Kaunista intohimoa

Luonnossa syksyn väriloisto syvenee päivä päivältä, kunnes se katoaa harmaasävyiseen marraskuuhun. Jori pyysi kertomaan, mikä on intohimosi. Niitä on monta, blogiaiheet kaikki ovat enemmän tai vähemmän intohimojani.


Kotini olohuoneen ikkunanäkymiin en kyllästy koskaan. Muuttuva kuvagalleria virtaa ikkunoista sisälle. Näkymät ovat realistista taidetta, joiden vastapainona kodin seinillä on konkretismia. Minusta luonto on paras maisemamaalari, siksi en ole tykästynyt esittävään taiteeseen. Mestareiden veroista ei vain ole enää syntynyt luonnon ja vanhojen mestareiden rinnalle. Maailma on muuttunut, lähentyminen luonnon kanssa on entistä tärkeämpää, vastapaino teknistyvään maailmaamme. Ylväs timanttituija rehevän vihreänä on hyvä kontrasti muuttuvien värien pihapiirissä.













Intohimoni on luonto, rakkain näkymä luonnosta ovat vaihtuvat ikkunamaisemat. Otsikkokuvat on näpätty olohuoneen ikkunoista. Osa on otettu iltavalaistuksessa, joukossa on kesä- ja syksykuvia. Kuvat eivät tee oikeutta näkymälle. Omin silmin katsottuna keskellä maisemaa kaikki on kauniimpaa. Syksyn myötä lähellä virtaava joki, jonka töyräällä asun, nousee esiin maisemaan, se ei enää piiloudu vehmaan puuston taakse. Talvella taas ovat uudet kuvat maisemassa.
Voiko kauniimpaa keltaista olla kuin syksyvaahteran keltainen ja vivahteikkaampaa punaista kuin villiviinin punainen hehku.













Syksyn satoa nautittavaksi myös linnuille. Aamuisin aterioivat pikkulinnut Valamon ruusupensaassa. Koristeomenapuissa ei ole enää montakaan pikkuomenaa. Ei se haittaa, linnuille ne ovat paremmassa suussa kuin pakkasen syömänä. Sama kohtalo on ruusunkiulukoilla.













Pinkit ruusut ja punahattu kukkivat vielä sulassa sovussa. Maahan varisseet tammenterhot poimin muistoksi kesästä yhdessä ruusunkiulukoiden kanssa.

Piimäkakku

Vieraiden toivomuksesta piti leipoa Maustekakkua, resepti otettu talteen joskus siirappipurkin kyljestä. Se oli sitä siirappia, jota suomalainen sokeritehdas teki ennenkuin Suomen Sokeri myytiin tanskalaiselle Dan Sukkerille. Ei löytynyt sekalaisesta reseptikasasta maustekakkureseptiä. Turvauduin paksuun keittokirjaan ja toteutin Piimäkakun kirjan mukaan.


Piimäkakku

4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl soodaa
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
1 dl rusinoita
ja lisäsin vielä ohjeesta poiketen 2 tl kanelia
Kuiva-aineet sekoitetaan keskenään kulhossa.
100 g sulatettua margariinia tai voita
3 dl piimää

Sulatettu rasva ja piimä kaadetaan kuivien aineiden joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi. Paistetaan 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 1 tunti.
Käytin silikonivuokaa, joka ei vaadi voitelua.

Helppo, nopeatekoinen ja oikea laiskan leipurin kakku. Ei vaahdotuksia ja vatkailuja, mutta todella hyvä vahvan kahvin seurana nauttivaksi. Sokerimäärän vähennän seuraavalla kerralla desilitraan.


Piimäkakku on niin klassinen, että tarjosin sitä Kastehelmi-lautasilta ja kateliinoina olivat pellavalangasta äidin virkkaamat pitsiliinat.

Metsästä terassille

Terassin talvisisustus etenee hitasti, mutta kohti suunniteltua päämäärää. Metsästä on käyty hakemassa raaka-aineita. Metsäretki tehtiin tänään, kun sopiva vapaahetki oli käytettävissä. Päivä oli kuulas, aurinkoinen ja ilma oli raikasta hengittää.

Maanomistajan luvalla metsästä saa ottaa oksia, sammalta ja muuta kasvavaa. Käsittääkseni puista pudonneet kävyt voi poimia omin luvin, kuten marjat ja sienetkin.


