perjantai 14. syyskuuta 2007

Retrokuosia vierashuoneeseen


Jossain vaiheessa komeron hyllylle on varastoitu Marimekon Maija Isolan "Mustasukkainen" -kangasta, suunniteltu 1967. Tällä hetkellä malli ei ole tuotannossa. Kangas on paksua markiisimaista puuvillaa ja sitä on 4 metriä. Retro ei ole suosikkia sisustuksessani. Kun "löysin" kankaan, ajattelin kuitenkin muuttaa vierashuoneeseen retroilmeen.

Ikkunassa olleet Designers Guildin laskosverhot vaihdettiin valkoisiin pellavaverhoihin, mutta DG:n kumppanina olevat vihertävänkeltainen helmalakana ja sängynpäätyhuppu säilyvät edelleen. Ne sopivat väritykseltään hyvin Mustasukkainen-kankaan kanssa. Keltaista kangasta oli myös vielä jäljellä, jolla pidensin sängynpeiton sopivaan mittaansa. Vanha valkoinen sängynpeitto on pestynä kaapissa odottamassa taas joskus takaisinpääsyä, kun retro kyllästyttää.









Vaihtelu virkistää, nyt huoneessa on todellakin väriä, vaikka sänkytekstiilejä lukuunottamatta kaikki muu on valkoista. Vierastyynyt on petattu tyynypusseihin sängynpäälle koristetyynyjen taakse. Ratkaisu säästää komerotilaa, kun tyynyjä ei tarvitse pinota komeroihin. Tyynyjen määrää vähentämällä saadaan sängynpääty esille, kuvassa näkyy myös sängynpeiton jatke, joka sekin keventää peiton värimaailmaa.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Kaukaiset pihat


Kun tänään katsoin ruokakaapin uumeniin löysin sieltä keväisen Nizzan matkan tuliaisia. Onneksi, sillä nyt ei ollut inspistä ruuanlaittoon. Salaatti syntyi viidessä minuutissa ja ranskalaisten terriinien joukosta valikoitui patongin ja Wasan seesamiknäcksien päälle pähkinäistä possuterriiniä. Matkaa oli ilta-aterialla hauska muistella.

Kuvat kertovat Nizzan vanhankaupungin tunnelmasta. Enkeltenlahden rantakatua ja Nizzan puistonäkymiä, kaariveistoksesta näkyy vain keskiosaa, talletimme myös kuvina. Kuvagalleria jatkaa vielä retkestä läpi pienten maalaiskylien ja vuoristomaisemien ylhäälle vuorenhuipulle pieneen Gourdonin kylään, joka muutama vuosi sitten nimettiin maailmanperintökohteeksi ja Ranskan kauneimmaksi kyläksi. Maisemat olivat todella kauniit samoin kylä, josta aukesivat huimaavat näköalat yli vihreiden laaksojen. Kävimme myöskin keskiaikaisessa St Paulin kaupungissa, josta kuviin on talletettu kapea katunäkymä ja sen vieressä kaupungin kaivo, nykyisin suihkulähde.


Gourdonin kyläkaupasta löytyivät tuliaiset, ranskalaista sinappia, pateita ja terriinejä. Mutta nyt nautittu terriini ei ollut sitä kylästä ostamaani. Se terriini jäi maistamatta johtuen tiukoista lentokenttätarkastuksista. Tarkemmin ajattelematta pakkasin terriini- ja pateepurkit käsimatkatavaroihin. Lentokentän läpivalaisu paljasti laukun sisällön. Kenttätarkastaja oli tarkkana, purkit poistettiin laukusta. Selityksistä huolimatta ne jäivät lentokentälle. Konetta odotellessa päätin korjata vahingon ja ostin lentokenttämyymälästä lajitelman terriinejä lohdutukseksi. Saatiin kuitenkin maistiaisia.


