torstai 10. helmikuuta 2011

Olen oudoilla ovilla


Kuljen vieraassa maassa,
en kuulu tänne.
Jokaisella on omansa,
 maa, kulttuuri, kieli.

Jakarandat kukkivat kuin sade
siniset terälehdet leijuvat kaduille.
Rukouskutsun kimeä huuto kiirii minareetista
sen vire kaikuu oudolta korviini.

Kenkienkiillottaja, pieni poika 
ojentaa käden kohti ruokalautasta.
Viereisen pöydän äiti lapsineen
taittaa pizzaa pojan käteen.

Basaarissa sekoittuvat mausteiden,
vehnäleivän, nahan, argonöljyn tuoksut.
Pehmeälle rantahiekalle keinuvat siniset aallot.
Aurinko ei lepää päivällä.

Outojen ovien takana jatkuu muiden elämä.
*****

32 kommenttia:

  1. Maailma on täynnä outoja ovia, kun lähtee pois kotoa. Mitä kauemmaksi kulkee, mitä pidempään, sitä tottuneemmaksi tulee, outojen ovien aukaisu ei pelota.

    Pala maailmaa runossasi, kuvassasi.

    VastaaPoista
  2. Visuaalinen runosi tuoksuineen ja äänineen saa kuvan levittäytymään rajojensa yli.

    VastaaPoista
  3. Jakarandat ja sininen laatta viittaa portugaliin tai muuten vaan sinne päin... tai sellainen ovi tästä aukeni.

    VastaaPoista
  4. Ei tainnutkaan olla Puijon torni Kuopiosta :D

    VastaaPoista
  5. Outoja ovia maailmalla avatessaan saa paljon uutta ajattelemisen aihetta. Paljon silmien eteen avautuu kaunista, paljon vähemmän kaunista.

    VastaaPoista
  6. Kauniita mietteitä ovat Marokon muistot sinussa herättäneet.Ja kuva on kaunis myös.

    VastaaPoista
  7. Noihin mietteisiin ja kuvaan on ihana sukeltaa tämmöisenä pakkasiltana. Minulla heräsi matkakuume :)

    VastaaPoista
  8. Ihanaa eksotiikkaa ja mystistä tunnelmaa, sekä runossa että kuvassa.

    VastaaPoista
  9. Olipa hieno runo outojen ovien tuolta puolen.

    VastaaPoista
  10. Outojen ovien takana jatkuu outojen ihmisten elämä..

    VastaaPoista
  11. Marraskesh? Vai joku muu... outoa. Ja runo avaa oven vieraaseen kulttuuriin...

    VastaaPoista
  12. SusuPetal,
    Maailmalla edessä tuntematon, palatessa jo tottuneempi seuraavalle matkalle.

    Marjattah,
    Lyhyt matkakertomus kuvien takaa.

    isopeikko,
    Mentiin vielä kauemmaksi, Euroopasta Afriikkaan Marokkoon ja Marrakeshiin.
    Silloin kukkivat jakarandat ja katukivetykset olivat sinisenä kukkien terälehdistä.

    Tapsu,
    Puijon tornista ei kuuluu rukouskutsujen huudot.

    aimarii,
    Se on totta, jotta näkisi kauneuden pitää kokea rumuus.

    Yaelian,
    Muistit hyvin. Se oli mukava matkakokemus.

    Marie,
    Arvaa onko minulla, katselen jo miten lämmintä Euroopan etelässä on.

    itkupilli,
    Se maa oli minulle eksoottinen.

    Zilga,
    Yritin mahduttaa siihen paljon tapahtunutta.

    Ari,
    Elämä jatkuu sielläkin ja kuningas on edelleen valtaistuimellaan.

    Reija,
    Marrakesh, siellä käytiin.

    VastaaPoista
  13. Arleena, olit tavoittanut hienosti ulkopuolisen tarkkailijan unenomaisen, ehkä hieman kaikesta oudosta, äänistä, mausteiden tuoksusta, kuumuudesta...huumaantuneen tunnelman.

    VastaaPoista
  14. Oudoilla ovilla ja vierailla kaduilla. Matkustaminen avartaa ja avaa uusia ovia. :)

    VastaaPoista
  15. Islamilaisessa maassa on omanlaisensa tavat - minareetista rukouskutsut ja moskeijojen rukoushetket ja monet basaarit, torit - rikkaat ja köyhät!

