torstai 17. heinäkuuta 2008

Päivänsini

Päivänsinet ovat kiertolaiskukkia, niitä on kolme ruukullista terassilla, rehevänä ne kieppuvat tukikeppien ympärillä kattoon saakka. Menisivät katon läpi, jos voimia riittäisi. Olen palauttanut ne takaisin alaspäin kiemurtelemaan. Äsken kävin kurkkaamassa, mitä niille nyt kuuluu, siellä pari vartta sojotti pitkällä menossa vaakasuoraan. Pituutta oli tullut päivän aikana nelisenkymmentä senttiä. Vettä ne vaativat joka päivä. Iltapäivällä alkavat jo nuukahtaa, kiireesti vettä. Joskus ne ovat päässeet täysin lakastuneiksi, mutta vettä saatuaan virkoavat.

Nyt on myöhäisilta ja ainakin yksi iso kukkanuppu oli jo kehittymässä kukaksi. Aamulla löydän valkoisen kukan. Yön aikana tulee lisääkin. Mistäköhän se johtuu, että päivänsineni ovat väärässä vuorossa, kukkivat yöllä ja nukkuvat päivällä. Näen kukat aamuisin hehkeästi auenneina. Yllätyksinä ovat aina värisävyt, etukäteen en tiedä mikä väri kukissa aamulla on. Kun iltapäivällä tulen kotiin, kukat ovat kuihtuneet ja kasvi kehittää uusia kukkia.
Päivänsini kukkii pinkin, vaalean- ja tummansinisin sekä valkoisin sävyin. Nimi on kuitenkin päivänsini. Persoonallinen kukka.













Tänä aamuna olivat vuorossa nämä yön aikana puhjenneet kukat. Iltapäivällä näistä on enää muisto jäljellä, mutta uusia tulee tilalle.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Ihonhoitoa sisäisesti

Elegia kertoi tässä taannoin omista iho-ongelmistaan. Kommentoidessani totesin, että meillä on myös iho-ongelmia, ei minulla vaan miehelläni. Oikeastaan hänellä on on ollut tätä ongelmaa niin kauan kuin olemme olleet yhdessä. Välillä vähemmän ja välillä enemmän selän ja rinnan alueella.
Sitä on hoidettu ulkoisesti pienin jaksoin lääkärin määräämillä kortisonivoidekuureilla. Kortisoni on aikamoinen myrkky jatkuvasti käytettynä, joten sen käytössä on pidettävä pausseja. Oikeastaan ihottuma on enemmän esteettinen punertava ihoärsytys kuin haitallinen, kutiava.

Keväällä ihottumaa ilmeni jaloissa, se oli hiukan erilaista, isoja punaisia läiskiä siellä täällä. Lääkärissä käynti antoi tulokseksi samankuin ennenkin kortisonivoide ja kosteuttava ihovoide.
Niistä ei ollut mitään apua, oikeastaan ihottuma paheni. Kyllästyin totaalisesti tähän rumbaan. Kaivoin nettisivuilta ihottumalle diagnoosin ja totesin, että ihottuman eli ekseeman aiheuttaja on sisältä tuleva ärsyke. Se ei siis aiheudu ulkoisista ärsykkeistä, kuten siitepölystä, huonepölyistä, kosketusallergiasta.

Olin vahvasti eri mieltä lääkärin määräämien voiteiden suhteen. Se mikä sisäisesti aiheutuu ei korjaannu ulkoisesti voitelemalla. Voiteethan voivat tietysti lievittää kutinaa, mutta nyt ei ollut kutinasta kyse. Omasta mielestäni ihottuma oli oire jonkin vitamiinin, mineraalin tai hivenaineen puutteesta. Netistä löysin taas Tohtori Tolosen artikkelin ihonhoidosta. Hän oli samoilla linjoilla kuin minäkin. Ehdotin, että kokeillaan näitä neuvoja.