Monacoon on Nizzasta lyhyt matka. Sinne voi ajaa vuokra-autolla, matkata junalla tai bussilla. Olemme käyneet siellä jo useamman kerran, mutta se on käymisenarvoinen aina uudelleen.
Kuvakertomus Monacosta näyttää ylhäältä kuvattuna loistoveneiden sataman ja osan Monacosta. Casino Monte Carlo, huippukallis Hermitage-hotelli ja Cafe de Paris vilahtavat kuvissa.Valkoinen talo, joka sijaitsee Monacon vanhassa kaupungissa puiston laidalla, on prinsessa Carolinen asunto tai yksi niistä monista. Kirkossa, josta on sisäkuva, lepäävät sekä ruhtinas Rainier että puolisonsa Crace.

Vietimme yhden päivän myös läheisessä Cannesissa. Sinne matkasimme junalla, joka olikin hyvä valinta, matkanäkyminä saa ihailla pieniä ranskalaisia kyliä ja kaupunkeja. Cannesista jäi mieleen elokuvafestivaalipavilijongin lähitunumassa sijaitseva ravintola, jossa rennon ja iloisen tarjoilijan palvelemana söimme hyvän pihvilounaan. Todistetuksi tuli, että Ranskassa ruoka on hyvää.

lauantai 8. syyskuuta 2007

Paahdetut vihannekset ja risotto

Blogiotsikko-aiheet kertovat, että olen lifestylebloggaaja. Minusta on hauskaa kirjoittaa elämääni tässä ja nyt. Siihen kuuluvat koti, sisustus, ruoka ja toteutukset kotipiirissä. Joskus tietenkin matkustelu ja tarkkailu kodin ulkopuolella.
Toteutuksilla tarkoitan kaikkea, mitä mielikuvitukseni työstää aivoissa. Joita omat kädet tai kumppanin kädet toteuttavat valmiiksi teoksiksi. Ruokatoteutukset kuuluvat etupäässä minulle. Joskus miehenikin intoutuu, kun saa hyvät ohjeet. Aamupuuro on se ruokalaji, joka on parasta mieheni tekemänä.

Bloggaajien ruokakilpailun aiheena on rakkausruoka. Halusin tehdä kevyttä, muhevaa ja hitaasti syötävää. Ruokaa, jonka lomassa voi muistella yhteistä taivalta.
Valikoin vihannekset ja risoton. Tämä on ruoka, jolla kasviksia pelkäävä mieskin voi aloittaa aterioinnin, josta puuttuu liha. Valitsin raaka-aineet väreiltään sointuviksi, kermaisen risoton päällä lepäävät trendikkään vihreät purjot, luumunpunaiset paprikasiivut, pehmeän oranssit bataatit ja hedelmäinen täyteläisen punainen tomaatti täydentää kokonaisuuden kelluessaan pulleana risoton kyljessä.

Paahdetut vihannekset valmistuvat näin

Purjo halkaistaan ja huuhdellaan, katkaistaan vihreät osat ja vaaleat tanakat purjopuolikkaat laitetaan uunivuokaan pitkin pituuttaan
Bataatti, n 400 g, kuoritaan ja lohkotaan, asetellaan purjon viereen
Näiden jälkeen seuraavat vuokaan
Tomaatit, yksi kummallekin, rei´itetään muutamalla haarukan pistolla
Paprikan puolikas, luumunpunainen, viipaloidaan
Kasvisten päälle ripautetaan mustapippuria, sitruunatimjamin lehtiä ja lopuksi pirskautetaan päälle oliiviöljyä
Vihannesvuoka laitetaan 200-asteiseen uuniin, paistetaan 35 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin värisiä ja kypsiä.

Risotto

Risoton tekemisen voit aloittaa, kun kasvikset ovat olleet uunissa n 10 minuuttia.

0,5 litraa kasvis- tai kanalientä ja 1,25 dl valkoviiniä kuumennetaan kattilassa kiehuvaksi
1 rkl oliiviöljyä
2,5 dl risottoriisiä
1 tl raastettua sitruunankuorta
vajaa 1 dl parmesaania raastettuna
mustapippuria ja merisuolaa

Kuumenna öljy kasarissa melko kuumaksi ja lisää riisi ja sitruunankuoriraaste. Kypsennä n 3-4 minuuttia. Lisää viini-liemiseosta desi riisin joukkoon ja sekoita, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Toista nesteen lisäys näin, kunnes liemi on käytetty. Risotto on nyt pehmeää ja kermaista. Sekoita parmesaaniraaste risoton joukkoon. Tarkista maku ja mausta mustapippurilla ja merisuolalla.