    VastaaPoista
  16. Ulkopuolisena, kieltä ymmärtämättömänä aistit avautuvat tavallista enemmän näkemään, kuulemaan, haistamaan. Hienosti sait sen välitettyä myös lukijalle, minullekin jonka aistit jo ovat tuohon turtuneet.

    VastaaPoista
  17. Istahdin tuohon ympyrään hetkeksi aistimaan tunnelmaa, kuuntelin runoasi... ja menin tuohon torniin...

    VastaaPoista
  18. Tottapa turiset, jännä kuva ja oudot on ovet, hieno runo.

    VastaaPoista
  19. Runon ja kuvan maailma avaa oven käsinkosketeltavaksi sinne missä en ole koskaan käynyt.

    Mutta vierauden tunne jo kotimaassa voi yllättää lapsuutensa maisemiin juurtuneen, hänet joka ei halua muualla elää kuin siellä missä kaiken ensi kertaa koki - kasvun ihmeen.

    Kontrastin voimaa on runossani, kuvassasi. Väkevä.

    VastaaPoista
  20. Leena Lumi,
    Kiitos sanoistasi. Lyhyt matkakertomus, jossa muistelin matkan.

    kipi,
    Niin se todella tekee.

    pappilan mummo,
    Erilaisuus kiehtoo ja avartaa, on mukava palata aina takaisin kotiin.

    Malia,
    Kiitos.

    Sirokko,
    Se on totta, aistien avulla piirtyvät kokemukset mieleen.

    kiirepakolainen,
    Tornin juurelle minäkin kuljin. En sisälle ovesta, en olisi päässytkään.

    aino,
    Kiitos.

    Lastu,
    Vieras omalla maallaan on tuttu tunne myös, mutta ne lapsuuden maisemat ovat aina yhtä tutut.

    Kiitos.

    VastaaPoista
  21. Pitäisi elää maassa maan tavalla, mutta ei se helppoa ole. On paljon pakolaisia ja muita maahanmuuttajia, joille ajatus ei ole tuttu. Matkailijan on helppo ihmetellä ja ihastella erilaista kulttuuria, kun voi sitten taas palata tuttuun ja turvalliseen.

    Sanoillasi on hyvä rytmi. Se tempaisee mukaansa ja näyttää kaiken. Hyvä!

    VastaaPoista
  22. Tässä runossa on vahvaa tunnelmaa.
    Ja muistutus siitä että vaikka ovet, ja se mitä niiden takaa löytyy, on outoa, se on arvokasta elämää juuri heille.

    VastaaPoista
  23. Leijonnainen,
    Maahanmuuttajille sopeutuminen maan tapoihin on usein vaikeaa. Mutta se on välttämätöntä kuitenkin omat juuret ja kulttuuri säilyttäen.

    Matkailija saa olla vain tarkkailija ja palata taas tyytyväisenä omien ovien taakse.
    Kiitos kommentista.

    Mk,
    Kiitos, arvioit hienosti runoa, arvostan sanojasi.

    VastaaPoista
  24. Marrakeshista! Oma kuvani oli matkalta sinne.

    Outo voi tuntua myös oudon kotoisaltakin.

    VastaaPoista
  25. Sait lukijan katselijan asemaan, tuntien tuoksut ja elämän. Näinhän se on, välillä kuuluu joukkoon, välillä on katselijan asemassa. Molemmat tilanteet vahvistavat, että olemme kuitenkin yhtä tässä maailmassa, samat toiveet ja tunteet.

    VastaaPoista
  26. Hirilii,
    Samoja polkuja olemme kulkeneet.
    Totta, sopeutuminen tuo oudonkin tutuksi.

    kaari3,
    Juuri niin olemme samassa maailmassa, elämme eri tavoin, mutta sama on matka.

    VastaaPoista
  27. Rohkein uteliain mielin on ilo avata outoja ovia.....jotka muuttuvat tutuiksi. Kiehtova runoilu.

    VastaaPoista
  28. Kunpa olisi humaani maailmankansalainen, eikä tälläinen kuin minä.....

    VastaaPoista
  29. Kaikki uusi on outoa, mutta joskus tuttu

    VastaaPoista