Luontaistuotekaupasta löytyivät juuri ne tarvittavat pillerit, kolme purkkia. Etyyli-EPA-kapseli, etyyliesteröljy kalaöljytiiviste 68% , gelatiini 24%, sisältää myös D-vitamiinia. EPA vaikuttaa sydämeen, verisuoniin, ihoon, niveliin ja hermostoon, erityisesti aivoihin. Colestagra helokinsiemenöljy, joka sisältää myös E-vitamiinia, kuten me naiset tiedämme hyvässä ihovoiteessakin on aina E-vitamiinia. Zinc picolinate, joka sisältää sinkkiä ja luulen, että sen puutos on laukaissut ihottuman.

Mitkä olivat vaikutukset. Jaloista läiskien häviäminen huomattiin jo kahden viikon kuluttua ja vähitellen ne olivat kokonaan poissa. Samoin selän ja rinnan alueelta häipyi punottava ihottuma. Enää ovat vain muistot jäljellä. Hiukan katkerana ajattelen niitä kortisonivoidekuureja, jotka olivat turhia, terveyttä haittaavia ja rahan tuhlausta.
Entistä vakuuttuneemmaksi olen tullut luonnonmukaisten tuotteiden käytöstä ja turvallisuudesta verrattuna "kemiallisiin" lääkkeisiin. Näitä luonnonmukaisia tuotteitahan ei saa kutsua lääkkeiksi, ne ovat ravintolisiä. Oikeastaan se on hyvä nimitys, joka todellisuudessa paljastaa ytimekkäästi niiden tarkoituksen. Ne poistavat elimistössä olevan jonkin puutoksen.

Tähän juttuun sopivat kuvina pihaltamme poimitut ruusut ja laventelit, joita käytetään ihonhoitotuotteiden valmistukseen. Ruusubalsami pehmentää ihoa ja rauhoittaa tulehdus- ja allergiareaktioissa. Laventelibalsami huolehtii ihon kosteustasapainosta, pitää ihon sileänä ja kimmoisana, suojaa polttavilta auringonsäteiltä. Helpottaa myös tulehdus- ja allergiaoireita. Terveen ihon hoitaminen on jokapäiväistä puuhaa. Hyvät luonnonmukaiset tuotteet lienevät tässäkin parhaita valintoja.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Pienen pieni paikka paratiisissa

Kesämökkeilijöitä emme ole ihan siitä syystä, että meillä ei ole kesämökkiä. Ihailen kaikenlaisia kesämökkejä, -huviloita ja kakkosasuntoja. Erikoisesti minua viehättävät maalaisromanttiseen tyyliin sisustetut huvilat, joissa on ruusutapettia, valkoista pellavaa, patjaraitaa ja valkoiset kalusteet. Pihalla samettinen ruoho, valkoisia ja pinkkejä ruusupensaita ja pioneja. Mummonmökki täyttää myös unelmani. Se on ehdottomasti punainen, ikkunapielet valkoiset. Piha on hiukan villiintynyt, syreenipensaita ja juhannusruusuja, sormustinkukkaa ja lupiineja. Sisällä on vaalean helmenharmaaksi maalatut lankkulattiat, seinissä valkoinen paneelaus samoin katoissa, tekstiilit ovat pellavaa, ruudullista ja raidallista puuvillaa. Lattioilla perinteiset räsymatot, niitä pohjalaisia, joissa on iloiset raidat 60 sentin välein, punaista, keltaista ja ripaus mustaa.

Tämä haaveilu pakottaa kesäisin katsomaan aina sillä silmällä erilaisia kesänviettopaikkoja. Kuljen silloin tällöin Turun keskustan tuntumassa sijaitsevan siirtolapuutarha-alueen ohi. Alue on ison viiden tähden City-marketin naapurissa, katujen risteyksessä ja kerrostalojen piirityksessä. Onpas ankeaa, ajattelen. Ovatkohan nuo pikkiriikkiset mökit käytössä, tiheän pensasaitauksen läpi alueen sisälle ei pääse näkemään.

Kunnes aurinkoisena sunnuntaipäivänä päätin pysähtyä alueen portille ja kävelin siitä rohkeasti sisään. Orapihlaja-aitojen reunoja kiersivät hiekkapintaiset pihatiet ja suoraviivaisesti ne lohkoivat alueen pieniin kortteleihin. Aurinko paistoi, perhoset ja mehiläiset liitelivät ja pörräsivät kukissa. Linnut sirkuttivat puiden uumenissa. Ihana kukkameri, puiden ja pensaiden vehmaus hengästytti. Paikkahan on lumoava kuin pikkuparatiisi. Todellinen yllätys keskellä kaupunkia.