Annostele risotto lautasille ja asettele päälle paahdetut vihannekset. Risottoaterian pinnalle voi ripsotella raastettua parmesaania ja rouhittua mustapippuria, jos maku niin vaatii.
Nautitaan hitaasti hyvän valkoviinin kera.

Kuviin on tallennettu maljakollinen pihan viimeisiä ruusuja tältä kesältä.

torstai 6. syyskuuta 2007

Sivupöydällä

Aikaisemmin blogissani kerroin kukkaostoksistani ja yhden kukistani sijoitin Yki Nummen pöytävalaisimen viereen.

Designer Yki Nummi, 1925-1984, syntyi lähetyssaarnaajaperheeseen Huanin kaupungissa Kiinassa. Hän valmistui 1950 TaiKista muotoilijaksi. Yki Nummi tunnetaan erikoisesti valaisinsuunnittelijana. Tunnetuimmat valaisimet ovat 1955 syntynyt Modern Art pöytävalaisin, joka on talletettu New Yorkin MoMaan - modernin taiteen museoon, ja vuonna 1960 kattovalaisin Lentävä Lautanen, josta käytetään myös nimeä Lokki. Hän on suunnitellut myös tapetteja, joita Tapettitalossa valmistetaan jälleen. Tikkurilan Joker-värikartta on Yki Nummen suunnittelema.

Olohuoneeni Modern Art-pöytävalaisimen hankinta oli etukäteen mietitty. Halusin suomalaista huippumuotoilua ja valaisimen johon ei väsy, joka kestää vieläpä jälkipolvillekin.

Mullinkorva-kukan istutin Ikean valkoiseen saviruukkuun. Ruukun muoto on samanlainen kuin pöytävalaisimen jalka. Sopivat hyvin keskenään.


Ruukun alla on tummaruskea keramiikkalautanen. Lautasessa on käytetty erikoista tekniikkaa, jolla lautasen pintaan on saatu elävä hiukan ruosteenomainen pinta. Lautasen on valmistanut Savipaja Lintukoto Lapualta, keraamikkona Vuokko Korkeamäki. Lintukodossa en ole käynyt, mutta nettisivut houkuttelevat vierailemaan siellä, kun käynti sopii matkanvarrelle.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Juureskeitto

Keitot ovat suosittuja arkiruokiamme. Perisuomalainen nopea ja maistuva keitto on juures- sosekeitto. Erilaisia raaka-ainekombinaatiovaihtoehtoja on yllin kyllin. Toteutin maistuvan yksinkertaisen version tällä kertaa.

Peruna-porkkanasosekeitto

6-7 keskikokoista perunaa kuutioina
2 porkkanaa kuutioina
1 iso sipuli pieninä kuutioina
75 g voita, keittoon ei tule kermaa, joten voi tuo keiton juureksille pehmeän maun
1 litra kasvislientä
suolaa, mustapippuria
persiljaa silputtuna

Kuumenna voi kattilassa. Lisää pilkotut juurekset ja peitä kannella. Kypsennä juureksia miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Kaada päälle kasvisliemi. Anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia.
Soseuta keitto tehosekoittajalla sileäksi. Tarkista maku ja mausta. Koristele persiljasilpulla.
Tarjoa ruisleivän kanssa.

Ruisleivän parhaimmistoa on mielestäni Linkosuon RuisOskari. Pettämätön se oli nytkin keiton kera.

