Arleenan S

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Kaupungilla

Vilinää on pihalla aamusta alkaen. Olen aika huono lintutunnistaja, mutta tämä ja muut samaa lajia olevat keikkuvat pihapuissa laulellen. Laulurastas, näin otaksun. Pyydän että joku viisaampi korjaa, jos olen väärässä. Mustarastas on myös vakituinen vieras. Koiras on musta keltanokkainen ja sen näen korkealla puussa laulamassa ja naaras on ruskea ja pomppii pihaheinikossa ruokaa hakemassa. Nyt sateiden jälkeen nämä naaraat keikkuivat oikein porukalla pihalla. Eikä rastaat tähän lopu. Räkättirastas on se, joka ehtii syödä kirsikat ellen ole hyvin nopea.

Tänään ajelin kaupungilla autolla. Kun pysähdyin liikennevaloissa, katsoin sivulleni ja näppäsin hetken mielijohteesta kuvan. Vasta kuvan valmistuttua kuvakansiooni syvennyin tarkemmin kuvaan. Rakennus näyttää kuin se olisi aivan jostain muualta kuin Suomesta. Tyyli, väritys, raja-aita ja ikkunoiden tiilikaaret vievät ajatukset Venäjälle.

Taas liikennevaloissa. Vanhaa ja arvokasta tyyliä tässä Turun kaupungin omistamassa rakennuksessa. Sen ensimmäisessä kerroksessa näyttää olevan käsillä tekeville harrastustilat. Kangaspuut vilahtivat ikkunan takaa.

Turun Tuomiokirkosta vain kivenheiton päässä on ihastuttava puutalojen kaupunginosa, josta löytyi näin kaunis näkymä eräänä aurinkoisena loppukevään päivänä. Näyttää aivan maalaisidylliltä keskellä kaupunkia.

Keltainen peltoretikka kukkii parhaillaan räiskyvän keltaisena. Linnako villiintyneestä puutarhasta pilkistää, niin voisi luulla. Mutta Turun Kierrätyskeskus ja Ekotori löytyvät täältä kukkakedon takaa komeasta valkoisesta tiilirakennuksesta. Kannattaa käydä kurkkaamassa linkin takaa tätä käytetyn tavaran ostosparatiisia. Ja sitten tietysti paikan päälle ostoksille.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Tänään satoi kollaaseille

Kesäkurpitsat kukkivat keltaisina

päivänkakkarat valkoisina keltaisilla keskiöillä
******

Värikollaasit 39. haaste

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Hetkiä

Avoimesta makuuhuoneen ikkunasta kantautuu myöhään yöhön lintujen liverrys. Kun yksi aloittaa niin toinen jatkaa. Kaunista musiikkia, jään kuuntelemaan kun en saa unta. Viserrykset jatkuvat vaikka aurinko on jo hävinnyt taivaan rannan taakse. Aikaisin aamulla havahduin, on aivan hiljaista. Linnut ovat lopulta nukahtaneet. Aamuvirkut hyppelevät pihalla ruokaa etsimässä Ne eivät nyt konsertoi.
Minulla on tapana kuunnella sunnuntaiaamuisin radiosta Näistä levyistä en luovu ohjelmaa. Niin tein tänäänkin klo 7.03, musiikkivieraana oli Mona-Liisa Malvalehto, hiihtäjä ja musiikinharrastaja/opiskelija. Radion jälkeen katselin tv:stä Kymmenen tarinaa Helsingistä ja suomalaisuudesta. Tekstit ja kuvat pysäyttivät minut ja hiljennyin seuraamaan näitä koskettavia lyhytelokuvia. Jäin miettimään omaa elämääni tässä ja nyt. Kuinka paljon jääkään hetkiä, jotka vain kiitävät ohi. Niihin ei pysähdy, ne eivät tallennu muistilevylle. Onko elämä ajan virtaa, joka soljuu nopeasti käsistä pois ?
Tyynessä aamussa kantautuivat ulkoa äänet sisälle. Naapurin pikkupoika oli jo leikkimässä pihalla. Iloinen ja raikas lapsen ääni kuulosti korviini kauniilta musiikilta ja naurun helähdykset lintujen liverrykseltä.

Nyt on taas ilta ja linnut ovat jo aloittaneet yökonserttinsa. Helteinen päivä takana. Pakko myöntää, että vietin koko päivän sisällä viileässä. Katselen orvokkeja, jotka sinnittelevät helteessä. Kun helteet ovat ohi, alkaa niille uusi elämä ja istutan laatikoihin uudet kukat.

Terassiruusu kukkii nyt vihertävän valkoisin kukin. Onhan siinä mukana hieman pinkkiäkin. Huomenna on jo viileämpää, niin on luvattu.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kuin keskikesän hellettä

Pihlaja kukkii jo nyt. Pihlajan marjamaiset hedelmät ovat sorbiinihappojensa vuoksi happamia, mutta silti ihmisravinnoksi kelpaavia, etenkin syksyn ensimmäisten pakkasten miedonnettua happamuutta. Pihlajan marja muistuttaa tiivistettyä omenaa ja ravintoarvoltaan sen maltoa pidetään vähintään perunan veroisena. Pihlajan lehdistä voidaan valmistaa erinomaista yrttiteetä, kertoo Wikipedia. Ennen muinoin lapsuuteni aikana kerättiin pihlajan marjoja. Niistä keitettiin mehua ja hyytelöä. Me lapset myimme pihlajan marjoja marjatehtailijoille. Oma raha oli tervetullutta. Kerätäänkö enää pihlajan marjoja ?