Koska pienten, toinen toistaan somempien, mökkien haltijat olivat pihapuuhissaan tai aurinkotuoleissaan, en tietenkään voinut kuvata heidän yksityisaluettaan. Huomasin, että alueella oli tyhjiä, asumattomia mökkejä, joiden piha kukki ja rehotti villiintyneenä. Näitä asumattomia pihoja kuvasin. Tämän mökin pihapolkua reunustivat kukkivat kuunliljat.

Täällä on kukkameri, palavarakkaus, sormustinkukat, lupiinit, malvat ja paljon muita. Minua huimasi, kun katsoin tätä villiintynyttä kukkapaljoutta.

Nyt en ole aivan varma, ikkunoissa ovat ihanat pitsiverhot, täällä asutaan. Ketään ei näy, tallensin korkeat ritarinkannukset.

Poimitaankohan näistä omenapuista ja marjapensaista sato talteen syksyllä vai jäävätkö marjat lintujen syötäviksi.

Täällä luumut ovat saaneet jo hieman ruskeaa pintaa ja kukat loistavat vain ohikulkijoille.
Kukkameren uumenissa on helppo rentoutua vain pensasaita erottaa ja vaimentaa kaupungin sykkeen. Tämä on oikea salattu pikkuparatiisi.
Kun kuljin takaisin, huomasin alueen ilmoitustaululla lapun, myydään siirtolapuutarhamökki. En ottanut puhelinnumeroa. Kotona heittäydyin pihanurmelle ja katselin taivaan poutapilviä. Kesä on ihanaa aikaa.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

O Sole Mio

No nyt rapsahti ihan yllättäen 50000 kävijää laskurissa. Ruusuja teille kaikille. Ovat aivan äsken poimittuja. Mukavaa kun kävitte, tulkaa vastakin.

Vain paras on kyllin hyvää, tämä on teille. Kuunnelkaa Pavarottia, Domingoa ja Carrerasta

Vanhaa ja uutta kesäkukkien seurassa

Luonto pursuaa kukkia tähän aikaan kesästä. Siankärsämöt vanhan lipaston päällä henkivät vanhaa tunnelmaa vastapoimittuna kimppuna. Arabian vanha maitokannu sopii näille kukille.
Mummon virkatut pitsiliinat kuuluvat lipaston päälle, välillä vaihtuen. Keramiikkavadissa toistuvat modernin taulun värit.
Sisääntultaessa ensimmäisenä meitä tervehtii rakas perintölipasto, kun kuljetaan kodin muihin tiloihin.

Eteisen peilistä peilautuu lipasto, jonka ohi kuljetaan nyt suoraan olohuoneeseen.

Puna-apilakimppu tuoksuu olohuoneessa.

Tason peili heijastaa maljakoiden varjot seinälle. Valon ja varjon toteuttama seinämaalaus vaihtuu valon tahdon mukaan.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Lasia, lasia...

Glorian Koti-sisustuslehden kolumnistien Kaj Kalinin ja Päivi Jantusen tekstit luen aina. Niissä on sekä ajankohtaista että mennyttä kestävää muotoilu- ja sisustusasiaa. Nyt takerruin Päivi Jantusen kolumnissa tekstiin.

Kahden maailmankuulun muotoilijan, japanilaisen Naoto Fukasawan ja brittiläisen Jasper Morrisonin, parin vuoden takainen Super Normal-näyttely keräsi muotoilumatkailijoiden parissa suuren huomion. Muotoilijatähdet olivat koonneet maailman suurkaupunkeja kiertäneeseen näyttelyyn valtavan määrän aikamme designesineitä, joista on tullut "supernormaaleja" Tuotteita oli näyttelyn koonneiden muotoilijoiden lisäksi monelta maailman kolkalta kuten Japanista ja Italiasta. Suomalaista supernormaalia edustivat Fiskarsin sakset, Konstantin Grcicin Iittalalle suunnittelemat lasit sekä Aallon jakkara vuodelta 1933.