Sammaleet ajattelin käyttää terassin kukkapöydän ruukkujen täytteeksi perinteisten syyskukkien ja kanervien asemasta. Sammalkassit tyhjenivätkin ruukkuihin ja laatikoihin.


Kastelin sanomalehdet läpimäriksi ja pyörittelin niistä pallot. Ruukkuihin jätin multaa ja asetin märät lehtipallot ruukkuun ja levitin sammalpeitteet päälle. Samoin kukkalaatikoiden kohdalla, sammalpeite märän lehtikatteen päälle.


Kukkalaatikoihin lisään mustikanvarvut ja kynttilöitä.


Naavasammaleen peittämät oksat olivat niin kauniita, että en voinut vastustaa niiden poimimista ja samoin mustikanvarvut.


Terassin talvisisustus jatkuu, nyt on hyvä alku. Jonain kauniina syksypäivänä samoilen taas metsässä ja tuon pienen ripauksen metsää kotiin.

Teräsdesignia

Keittiössäni on kaunis teräspannu 1960-luvulta. Ajansaatossa kauniisti kulunut, mutta edelleen ajaton ja kaunis. Pannun on suunnitellut Timo Sarpaneva ja valmistaja on ollut luullakseni Arabia tai Opa.

Kahvinkeittimien yleistyessä kahvipannuilla ei ole enää sijaa siinä alkuperäisessä tarkoituksessa mihin ne on tehty. Me pidämme pannun esillä keittiötasolla sen kauniin muotonsa johdosta, mutta myös käyttöesineenä. Tee- ja kaakaovesi keitetään pannussa.

Kun etsin tietoa pannusta, päädyin Opan-nettisivuille. Pannun tietoja siellä ei ollut, mutta Timo Sarpanevan suunnittelemia tuotteita löytyi. Allaluetellut Sarpanevan tuotteet ovat edelleen Opan Pro-mallistossa.

Katelautanen teräksestä löytyy myös meiltä, mutta vain yksi kappale. Olen käyttänyt lautasta kynttiläalustana. Nyt haluan hankkia lautasia lisää kate- ja tarjoilulautasina käytettäviksi.

Teräslautanen ja kulho, yhdistelmä on hyvä esimerkiksi kalan tarjoilussa.

Kulho ja kansi teräksestä sopivat salaatille, kananmunaruuille ja ruuanvalmistuksessa.

Lasinaluset 4 kpl, teräksisenä ovat ainakin ikuiset ja voihan niitä käyttää tuikku- ja muiden kynttilöiden alustoina turvallisena vaihtoehtona.

Kana-pekonilasagne

Kaupan kana-broilerilihaosiossa oli broilerin jauhelihaa. Sitä ei aina ole tarjolla, joten ostin tietysti ja päätin käyttää sitä pääruuan raaka-aineeksi. Kotona ratkaisin ruokalajivalinnan, tekisin lasagnen. Lasagnea tulee tehtyä harvoin. Sen tekemisessä on monta eri vaihetta, joten työpäivän jälkeen sitä ei aina jaksa väsäillä.

Kana-pekonilasagne

Kana-pekonikastike
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 murskattua valkosipulinkynttä
1 hienoksi silputtu sipuli
200 g sieniä pilkottuna, herkku/siitakesieniä tai suppilovahveroita
300 g kanajauhelihaa
120 g amerikanpekonia kuutioituna
300 g tomaattimurskaa
reilu rkl pilkottuja basilikanlehtiä
pikkupurkki tomaattipyreetä
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy miedolla lämmöllä ja lisää valkosipuli, sipuli ja sienet kypsennä 5 minuuttia.
Lisää kanajauheliha, amerikanpekonikuutiot ja kypsennä sekoittaen 10-15 minuuttia.
Sekoita joukkoon tomaattimurska, tomaattipyree ja basilika, kypsennä muutama minuutti.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, makusi mukaan myös muita mausteita.

Valkokastike
4 rkl voita
8 rkl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
4 laakerinlehteä
muskottipähkinää, maustepippuria ja suolaa
Sulata voi, lisää jauhot ja kypsennä minuutti-kaksi hämmentäen. Sekoita maito mukaan vähitellen. Lisää laakerilehdet ja hauduta sekoittaen 5 minuuttia. Lisää mausteet, nosta kattila liedeltä ja poista laakerilehdet.

