keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Roskajuttu


Lueskelin Hesaria juuri äsken makuuasennossa tuossa olohuoneen sohvalla. Lukupaikka on kuvassa, olen juuri lähtenyt kirjoittamaan tätä blogia. Nimittäin Hinta ja laatu - vastinetta rahoille - liitteessä oli roskajuttu, josta syntyy tämä blogi.

Monta tapaa pakata biojätteet - jutun toimittaja Kaarina Sinerkari oli saanut lukijoilta liki neljäkymmentä ehdotusta siitä, miten pakata ja kuljettaa biojäte kompostipönttöön. Toimittaja oli tuskaillut aikaisemmassa kolumnissaan, miten hankalaa on biojätteiden pakkaaminen.

Tehokas tapa on pakata biojäte sanomalehdestä taitettuun pussiin ehdotettiin useissa vastauksissa. Joku vastaajista käytti isoja kirjekuoria, ilmeisesti kyseessä on pieni talous ja roskat viedään vähintään kerran päivässä jätteisiin. Käytettyjä rahtipusseja työpaikalta keräsi toinen. Jutussa olivat ohjeet biojätepussin taittelemiseksi sanomalehden aukeamista.
Tunnen itseni ja myönnän, että minulta jäisivät nuo 200 taiteltua pussia per vuosi tekemättä.

Asun paikkakunnalla, jossa ei vielä kerätä biojätettä erikseen. Kaikki jäte kuitenkin hyötykäytetään jätelain hengessä. Biojäte menee sekajätteeseen, joka kuljetetaan polttolaitokselle ja poltettaessa se muuttuu energiaksi. Jossain vaiheessa polttolaitos suljetaan, jolloin biojätteelle löytynee hyötykäyttöä toisella tavalla ja se jaotellaan erilleen sekajätteestä.


Olemme varustautuneet muutama vuosi sitten jätteiden laajempaan lajitteluun. Keittiömme lattialla seisoo valkoinen VIPP-poljinroskis, jonne nyt uppoaa kaikki sekajäte. Polkimella roskiksen kannen saa ylös ja jätteet saa pudottaa avoimeen kitaan. Kansi on täysin tiivis eikä laske tuoksuja ulos.


Vippin sisällä on metallisanko ja siihen on pujotettu ohuesta maatuvasta muovista juuri tälle roskikselle tehty muovipussi, sekin on Vippin ja koko on suunniteltu juuri sopivaksi. Pussi on lujaa tekoa, joka kestää roskakuljetuksen. Metallisankoa voi myös käyttää pussin kuljetuksessa.

Vastinetta rahoille - mitä se on. Tämä roskisratkaisumme on sekä ekologinen että taloudellinen.
Roskis oli hintava ostettaessa, mutta se kestää isältä pojalle. Tuotteen kuluessa tai rikkoutuessa, siihen saa varaosia ja sen voi korjata käyttökuntoon. Kuluvia ovat kannen ja pohjan kumitiivisteet, poljin, kantokoukut ja sanko. Varsinainen teräsroskis pysyy ja kestää. Eipä kuormitu kaatopaikat vanhoista halvoista rikkoutuneista roskiksista. En ole laskenut paljonko säästyy rahaa, kun ei tarvitse olla roska-astiaostoksilla muutaman vuoden välein.
Kuva: Vipp no 16, 18 litraa
Ulkonäkökään ei ole mitätön, Vipp on kaunis, designklassikko vuodelta 1939. Kohta meillä on valkoisena hohtava uusi keittiö, jonne Vipp sopii erinomaisesti. Nykyisessä keittiössä se on ollut silmänilona jo muutaman vuoden.
Uuden keittiön roskavaunuun tulee kolme pientä lokerikkoa, yksi pahvitölkkijätteelle, toinen sekajätteelle ja kolmas metalliromulle. Biojäte valkoiseen Vippiin. Koriin lehdet ja paperit ja edelleen paperikeräykseen. Ovat roska-asiat kunnossa.

12 kommenttia:

  1. Ensimmäinen ajatus: Voi tuosta olen haaveillut! Elikä roskiksestakin voi haaveilla.
    Ilmankos minua joskus pidetään outona...

    VastaaPoista
  2. Upea tuo roskis! (Ja en voi kuin ihailla kekseliäisyyttäsi kirjoitusten aiheiden suhteen! Mahtavaa arkisten asioiden pohdintaa jälleen kerran.)

    VastaaPoista
  3. Helmi,
    Roskiskin on kaunis esine, jos niin halutaan. Sitäkin voi tosiaan ihailla ja nauttia siitä, ainakin minä aina kun polkaisen sen kannen auki.