Mitkä ovat nämä supernormaalit Grcicin lasit, uteliaisuuteni heräsi. Löysin ne Iittalan muotoilijaluettelosta. Grcic -lasit ovat syntyneet 1999, mutta eivät elä enää, niitä ei löydy Iittalan valikoimista. Miksi hyvätkin sarjat loppuvat. Onko se kysyntä, joka sanelee.


Aleksi Perälä, Ote-lasisarja lanseerattiin viime vuonna markkinoille. Lasi muistuttaa Grcic-lasia kovasti. Minkälainen elämänkaari tälle lasille jää.

Kaj Franck, Kartio-lasien ja kaatimen 50-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna. Väriuutuus siniturkoosi on tehty merkkivuoden kunniaksi. Samoin uusia pakkauskokoja on syntynyt. Ovatko Kartio-lasit supernormaaleja, kun 50-vuoden merkkipaalu on saavutettu eikä loppua näyttäisi tulevan.
Harri Koskinen, Oma-astiasto Arabialle sisältää myös lasit. Tämä sarja on lähes uunituore, se syntyi viime vuonna 2007. Oma-lasit ovat oma suosikkini. Lasien muoto on pehmeä, kirkas lasi nostaa juoman raikkauden esiin. Lasit ovat supernormaalia.

Aino Aalto, Aino-lasit ja jälkiruokakulhot ovat tällä hetkellä meillä arki- ja sunnuntaikäytössä oleva lasisto. Ollut jo monta vuotta. Astianpesukone kuluttaa astioiden pintoja naarmuisiksi, tämän takia lasistoja on jo kertaalleen uusittu. Nämä lienevät myös sitä supernormaalia sarjaa.

Kuvat: Iittala Group ja alimmainen oma

Kietoutuneena köynnöksiin

Köynnöksissä on jotain kiehtovaa. Olisiko se niiden tavassa kiemurrella ja peittää. Villiviinillä on jo vuosisatoja peitetty raunioita, linnoja ja rakennuksia. Pidän köynnöksien tavasta peittää pehmentäen rakennuksen suoraviivaista pintaa. Tämä mieltymys näkyy nyt terassillamme ja sen ulkopuolellakin.

Päivänsinen kylvin jo keväällä siemenestä ja istutin terassiruukkuihin. Nyt odotan, että se kukkisi. Sormin on laskettavissa avautuneet kukat, jotka kestävät vain päivän ja antavat tilaa jälleen uusille kukille. Nuppuja näyttää olevan, joten luvassa on vaaleaa pinkkiä enemmänkin aina syksyyn saakka.

Päivänsinen ollessa jo hyvässä kasvuvauhdissa minulle selvisi, että sen siemenillä on huumaava vaikutus nautittuna., sisältävät LSA:ta. Mutta meillä nautitaan köynnöksen rehevästä kasvusta ja kukista.

Lasimaljakkoon istutettu Keijunmekko on kukkinut terassipöydällä koko kesän ja kasvattanut hentoja lonkeroitaan kieputtaen ne tukikeppien ympärille. Kukat ovat tummahkon fucsian väriset, sopivat päivänsinen vaaleaan pinkkiin.

Sattumaahan tämä väriskaala näissä köynnöksissä on. Ulkona kukkii lilanpinkki Klematis parasta aikaa. Se on aikamoisessa sykkyrässä köynnösruusun syleilyssä. Köynnösruusu on leikattu syksyllä aivan alas eikä se näytä kukkivan tänä kesänä ollenkaan ellei sitten valmistele syksy-yllätystä.

Viimeisenä, vaan ei vähäisenä, on Imukärhövilliviini, joka kiemurtelee sekä ulkona seinillä että sisällä terassilla. Sekin kukkii ja muodostaa mustikansinisiä rypäleitä. Valitettavasti ne ovat vain nuppineulan pään kokoisia, niistä ei ole rypäleiden iloa. Runsasta peittoa villiviinistä saisi, mutta joka kevät olemme katkoneet sitä reippaasti, ettei se valloita koko rakennusta.