Lasagnen kokoaminen
14 kpl esikypsennettyjä lasagnelevyjä
Voitele uunivuoka voilla. Täytä vuuan pohja lasagnelevyillä. Lusikoi päälle kerros kana-pekonikastiketta ja laita päälle kerros valkokastiketta. Tee samanlaiset kerrokset niin, että päällimmäisenä on valkokastikekerros.
Ripottele pinnalle parmesaanijuustoraastetta (reilusti) .
Paista 190 asteessa noin 35-40 minuuttia, kunnes lasagne on kullanruskea.

Lasagnen seuraksi sopii vapaamuotoisesti kasattu salaatti.
Salaatin kasasin näin: pehmeälehtistä salaattia, punasipulikiekkoja, tuoreita herkkusieniviipaleita, tomaattiviipaleita, ripaus mustapippuria ja päälle kastikkeeksi balsamicocremeä.

Suomalaista muotoilua

Harri Koskinen on maailmanlaajuisesti arvostettu muotoilija, designer, keskisuomalainen, syntynyt Karstulassa. Edellisen blogini innoittamana esittelen Harri Koskisen designia. Osa tuotteista on tuttuja lähes jokaiselle suomalaiselle. Koskinen suunnittelee suomalaisten valmistajien lisäksi tuotteita ympäri maailmaa, esimerkiksi näissä maissa Japani, USA, Italia, Espanja, Ranska, Tanska, Ruotsi.

Tutuin tuote on Block-valaisin, jääpalaa muistuttava lasikuutio, jonka sisälle on sijoitettu max 25 W lamppu. Yksinkertainen, mutta niin moneen makuun menevä klassikkoesine. Lähes vuoden ajan valaisimella on ollut valmistuskatkos, valaisin ei ole ollut ostettavissa. Lokakuusta lähtien sitä taas saa. Block suunniteltiin ruotsalaiselle Design House Stockholmille, joka on valaisimen valmistuttaja ja markkinoija maailmanlaajuisesti.


Uusi tuote, reilu vuosi markkinoilla ollut, on tanskalaisen Muuto :n valmistuttama ja markkinoima Cosy-pöytävalaisin. Valaisin on kokonaan lasia, siitä on kaksi mallia, yksi harmaa ja kaksi valkoista erikokoisina.














Suomalaisia tuotteita ovat Lantern-kynttilälyhty, josta löytyvät läpinäkyvinä kolme eri väriä ja korkeampi malli valkoista lasia, valmistaja Iittalan tehtaat. Iittalan mallistoon kuuluvat myös All-Steel teräskeittoastiasarja, suunniteltu 2002.


Arabialle on suunniteltu uusi astiastosarja Oma, joka tulee markkinoille 1.10 lähtien. Se on esillä Habitaren messuilla Kannustalon Laavu-talossa. Astiaston värit ovat valkoinen ja vaalea harmaa ja laseissa kirkas ja mustikansininen.



Onneksi Marimekko kutsui Harri Koskisen kangasmalliston suunnitteluun. Mallistoon kuuluu kolme kuosia, Elementti, Monumentti ja Frekvenssi, useissa eri väreissä. Kankaissa on paksumpi verhoiluun sopiva ja ohuempi kodin verhoiksi, pöytäliinoiksi ja liinavaatteiksi sopiva puuvilla.

Nälkäpäivänä

Tänään on nälkäpäivä. SPR:n keräyslippaat ovat kaduilla, toivottavasti rahaa löytää tiensä lippaisiin.
Kodin Kuvalehdestä luin muotoilija Harri Koskisen ruokamieltymyksistä. Hän pitää yksinkertaisesta ruuasta. Sen voi kyllä hyvin ymmärtää, kun katsoo hänen kättensä jälkiä suunnittelussa. Yksinkertainen, mutta taidokas, selkeä muotoilu on hänen tavaramerkkinsä.

Perunapuuro, joka on hänen äitinsä resepti, on hyvä nälkäpäiväruoka tänään. Tein sitä tosin jo tiistaina. Hiukan muuntelin reseptiä, koska meillä ei ollut ohrajauhoja, käytin rikottuja ohrasuurimoita.

Perunavelli

Pane ohrasuurimot likoamaan niukkaan veteen noin kahdeksi tunniksi.
Kuori ja pilko perunat. Keitä väljässä vedessä. Jätä keitinvesi mukaan, kun sekoitat kypsät perunat joko sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella.
Lisää turvonneet ohrasuurimot perunaseokseen ja keitä hautuen keitto kypsäksi.
Tarkista maku ja mausta suolalla.
Keitossani oli 5 keskikokoista perunaa ja 1 dl rikottuja ohrasuurimoita.

Nauti keitto voisilmän kera.