perjantai 22. maaliskuuta 2013

Mittarinlukijoita

Mittarinlukija on katoava tai jo kadonnut ammattilainen. Taakse ovat jääneet ajat, jolloin mittarinlukija soitti ovikelloa kerran vuodessa. Nyt luetaan mittarit kauko- tai etäluennalla.
Vilkaisin mitä mittarinlukijoista on menneinä vuosina tänne virtuaalimaailmaan merkitty. Monenlaista tarinaa ja sattumaa oli tästä ammattikunnasta muistiin merkitty.

Vietnamin Hanoin vesilaitoksen kuulumisista kertoi Kauppalehti.   

Ennen vesi oli ilmaista. Sitten tulivat suomalaiset, vetivät putket - ja nyt jokainen vesitippa maksaa.

- Ongelma on siinä, miten Hanoin vesilaitoksen asiakkaille kyetään nyt perustelemaan, miksi vedestä pitäisi maksaa, tiivistää vesiyhtiön johtaja Bui Van Mat.

Perustelu ei ole aina onnistunut kovin hyvin, sillä joillekin alueille mittarinlukijat yksinkertaisesti kieltäytyvät menemästä. Se on ymmärrettävää, sillä he eivät halua saada jatkuvasti selkäänsä.

Vuodesta 1985 lähtien menossa ollut Hanoin vesiprojekti alkaa muistuttaa vihaisine asiakkaineen mitä tahansa länsimaista yritystä. 


- Nyt Hanoin vesiyhtiö miettii jo sitäkin, miten se maksaa tulevaisuudessa velkansa tai ylipäätään rahoittaa toimintansa, tiivistää vesiprojektia vetävä Lasse Topo.

Alkuvaiheessa suomalaiset osallistuivat vahvasti vesihuollon tekniseen järjestämiseen. Kymmenen vuoden aikana Hanoin vesihuolto saatiinkin kuntoon niin hyvin, että nyt putkissa virtaa puhdas vesi.

- Ainakin se on puhdasta silloin, kun se lähtee vesilaitoksen pumppaamolta. Se, mitä välillä mahdollisesti tapahtuu, on toinen juttu, arvelee projektin teknisestä puolesta vastaava Jukka Leppänen.

Topon mielestä Hanoissa on nyt lähinnä vettä koskeva "sosiaalinen tai poliittinen ongelma".

- Ihmiset ovat tottuneet vuosisatojen varrella siihen, että vesi on ilman tapainen perushyödyke. Sitä on ollut täysin ilmaiseksi käytettävissä. Heidän on nyt kovin vaikea ymmärtää sitä, että vesi ei välttämättä säily hyvälaatuisena, jos kukaan ei ole valmis maksamaan siitä.

- Vietnamin kaltaisessa maassa vesi ei ole koskaan ollut bisnes vaan sosiaalinen palvelu. Tätä koskevat asenteet muuttuvat hyvin hitaasti, Topo sanoo. 


Suomessa taas Rovakaira Oy kertoo  kuinka kuluttaja saa kortilla ilmoittaa lukemansa.
Tasauslaskutusta varten tarvitsemme mittarilukeman kerran vuodessa. Lähetämme lukukortin tai Rovakaira Oy:n mittarinlukija käy lukemassa mittarin. Ellei luentakäynti onnistu jättää mittarinlukija kortin mikä kertoo käynnistä.

Vaasassa mittarinlukija oli laiskotellut ja istuskeli työpöytänsä ääressä näpytellen keksittyjä lukemia kuluttajille.

Vaasan Sähkö Oy:n alihankkijan työntekijä naputti yli 800 laskuun itse keksimänsä kulutuslukemat. Asiasta kertoi keskiviikkona Vaasalaisia.info.
Työntekijä käytti mielikuvitustaan oman työpöytänsä ääressä sen sijaan, että olisi käynyt lukemassa asiakkaiden sähkömittarit paikan päällä.

Vitsiäkin on väännetty tästäkin ammattikunnasta ja kerronpa niistä yhden, jonka löysin etsiessäni mittarin- lukijaa.  

 Mittarinlukija huomasi erään talon portilla kyltin "Varokaa koiraa!", mutta näki vain pienen koiranpenikan löhöilevän nurmikolla.
- Miksi olette ripustanut portille tuon kyltin? ihmetteli mittarinlukija.
- Koska minä pelkään, että joku muuten astuisi sen päälle, selitti talon isäntä.



**************

6 kommenttia:

  1. Meillä käy vielä mittarinlukija, sekä veden että sähkön, ja olisipa monta tarinaa niistäkin.
    Heh, meille voisi laittaa tuollaisen koiravaroituskyltin, koira niin tykkäisi käydä nuolemassa kaikki vieraat tervetulleiksi, mutta ulkonäkö vaan on niin pettävä ettei kukaan usko :D

    VastaaPoista
  2. Löysitpä monenmoista.
    Omia kokemuksiani mittarinlukijoista on sähköpuolelta. Niissäkin tuo virittely on maailmalla kehitetty huippuun. Muistan kerran, että joittenkin sähkökatkosten aikaan huomasimme, että maksoimme myös parista kolmesta katuvalosta. MOnessa maassa nuo omat viritykset ovat niin tavallisia, että niihin on vaikea kajota...

    Hanoin seudun suomalaista vesihuoltoporukkaa tapasimme kerran 1990-luvulla joulun tienoissa Kauneimpien Joululaulujen merkeissä. Osallistuimme myös suomalaisen ystävämme kanssa sikäiläisiin suomalaisiin pikkujouluihin. Silloin vielä oli paljon porukkaa, aikaisemmin vieläkin enemmän. Muistaakseni se oli ainakin silloin osa suomalaista kehitysyhteistyötä.

    VastaaPoista
  3. Ei täälläkään enää näy mittarinlukijoita tulevaisuudessa sillä viikko sitten muuttui etäluettavaksi sähkö. No vedenkulutusta taitaa huoltomies seurailla..? Niin se muuttuu maailma Eskoseni..ei ku Arleena:-)

    VastaaPoista
  4. olipa mielenkiintoista luettavaa arleena, kiitos! meilläkin maalla syksyllä Savon voiman asentaja kävi vaihtamassa etäluettavan. vanhan kauniin mittarin laitoin talteen, ehkäpä lastenlasten ihmeteltäväksi joskus tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  5. Tuon vietnamilais-suomalaisen projektin nimi oli muuten "Vettä Hanoihin!"

    VastaaPoista