Aarne Oskari Linkosuo perusti Linkosuon leipomon Tampereelle 1936. "On oltava vikkelä luonnostaan ja toimittava omaperäisesti", sanonta oli Aarne Oskarin mottona. Linkosuon perhe uskoi, että alkujuuresta kohoaisi hyvä kakku. Kelpo perheyritys, jonka tuotteista monelle koituisi kielenvievää iloa.
Toive on toteutunut Linkosuo-tarinaa jatkaa kohta jo neljäs polvi.

maanantai 3. syyskuuta 2007

Kukkien syysstailaus ja uusvanha pöytäliina


Kaappien kätköistä löytyi vanha Marimekon kuosi, mustavalkoinen Gargantua vuosimallia 1966, suunnittelija Hilkka Rahikainen. Aikoinaan 60-luvulla kuosia käytettiin seinätauluna. Kuvioraportti on juuri sopiva 140x140 seinätauluksi. Retro on jälleen suosiossa ja kangasseinätaulut sen myötä, kuten 60-luvulla. Mustavalkoisuus sisustuksessakin on nyt trendikästä. Kuvassa Iittalan maljakko 1960-lukua, mutta vihreät lehdet maljakossa ovat luonnosta, reheviä ohdakkeita.


Sisustukseni ei noudattele retroa eikä mustavalkoisuutta. Halusin kuitenkin tuon kankaan esille ja tuumailun jälkeen siitä valmistettiin pöytäliina. Koska en halunnut rikkoa kangasta, leikkasin valkoisesta puuvillasta jatkot liinan päihin ja pöytäliinasta tuli kolmemetrinen.
Liinalle on hyvä kattaa valkoisin astioin. Luonnonkivet sopivat kattauksen pöytäkoristeiksi.


Kuten kaikki olemme todenneet syksy on tullut. Keräsin viimeiset kukkivat syyspäivänhatut maljakkoon. Kuvassa myös siniharmaa Nanny Stillin pullo. Siemenkotiin ehtineet päivänhatut kiedoin kuivakukkakimpuiksi.

Suunnitelmaani kuuluu, että talveksi laitan terassille kuivakukkaruukkuja ja -kimppuja pienen pihani kukista. Ensimmäiset syyspäivänhattukimput ovat jo odottamassa talvea.

sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Helposti hyvää ruokaa


Jauhelihamureke on helppoa ruokaa. Samassa uunissa kypsyvät vielä lohkoperunat, voiko enää vaivattomammin ruoka valmistua. Ostan murekkeeseen paistijauhelihaa, 100 % naudanlihaa ja rasvaa vain 8 %. Samassa uunilämmössä kypsyy lopuksi vielä jälkiruoka.

Jauhelihamureke

1 kg nautajauhelihaa
1,5 dl kasvislientä
1 dl ruisnäkkärimursketta ( 3 kpl näkkäriä murskattuna)
1 kananmuna
2 tl suolaa
2 tl maustepippuria
Lisää näkkärimurske kasvislieminesteeseen ja anna turvota n 15 min. Sekoita se jauhelihaan, lisää kananmuna ja mausteet ja sekoita hyvin taikinaksi. Muotoile uunivuokaan suorakaidepötkö ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia.

Kastike, valmis Knorrin kermakastike, johon nesteeksi siivilöidään murekkeen paistoliemi, lisätään vettä tarvittava määrä, lopuksi maustetaan Creme Bonjour sinappi+yrttijuustolla.

Uunilohkoperunat

Kuori ja lohkoa perunat uunivuokaan. Mausta, mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta ja kaada päälle hiukan oliiviöljyä. Pyörittele lusikalla, jotta mausteet ja öljy levittyvät tasaisesti. Laita samaan uuniin lihamurekkeen kanssa, mutta 20 minuuttia aikaisemmin, paistoaika saa olla n tunti.

Paistetut kanttarellit

Sieniaikaan eli juuri nyt paistoin keltaisia kanttarelleja lisukkeeksi.Ensin sienien nopea huuhtelu kylmällä vedellä ja valutus. Sen jälkeen sienet pilkotaan ja paistetaan voissa, lisätään ripaus Maldon-suolaa.

Rapea salaatti raikastaa kokonaisuuden.



Omenaherkku ja vaniljakastiketta

Omenat pestään, siemenkota poistetaan ja omenat viipaloidaan ja asetellaan voideltuun uunivuokaan. Päälle ripotellaan kanelia, fariinisokeria ja lopuksi tummaa siirappia valutetaan ohuena lankana omenoiden ylle. Saavat kypsyä uunissä pehmeiksi.
Tarjotaan hiukan jäähtyneenä vaniljakastikkeen kera. Käytin valmista Flora-kastiketta.