maanantai 12. heinäkuuta 2010

Yksi kissoista

Elämääni on kuulunut neljä kissaa. Sattumalta jokaisen nimi alkoi M-kirjaimella ja tässä järjestyksessä Miukki, Musti, Minni ja viimeisenä Miuku.
Ensimmäinen ja viimeinen olivat samaa rotua, mustaruskeankirjavia. Minni oli täysin musta. Muutin Enolaan 11-vuotiaana. Siellä oli muutamia vuosia vanha Miukki-kissa, viisas ja lempeä. Miukki sai keväällä poikaset ja sain valita niistä omakseni yhden. Valitsin kauneimman, jolle annoin nimeksi Musti. Nimi ei viitannut koiraan vaan ulkonäköön. Musti oli perinteisen raidallinen harmaankirjava kissa, mutta sen nenä ja osittain posket olivat mustat. Kasvot näyttivät Mustilta.

Musti ja minä olimme erottamattomat. Musti kulki mukanani minne menin, nukkui vieressäni ja leikki kanssani. Juoksimme pihalla kilpaa ja tietenkin minä hävisin.  Musti aavisti milloin koulupäiväni oli päättymässä. Tiiviisti se tuijotti tielle ja juoksi iloisena vastaan tien päähän.  Kerroin Mustille ilot ja surut eikä se koskaan paljastanut salaisuuksiani.

Musti halusi olla mukana auttamassa läksyissä. Kun olin kumartuneena kirjojen ääreen, se hyppäsi olkapäälle, asettui siihen kerälle ja kehräsi lempeästi. Huomasin sen torkahtelevan varsinkin  kun avasin historiankirjan. Matematiikka oli sen lempiaine. Numeroita pyöritellessäni se kurotti käpälällään kynänpäätä. Se luki mielellään kanssani myös kirjaston kirjoja. Hyppäsi kirjan viereen pöydälle, odotti kärsimättömästi milloin saa kääntää sivua. Pehmeä tassu sipaisi kämmenselkääni aina lehden kääntyessä. Mitä nopeammin lukeminen edistyi sen hauskempaa Mustilla oli. Silloin sivuja sai käännellä tiuhaan.

Kaikki päättyi aikanaan. Minä jatkoin elämääni opiskelijana kaukana kotoa, jonne Musti jäi. Kävin Mustia katsomassa, mutta mitä kauemmaksi tieni kulki sitä harvemmaksi käynnit kävivät. Lopulta tuli päivä, jolloin Mustia ei enää ollut. 
Mustista en löytänyt kuvaa, mutta löysin mustimaisen kuvan ystävän kissasta. Vaan nenä  ja posket eivät ole mustat. Musti ja muut kissani katselevat taivaan pilvien päältä minne kuljenkin.
******

16 kommenttia:

  1. Minulla ei ole koskaan ollut lemmikkejä, olen sen verran allerginen.

    Kissoilla on luonnetta, tykkään siitä.

    VastaaPoista
  2. Upea kuva!
    Kissoissa on sitä jotain.

    VastaaPoista
  3. Mieluinen ihana kertomus kissan ja ihmisen suhteesta.

    VastaaPoista
  4. Hyvä ja paljon kertova kuva kissasta pilven reunalla:) Mukava oli tarinakin.

    VastaaPoista
  5. Sellaisia ne ovat, kissat. Nyt on kissoilla kissanpäivät, lämpöä piisaa eikä pelkoa sateesta. Jyrsijöitäkin on sen verran että meidän Kiki on siirtynyt omiin eväisiin, kerran tai pari päivässä se käy tervehdyskäynnnillä. Toista se on sitten talvella, silloin kelpaa kodin lämpö ja ne muonat joita kissa ostaisi jos sillä olisi rahaa.

    VastaaPoista
  6. Ihana kissatarina. Kerroit niin elävästi ja lämmöllä. :)

    VastaaPoista
  7. Kiva tarina, kiva kuva! Mullakin oli lapsena Misse kissa joka tuotiin eräällä kesäloma reissulta Loimaalta puusta. Hyvin se kesyyntyi vaikka oli villikissa. Misse katosi sitten parin vuoden päästä eräänä viikonloppuna jäljettömiin. Luultavasti jonkun pyydykseen, silloin kissoja kaupattiin yliopistolle kokeisiin.

    VastaaPoista
  8. Niin eläväisesti kerrottu, että ihan näin miten Mustin tassu hamuilee sivua kääntämään... ja miten se kääriytyy olkapäälle ottamaan torkut.
    Kissat on aina Kissoja, myös muistoissa :)

    VastaaPoista
  9. Hannele,
    Kissat ovat uskollisia kavereita.

    SusuPetal,
    Samoin olen kissaihminen.

    Taru,
    Kiitos. Kissat ovat sympaattisia.

    Zilga,
    Kiitos, kissaihmistä kiehtovat kissaan liittyvät tarinat.

    Katriina,
    Minäkin katsoin kuvaa muistokuvana elämäni kissoista.

    Demetrius,
    Siellä siis nautitaan kissojen kanssa yhdessä kesästä. Taitaa hellepäivät olla kissoille mieluisampia kuin isännille.

    Unelma,
    Kiitos, mukavista muistoista on helppo kertoa.

    Ari,
    Ne ovat ikäviä nuo selittämättömät katoamiset. Misse oli myös aika yleinen kissannimi silloin entisaikaan.
    Kissojen kauppaaminen koe-eläimiksi kuulostaa aika kurjalta.

    Kutuharju,
    Aika kultaa muistot ja ne mieluisat jäävät elämämään mielessä.

    VastaaPoista
  10. Mukavaa kertomaa mukavista kissoista. M:llä alkavat nimet sopivat maukujille. Jos ottaisin kissan sen nimeksi tulisi Mauno :)

    Vaikuttava tuo sinun kissankuvasi!

    VastaaPoista
  11. Rita,
    En ole tullut ajatelleeksikaan , että maukuja on tietysti M-kirjaimella alkava. Nyt kun sanoit, se todella on sopivaa.

    Mauno on maukuja-poikakissalle mukavan pehmeä nimi.

    VastaaPoista
  12. Kissakuvasi sai itsenikin muistelemaan omia kissojani. Kyllä niitä kaipaan vielä vuosienkin päästä.
    Kissan kyllä ottaisin.

    VastaaPoista
  13. aimarii,
    Kyllä aina joskus putkahtavat mieleen nuo mukavat kissalemmikit.
    Ei niitä voi unohtaa.

    VastaaPoista
  14. Minä olen kissaihminen, tunnustan sen! Kissoissa on sitä jotakin.

    VastaaPoista
  15. Allyalias,
    Kissat ovat vain niin söötin viisaita. Hakeutuvat oikeiden ihmisten pariin.

    VastaaPoista