    Nasti,
    Kyllä joskus joutuu vähän pohtimaan jutun aihetta, usein se saa alkunsa kotona olevasta. Tässä tapauksessa roskis, josta olin aikonutkin kirjoittaa jossain vaiheessa, sai bloginsa tuosta Hesarin jutusta.

    VastaaPoista
  4. Meillä biojäte kerätään omaan kompostoriin, joten jäteauton matkaan lähtee vain kuivajätettä. Saamme myös muhevaa maanparannusainetta ihan omasta takaa omalle kasvimaalle.

    Paperit, kartongit, metallit, lehdet ja muut lajittelemme myös, joten kuivajätettä viisihenkiseltä perheeltä syntyy todella vähän.

    Biojätteelle meillä on tiskipöydällä metallinen kulho ja sille kansi. Jäte on helppo kuljettaa ulos ja astia pestä vaikka tiskikoneessa.

    Kaunis roskis sinulla joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  5. susanna,
    Koska me asumme yhden jätekatoksen taloyhteisössä eikä kompostoria ole, ainoa vaihtoehto on noudattaa asuinpaikkakunnan jäteohjelmaa.

    Luulisin, että kaikilla omakotiasujillakaan ei ole kompostia. Mielestäni komposti kuuluu omakotitalojen pihaan, sehän on loistavaa kierrätystä takaisin omaan puutarhaan.

    Muistan kuinka edellisellä asuinpaikkakunnallamme kaupungin jätehuoltopäällikkö,taisi kylläkin olla hienompi titteli, junaili kokeilun biojätekeräilystä. Kun keräilyn antia anylysoitiin, sehän loppui alkuunsa, selitys oli, että tulee ongelmia sen mullan kanssa. Mihin sitä sitten laitetaan.

    Tässä kohtaa jo taas nauran....

    Olisi kiva nähdä, kun pikkukaupungissa hukuttaisiin omaan multaan.

    Tarina on tosi.
    Voi että, kun olisi pitänyt tehdä tästäkin blogi.

    VastaaPoista
  6. Haha, tuo oli mainio: mitä me sillä mullalla tehdään? Voi, tuokaa vaikka meille! :)

    Meillä päin on päinvastainen pulma: ensin laadittin laki, että keittiöjäte pitää lajitella. Ihmiset alkoivatkin lajitella niin tarmokkaasti, että jätelaitoksen väki nosti kätensä pystyyn: ei meillä ole noin isoja kompostoreita! Ei me tajuttu, että ihmiset oikeesti alkaa lajitella jätteitään!

    Itkeäkö vai nauraa... No, isompia kompostoreita alettiin pian rakentaa, toivottavasti ovat jo käytössä.

    Minä luen nykyään Hesaria vain kääriessäni biojätteet niihin. Ja lehdetkin ovat kierrätystavaraa, oman tilaukseni lopetin jo pari vuotta sitten ;)

    VastaaPoista
  7. Sammakko,
    Teillähän oli vähän kuin meillä entisessä kaupungissa.
    Vieläkin naurattaa, että mihin me sen mullan kanssa........

    Olisko se vähän näin, että kiivetään latvasta puuhun. Ja sitten ihmetellään miten sieltä alas päästään.

    VastaaPoista
  8. Ihailen tuota seesteisen pelkistettyä olohuonenäkymää: kaunista!

    VastaaPoista
  9. Edellisessä kodissamme asuinyhtiön aktiivit päättivät hankkia kaksi biokompostoria yhteiseen katokseen ja niin opettelimme kaikki käyttämään ja hoitamaankin näitä "multakoneita". Aktiivisin huolehti siitä, että homma tosiaan toimii.

    Meillä muuten uudet jätemääräykset sallivat sekajätteen vain pienkiinteistöille (alle viiden ruokakunnan kiinteistöt).

    Hah, kompostimulta on kieltämättä aika vahvaa, mutta ei sen käyttäminen NIIN vaikeaa ole ; ) On siinä ollut insinöörillä positiivinen ongelma.

    VastaaPoista
  10. Upea roskapönttö - juuri sellainen, että sen ikäänkuin tunnistaa roskapöntöksi, mutta roskapönttö sanana kuvaa sitä kuitenkin huonosti:)

    VastaaPoista
  11. katriina, kiitos sanoistasi.

    susanna, täällä odotellaan
    paikkakunnan jätehuoltopäätöksiä, mitä muutoksia on tulossa.

    ks, hyvää jatkoa sinulle bloggauksen ihanassa maailmassa

    inkivääri, kyllä roskiksen ulkonäköön kannattaa satsata. Ja kun on hyvä design, säilyy tuote vuosikymmenistä huolimatta. Se on myös ekologista.

    VastaaPoista