perjantai 30. toukokuuta 2008

Jo joutui armas aika .......


Valokuvatorstain ja Runotorstain haasteet loihtivat kesän kuvaksi ja runoksi.

Valkokylkiset koivut,
mahlan ja mesiangervon tuoksu
Lehvästön vihreä raikkaus
keinuu kuin poutapilvi

Koivikossa kajahtaa käen kukunta
On kesä


12 kommenttia:

  1. Peippo vielä tuohon maisemaan pesimään, niin sitten se on täydellistä. ;-)

    VastaaPoista
  2. Siinä se on - kesä:) Suvivirttä laulauessa voisi hyvinkin olla mielessä juuri tällainen kuva.

    VastaaPoista
  3. Pääsisipä kävelylle juuri nyt tuohon keväiseen koivumetsään..

    VastaaPoista
  4. pekka,
    kyllä siellä peippokin pesii

    inkivääri,
    koivut ovat mielestäni suomalaisen kesän symboleja

    helinä,
    arvaa kuinka raikas ja juhlava tunne syntyy, kun vaeltaa juuri tässä korkeassa koivumetsässä

    VastaaPoista
  5. Suvivirsi suloinen kirvoittaa kyyneleet silmiin!

    VastaaPoista
  6. Nättiä ja herkkää, kuin suvi ikään.

    VastaaPoista
  7. Ja nämä - siis koivut - me taannoin melkein hävitimme hölmöt.

    VastaaPoista
  8. magi,
    suvivirsi päättää erään aikajakson ja aloittaa kesän, se vetoaa tunteisiin

    aimarii,
    koivumetsä on kesän symboli

    helanes,
    vähemmässä määrin löytyy enää puhtaita koivumetsiä, mutta iloitkaamme ja nauttikaamme koivumetsän siimeksessä

    VastaaPoista
  9. Koivu on suomalaisuuden ydintä, on ainakin ollut. Suvivirren myötä herää halu palata takaisin menneisuun kesiin, poutapilviin. Kuvan koivumetsä taitaa olla entistä peltoa. Niin muuttuvat maisemat vaan ei laulut.

    VastaaPoista
  10. Tämä koivumetsä voisi olla minunkin lempipaikkani. :)

    VastaaPoista
  11. Armastus löytyy koivikosta ja runosta.


    ILMOITUS!
    Koska tässä lähiaikoina siirryn taas tunturiin ja
    GPRS-yhteyden varaan, niin ilmoittelenpa, että
    käyn kyllä Runo- ja Kuvatorstain tuotokset aina
    katsomassa, mutta jätän kommentoimatta koska
    yhteys on niin toivottoman hidas. Tämä on tätä.

    Yritän vastata pari-kolme kertaa päivässä niihen
    kommentteihin joita joku saattaa mulle jättää.

    Syksyllä kun palaan tasaiselle, homma jatkuu
    sitten entisellään.
    Hukkalasta, susi

    VastaaPoista
  12. metsäsielu,
    ei ole entistä peltoa, vaan lehtometsää, jossa viihtyvät mesiangervot ja horsmat
    Koivumetsässä kiteytyy kesän ydin perisuomalaisesti

    jl,
    rauhoittava paikka on
    kävin blogissasi, pistänpä sen suosikiksi, oli kiinnostavaa luettavaa ja hyvin kirjoitettua tekstiä

    oh-soi jne....,
    kiitos ilmoituksesta, ihaillaan lapin kuvia ja nautitaan runoista, kun lähettelet niitä iloksemme sieltä luonnon helmasta

    VastaaPoista