Koivuista otetaan mahlaa, josta tehdään juomia maun ja terveysvaikutusten vuoksi. Lehtiä käytetään teehen ja salaatteihin, ja niillä voi myös värjätä lankoja. Salaattiin käytettävien lehtien on hyvä olla nuoria, joten niiden paras keräysaika on touko-kesäkuu, Wikipedian mukaan, mutta tehdäänkö mahlasta juomia ?
Keväisin juoksutimme koivuista mahlaa pulloihin, sitä ei myyty, vaan juotiin itse. Muistan, että se oli äitelän makeaa enkä pitänyt sen mausta. Luulisin, että koivumahlan hyödyntäminen nykyään on aika vähäistä Mieleeni nousee vain koivusokerin eli ksylitolin käyttö makeisteollisuudessa. Tehdäänkö juomia, en ainakaan ole kaupoista niitä löytänyt.

Luonnon kukkamaat ovat nyt kauneimmillaan. Lilansininen ja kirkas keltainen on kaunis väriyhdistelmä. Kuvasin näitä kukkamaita Aurajoen rannalla.

Kotipihalla kukkivat päivänkakkarat "joulukuusen" vieressä. Joka vuosi ne nousevat nurmikolle kasvamaan, vaikka leikkaan ne pois aina kukinnan jälkeen. Nyt odottelen sadetta, tänään ripsautti jo muutaman pisaran.
Toivotaan, että sataisi koko yön.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Ajatuksia kampaajalla

Pesukoneen säännöllinen jumputus kuuluu kodinhoitohuoneesta. Valkoinen hääpukuni pyörii nyt koneessa. Paperinen pukupussi oli riippunut vaatehuoneen tangossa avaamattomana hyvin pitkän ajan. Kun nostin puvun esiin, huomasin sen tarvitsevan pesua. Aika oli kellastuttanut puvun käänteitä, muutoin hieman kerman sävyyn vivahtava koukerokuviollinen ja himmeäkiiltoinen kangas näytti edelleen hyvältä. Olin aikoinani valinnut itse kankaan. Paikallisen oppilaitoksen vaatesuunnittelu-ja ompelutyöryhmä oli valmistanut hääpuvun suunnittelemani mallin mukaisesti. Pukuun kuului myös lyhyt huntu, joka on ajan saatossa kadonnut jonnekin. Huntu oli lainassa kahdella morsiamella. Olisiko jäänyt sille tielle ?

Miksi hääpuku pyörii nyt pesukoneessa ? Kävin tänään kampaajalla ja jostain syystä puhe kiertyi häihin. Mietiskelimme hääpuvulle uusiokäyttöä. Olin ajatellut valmistaa siitä lyhythihaisen jakun. Kampaaja ehdotti laukkua. Minulle tuli iltalaukku mieleen, mutta hän ajatteli pientä kevyttä kangaslaukkua kesäkäyttöön. Innostuin ajatuksesta. Mukaan voisi lisätä valkoista nahkaa ja metalliketjuhihnat. Päädyimme molemmat tähän vaihtoehtoon.

Hääpuku on pitkä ja laajahelmainen, vyötäröä kiertää muutama iso laskos, pääntie on veneen mallinen ja hihat pitkät, kapeat ranteisiin ulottuvat ja ne suljetaan ranteista vetoketjuin. Hihojen kangas jo riittää laukun tai laukkujen materiaaliksi. Sillä mieleen tuli lisää ideoita.
Helman kankaasta saisi makuuhuoneen sängylle pari tyynyä. Ne voisi kantata beigen sävyisillä nyöreillä. Tämä oli käyttökelpoinen idea, joka etenee toteutukseen. Kampaaja ehdotti meikkipussia. Hyväksyin myös tämän ajatuksen. Pussukka, jossa ovat ne tuotteet, joita tarvitsen kylpyhuoneessa. Shampoot, hiustenhoitoaineet, voiteet ja muu tarpeellinen.

Miten sen alkuperäisidean kävi ? Tulisiko enää jakkua ? Kyllä. Aion toteuttaa myös jakun.
Minkälaiset häät teillä oli, kampaaja kysyi. Kirkossa vihittiin keskellä talvea, valkoinen lumi peitti maisemat ja hääjuhla vietettiin lapsuuden kodissani. Hääkimpussa oli kymmenen pinkinoranssia ruusua ja valkoisia kieloja. Ihmettelin, että mistä niitä kieloja saatiin keskellä talvea. Jostain kukkakauppias loihti haluamani kukat hääkimpuksi.

Nyt ei kuulu pesukoneen jumputusta. Kone on pessyt hääpuvun. On aika avata koneen luukku ja katsoa, miten suunnitelmissa edetään. Kampaajalla käynti poiki hääpuvulle uuden elämän
Olen tyytyväinen myös hiuksiini. Ne ovat taas hyvässä kuosissa. Hiukset kiiltävät jatkossakin, ostin hiusten kiiltoa lisäävää hoitoainetta. Lopuksi menin vielä Televisioon. Ostin sieltä vainio.seitsonen-teamin Mrs Jones puseron.
Tänään oli aikamoisia reimalentoisia ajatuksia. Nostin hääpuvun pesukoneesta ja puhtaalta näyttää.

***************

Pakinaperjantai 237. haaste = Reimalento