Kehyksiä

Kehykset makrokuvissa. Huomasin yhden kehyksen nurkan olevan auki, toisen taas aika on patinoinut  ja kolmannen lasipinta on imaissut tomuhiukkasia.  Muistot eivät ole muuttuneet.

***************

Makroviikot 50. viikko = Kehys

Tapahtunutta

 Palaan vielä viime viikon tapahtumiin. Poimin  sieltä hyvän mielen asioita. Vastaan samalla haasteeseen, jonka lähetti Tylsä Mörökölli, kiitos. Olen listannut aikaisemmin kymmenen hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Nyt jatkan haastetta ja kerron viime viikon iloa tuottavat.
Askartelukurssilla huovutin pääsiäismunia. Nyt ne ovat valmiit, lisäsin mukaan myös höyheniä. Koska pajunkissat eivät ole vielä auenneet, ripustin munat väliaikaisesti koivunoksiin, jotka keräsin tuulen pudottamina maasta. Kerään tuonnempana pajukissaoksia ja huopamunat pääsevät paraatipaikalle pääsiäisenä. 

Matonkuteiden hankintareissulla  löysin Kauhavan kirpputorilta tämän maljakon (5,60€). Olen etsinyt maljakon tekijää, mutta en ole löytänyt. Luulin Gunnel Nymanin maljakoksi, mutta en ole voinut varmistaa asiaa. Kaikesta huolimatta kaunis maljakko, pidän siitä. Jos joku tietää tästä enemmän, otan vinkit kiitollisena vastaan.

 Kauhavan reissun paluumatkalla emme voineet olla pysähtymättä Teerijärvellä näiden ranchien edessä.

 Ensin kohtasimme hurmaavan raudikon. Aidan takaa se osasi poseerata sopivan tottuneesti ja lähestyi kameraa tottunein elkein. Vaikka hieman pelkään hevosia, en pelännyt tätä, olihan aita välissä.

Seuraavan ranchin laitumilla käyskenteli uljas pihvikarja. Oli iltapäivä,  joten tässä ollaan menossa päivälliselle. Menomatkalla pihvikarja lepäili puiden katveessa sulattelemassa lounasta ja nyt on siis päivällisen aika. 

Aivan viereisellä laitumella tummaveriset ratsukot nauttivat kevätauringosta.

Sunnuntaina, viikon viimeisenä päivänä,  auringon helottaessa täydellä terällään oli ilo lähteä lenkille. Ilma tuoksui keväältä, kaupunki oli vielä hiljainen melkein autio, olihan vasta aamupäivä. Suurin osa kaupunkilaisista vietti pitkää aamua kotonaan lepäillen.
Pieni miinus olivat erittäin liukkaat  kävelytiet. Etsimällä etsin kadun aurinkoisia puolia, joista löytyi sulaneita kohtia. 

Antiikkimessujen viimeinen päivä oli menossa parasta aikaa Urheilutalolla. Päätin poiketa sinne. Seisoin hetken Urheilutalolle johtavan kävelytien päässä. Se kiilsi kauniisti auringossa jäisenä ja liukkaana. Uskaltaisinkohan kävellä vajaa sata metriä tuota iljanteista jääväylää pitkin, hiekan jyvääkään ei  tien pinnalla näkynyt. Rohkaisin itseni ja hitaasti askeltaen lähdin liikkeelle. Horjahdin muutaman kerran, mutta en kaatunut. Huokaisin helpotuksesta, kun pääsin perille.  Aulassa oli ensiapu odottamassa. Jäälaatikko oli varattu vain loukkaantuneille. Onneksi olin terve, huokaisin. Loukkaantumiseen oli varauduttu jäillä, mutta ei ennaltaehkäisyyn eli hiekotukseen. Suomessa näyttää hiekka olevan kallista, melkein timanttien hinnoissa, kun sitä ei raskista ripotella kulkuväylille.
Antiikkimessuilla en löytänyt hinta- ja laatusuhteilla mitaten mitään ostettavaa.

Kokonaisuutena viikosta voi sanoa, että se oli hyvän mielen viikko.

Raidat mustana ja valkoisena

Raidat mustaksi muuttui, 

palmu melkein suuttui.
Tämä tästä vielä puuttui,

sanoi ja paikalleen juuttui.

En ala  - tahdon takaisin.

Siististi rivissä.

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
Mustaa ja valkoista 108. haaste = Raidallinen

Muistellaan syksyä

Talven harmaudessa syksy näyttää herkullisen värikylläiseltä. Ennen valon karkaamista ja  kaamosta luonto puhkeaa viimeiseen koitokseen ja värittyy lämpimän valoiseen väriloistoon.

