina, melkein kuin omasta elämästäni:)))))

    VastaaPoista
  12. Tarina on hieno. Ja oikeasti valistaa kolikon toisesta puolesta, verenpaineen kohoamisesta tietyillä henkilöillä. Kuulun tuohon joukkoon. Verenpaine nousee liki 200:aan jos syön mustaa herkkua liikaa. Pyysin miestäni (joka voi lakulla herkutella) piilottamaan ostamansa lakupussit, sillä olen heikko, kun herkuista on kyse.

    Kiitos vielä kerran tästä tositarinasta!

    VastaaPoista
  13. Lakritsi on kyllä aivan ihanaa! Tarkka pitää olla, että oikeanlaista ostaa.
    Siihen olen kyllä heikkona huomattavasti enempi kuin suklaahan, harmi. Vaikka tietääkin sen verenpainetta kohottavan vaikutuksen, tulee, silloin kun siihen sortuu, nautittua koko pussillinen. Kerran kuussa, harvemminkin riittää.

    VastaaPoista
  14. Söin yhteen aikaan lakritsia aika suuret määrät ja kuika siinä sitten kävi, verenpainen nousi taivaisiin. ;)
    Lakritsi on HYVÄ siitä ei pääse mihinkään.

    VastaaPoista
  15. Harakka,
    Kyyllä sitä kai joskus voi nauttia ikäänkuin itseltä salaa, eikä kannata kertoa muille

    VastaaPoista
  16. Sirokko,
    Minullakin on yleensä verenpain e suht alhaalla, mutta lakritsin syönnissä pitäisi olla kohtuus.
    Älä kuitenkaan Suomessa käydessäsi liikaa syö vain kohtuudella.
    Mikä se kohtuu nyt sitten onkaan.

    Zilga,
    Kun jotain ei niin sallittua syö, voi kohtuus hämärtyä.

    kiirepakolainen,
    Salaa syötynä se ikäänkuin maistuu vielä paremmalta.

    Lastu,
    Mietinkin, että minkä verran sitä voisi syödä, tietysti pussillinen on hyvä määrä, eihän sitä kuivumaan voi pussin pohjalle jättää.
    Yllättävän tehokas aine se on.

    Rita,
    En ole nyt pitkään aikaan eli kolmeen viikkoon syönyt laritsaa, aion kyllä jossain vaiheessa viettää taas nautinnollisen hetken.

    raija,
    Pitäisi oikein katsoa tuon lakritsijuuren historiaa. Onkohan se niin, että siellä missä sitä on, siellä sitä ei syödä.

    VastaaPoista
  17. hieno tarina ... mä en lakritsista välitä...salmiakkia sen olla pittää

    VastaaPoista
  18. Lea,
    Salmiakissa on myös lakritsia. Luulisin, että aika tavalla. Kaikille ei ole lakritsista haittaa.
    Eikä varsinkaan kun sitä syö kohtuudella.

    VastaaPoista
  19. Mukava tarina, jossa oli tosia aineksia. Lakritsi on paha valinta verenpainetautisille.
    Minä kuulun niihin heikkoihin, jotka söisivät koko pussillisen kerrallaan, joten jätän lakut kokonaan kauppaan.

    VastaaPoista
  20. aimarii,
    Ei tätäkään herkkua ylenmäärin vain sopivassa suhteessa harvoin.

    VastaaPoista