Kyllä maalla on kaunista...

 Kävin perjantaina Lestijärvellä. Kiertelin mummoni kotipitäjässä ensimmäistä kertaa.

Löysin osan mummoni kotitalosta. Rakennus oli pilkottu kahteen osaan, joista toinen

osa oli asumattomana edelleen pystyssä. Mummoni vietti lapsuutensa ja nuoruutensa

ehjässä ja jakamattomassa maalaistalossa, kunnes muutti naimisiin mentyään lapsuuden

kotipaikalleni silloiseen punaiseen pohjalaistaloon. Sitä taloa en ole koskaan nähnyt,

sillä se hajotettiin  ja rakennettiin entistä isompi valkoinen iso pohjalaistalo. Sekin on jo purettu ja

siirretty kodiksi muille. Tilalle veljeni on rakentanut matalan ja pienemmän tiilitalon.

Näin käy vähitellen kaikille pohjalaistaloille, ne puretaan, tuhotaan tai siirretään muualle.

Kylämaisemat muuttuvat, hirsitalot häviävät. Tilalle tulee pieniä taloja, joissa sokkelit valetaan betonista ja jo siinä vaiheessa usein tehdään ensimmäiset rakennustekniset virheet.

Alapohja on kostea ja tuuletus ei toimi. Lämpöeristeenä seinissä on lasivillaa ja

kosteutta sulkemassa muovia.. Uudet rakennusmateriaalit ovat homehduttaneet jo monta taloa 

ja julkisia rakennuksia, kun ilmanvaihto ei toimi rakennusmateriaalien vaatimalla tavalla.

 Ja taas puretaan, rakennetaan ja toivotaan parasta.

Löysin retkelläni vapaana laitumella käyskenteleviä lehmiä, oli pakko kuvata tämä kauneus.

 Vielä lähikuva upeista lehmistä määräysten mukaiset tunnistelevyt kaulassa.

 Itse järven kuvasin hautausmaan männikön takaa.

Komea Lestijärvi.

Tämä kaunis puukirkko on valmistunut 1827.

Suunnittelijana ja rakentamisen valvojana on toiminut kaustislainen

kirkonrakentaja Heikki Kuorikoski. Hyvin on puinen hirsikirkko säilynyt

jo melkein 200 vuotta.Samoin olisi voinut olettaa asuinrakennustenkin säilyvän.