*****************

Värikollaasit 73. haaste = Syksy

Matonkuteita etsimässä

Olimme tänään askartekukurssimme kurssilaisten kanssa ostosmatkalla Kauhavalla. Kaupungin yleisilme on hajanainen ja muistuttaa lähinnä pitäjän kirkonkylää. Rakennukset ovat eri ikäkausiltä ja suurin osa kaipaa pikaisesti julkisivukunnostusta. Otin muutaman kuvan edustavimmista rakennuksista. Kaunein on punatiilinen, goottilaistyylinen kirkko. Pienenä yksityiskohtana kirkon päätyharjalle rakennettu pienoiskirkko.
Toinen komea rakennus on pohjalaistyyliin v. 1919 rakennettu  Työväentalo.

Ostimme matonkuteita. Minulla on aikomus kudotuttaa halliin värikäs matto. Löysinkin sopivat kuteet, yhteensä n 9 kiloa.  Värimallina oli mukana pala makuuhuoneen tapettia, jonka mukaan valitsin maton väreiksi oranssinpunaista, sammutettua vihreää, taivaansinistä ja vaaleaa keltaista sekä mustaa.  Kudontamalli oli myös mukana, se vaatii vielä soveltamista. Kevään kuluessa matto on valmis.

Kahvilassa kysäisimme paikkakunnan kirpputoreista ja saimme opastuksen kahdelle kirpputorille. Tavaraa oli, löysin kauniin maljakon. Arvelimme sen ehkä Gunnel Nymanin  suunnittelemaksi. Tosin hinnan perusteella hieman epäilen, hinta 5,60 euroa. Palaan tähän maljakkoon myöhemmin, kun selvittelen lisää.

Parturissa

Yli kolmekymppinen mies astui kampaamo-parturiliikkeeseen.  Hän on tyypillinen suomalainen mies, joka ei erotu massasta. Vartalo tavanomainen, aavistus ylipainoa, keskipitkä ja hiukset maantienväriset. Niistä näki, että on kulunut aikaa viimeisestä parturikäynnistä. Nyt on aika parturille.

- Ole hyvä, istu tähän. Mitä hiuksille tehdään ?
- Leikataan aivan  lyhyeksi ja valkaistaan vetyperoksidilla valkoisiksi.
Kuulosti siltä, että mies oli joko joskus ottanut valkaisun tai sitten joku tuttava oli suositellut sitä hänelle.
Mies istuutui parturituoliin.
- Miten leikataan ?
- Ihan lyhyeksi kauttaaltaan, ei kuitenkaan sänkitukkaa. Tykkään kammata hiukset ilman jakausta suoraan päälakea alas. Ei jätetä pulisonkeja. Saa olla lyhyt kauttaaltaan. Kun on jo tämän verran ikää, lyhyt tukka on nuorentavan siisti.

Parturi aloitti lyhennyksen, hiuksia valui lattialle. Leikkauksen ollessa jo melkein lopuillaan, hän kysyi.
- Mikä sävy valkoiseen otetaan ?
- Ihan valkoinen, sellainen kun valkaisusta tulee.
- Tässä on värikartta, onko tässä jokin sopiva.
- Otetaan tuo.
- Hyvä valinta, se ei ole harmahtava, vaan pehmeän vaalea. Laitan nyt värin ja leikkaan päälaen hiukset kuivumisen jälkeen
Hiusosio kerrallaan kierrettiin miehen pää täyteen foliota väreineen. Lopuksi kupu päähän.
- Haluatko kahvia tai teetä ?
- Kiitos, ei mitään. Mies jännitti selvästi jo lopputulosta.

Aikaa kului ja viimein mies pääsi pinteestään. Hiukset pestiin ja hiusten leikkaus viimeisteltiin lopulliseen muotoonsa. Maantienväriset hiukset olivat muuttuneet hieman kellertävän valkoisiksi. Hymynkare suunpielissä mies peilaili hiuksiaan.
- Siistit on.

Ulos liikkeestä astui nyt rehvakas mies. Hän saattoi tuntea, kuinka päät kääntyivät kadulla hänen peräänsä.
Pistäydynpä kantabaariin ja otan kaksinkertaiset tuplaespressot, testaan tuttujen mielipiteitä.
- Kaksinkertaiset tuplaespressot.
- Hetki vaan, sanoi baarimestari ja katsoi hieman pitkään jo tutuksi tullutta miestä. Sinullahan on siisti hiusstaili.
- Joo, otin vähän potkua habitukseen.
- Hei Esa, en ollut tuntea. Olet sitten vaaleaverikkö.  Luulisi flaksin käyvän nyt.
- Pitää lähteä illalla kokeilemaan, sanoi Esa ja rummutti maailmanmiehen elkein baaritiskiä sormillaan.

****************************

Pakinaperjantai 276. haaste = Kaksinkertainen tuplaespresso

  

Ruusu

Hyvää naistenpäivää,

kuulin keskellä mattokasojen,

käännyin, edessäni herrasmies

ruusu kädessään.
Mikä iloinen yllätys, kiitos.

Enkä häkeltynyt ollenkaan.
Tulipunainen ruusu  kädessäni

tunsin olevani kuningatar.

*************

Valokuvatorstai-Runotorstai 237. haaste = hups !