Metallia

 Nyt on aika ottaa kynttiläjalat jo esille.

 

 Jalkavalaisimen nivelten avulla on valopistettä helppo siirtää.

Kauan sitten Marokosta tuotu messinkilautanen on nyt palmun aluslautasena,.
*******

Makroviikot  29. haaste  =  Metalli

Kotona täällä ollaan

Syksy näyttäytyy riehuvan keltaiselta, alakuloisen harmaalta, vielä vihreältäkin. Keltaisena se vetää huomion osakseen, tulee energinen olo.
Tänään valmistelin tulevaa kotiamme. Kävin Iskun keittiöliikkeessä ja sain hyvää palvelua. Eteiseen tulee viisi metriä Kirena liukuovia. Ensin pari liukua peilillä ja loput kolme liukua valkoisella lasilla. Kehykset valkoista metallia. Heti kun parketti on hiottu ja valkoöljytty, voidaan kaapiston liukuovet asentaa. Säilytän vanhan tammimosaiikkiparketin. Lattialistat vaihdetaan koko huoneistossa korkeiksi ns kartanolistoiksi ja valkoisina. Listat korostavat huoneiden korkeutta.
Uudet keittiökaapistot  piirretään ja niistä täytyy pyytää tarjoukset. Valkoiset niistäkin tulee. Seinien maalaus on käynnissä. Korkeat ruutuikkunat näyttivät upeilta, niissä on syvät ja paksut ikkunalaudat.
Vielä olen täällä kotona, marraskuulla muutetaan. 

Matka on tehty

 Matkalta on tultu tähän kotiin vielä vähäksi aikaa. Nyt alkaa kodin kasaaminen laatikoihin. Ympyrä sulkeutuu ja tullaan takaisin sinne mistä kauan sitten on lähdetty. Palattu ja taas lähdetty. Nyt alkaa viimeinen paluumatka. Uusi koti odottaa. Se on koti, johon muutan mieluusti.
Huonekorkeus kasvaa, ikkunat lisääntyvät ja näkymät muuttuvat. Sisustaminen on mukavaa, odotan sitä.

Syksyinen iloisen keltaisella väritetty maisema vilahteli ohitse. Kohta ovat puut paljaat. 

Komea täysikuu hymyili autereisella taivaalla iltahämärässä paluumatkalla.
Nyt aloitetaan pakkaaminen siitä komerosta, jonka ovea harvoin on tullut avattua. Lajittelu on paikallaan. Otanko tämän, tuon jätän. Mitään turhaa ja tarpeetonta en aio muuttokuormaan pakata.

Numeroita

 Nolla on vain nolla, numerona tarpeellinen

 Onnella on seitsemän taivasta.

Onko 7 onnen numero  ?

Epäonnen numero 13.

*******

Makroviikot 28. haaste = Numero

Tiistaina

On ollut monta asiaa tänään meneillään.  Edelleen viruksen aiheuttama flunssa väsyttää, mutta ei se saanut olla esteenä tälle päivälle.
Ensin aamulla jo kello kymmenen käytiin katsomassa ja kuuntelemassa kuinka kaunis ja ekologinen vapaa-ajanasunto syntyy . Koskaan ei voi tietää mitä polkua kulkee, mikä toive tai haave odottaa täyttymystä. On hyvä myös varautua siihen, että kaikki jää edelleen pilvenhattaran päälle purjehtivaksi unelmaksi. 

Toinen asia, joka saattaa mullistaa arkirutiineita, sysättiin liikkeelle tänään. Tyhjällä vatsalla ei synny hyviä ajatuksia, niinpä kävimme taas Oskarin Olohuoneessa syömässä  karitsanmureketta punaviinikastikkeella ja uppoperunoita. Ensimmäiseksi lastattiin alkusalaatti lautaselle, graavisiika oli hyvää samoin perunasalaatti ja basilikaöljy ynnä muu. Sitten vähän katselua kaupungilla ja kotiin.

Vähän myöhemmin alkuiltapäivänä piti lähteä rautakauppaan. Siellä isossa hallissa vietin kiireetöntä aikaa. Sivelin laattojen pintoja. Yritin etsiä lattialistoja, jotka olisivat puuta eikä mitään puunnäköistä. Aika vaikeaa oli, listaa oli silmän kantamattomiin, mutta ei juuri sitä hieman korkeampaa, pyöristtetty reuna ja valkoiseksi maalattua puuta. Onneksi seinämaalin sävy on jo valittu, kun vain tietäisi  mihin seiniin sitä vedetään. Valkoisesta en luovu, vaihdan vain sävyn. Valkoisessa on mistä valita, ainakin  sata eri sävyä löytyy.
Joku varmaan ajattelee, että haluaa käyttää kodissaan vain yhtä valkoista sävyä. Eihän valkoisia voi olla kerrallaan kodissa kuin juuri se yksi valkoinen. Kannattaa miettiä miten kaunista on sekoittaa valkoisten sävyjä keskenään ja lopputulos on harmoonisen elävän valkoinen.  Kun pyöritän päätäni työhuoneessa juuri nyt, löydän pikaisella laskutoimituksella  kahdeksan erilaista valkoista sävyä.

En voittanut lotossa 10 miljoonaa, siitä huolimatta ja ikääni ajattelematta, haluaisin olla yhtä rohkea kuin ne ihmiset  Nelosen sarjassa  Uusi elämä maalla. Hiki ja raha virtaa, kun rauniolinnat  muuttuvat kauniiksi kodeiksi, navetat majataloiksi ja muut melkein kiviraunioiksi lyyhistyneet rakennukset saavat uuden elämän  unelmien täyttyessä.
Olen jo pitkään haaveillut eräästä vesitornista, jolla ei ole tällä hetkellä muuta käyttöä kuin komistaa kaupunkinäkymää. Siitä unelmasta olen jo luopunut ja jotain muuta täytyy kehitellä tilalle. Saa nyt nähdä mitä tästä tulee.
Viruksesta ja kovasta kiireestä johtuen en ole ehtinyt käydä blogeissanne, mutta ensiviikolla kaikki tasaantuu.
Lähden torstaina taas matkan päähän ja palailen sunnuntaina. Katsotaan nyt postailenko matkalla.
Huomenna nyt ainakin postaan. Nautitaan syksystä.

Kirjakollaasi ja syystanssi

Suosittelen kirjoja, kun ulkona sataa vettä ja on harmaata.

******

Pentti Holappa

Syystanssi

Syksyisessä koivikossa myöhäiset morsiaimet
tanssivat repaleisessa oranssihunnussa hitaasti,
hitaudella sulouttansa julistaen ja reumaattiset
jäsenensä naksahtelevat tuskin kuultavasti.
Tervalepät sojottavat vehreinä sulhoina vielä.

Pilvi makaa rähmällään ruoholla. Sataa ja ukkonen
mellastaa taivaan porraskäytävässä.

Tiedän aistieni tämänpäiväisen sadon:
tatit tien varrella, puolukoitten tertut, omenat
puun alla, tervasoihtusilmiesi leimun muistissa,
ihon tyydyttämättömyyden. Sitä mitä en tavoittanut,

mille aisteja ei ollut, sitä varjelen: lasikuvun alle
piilotettua hiljaisuutta.

Sielläkin on tervan hajua.

*******
Kirjojen kansista löytyvät ne värit, joita nyt tarvitsin.

 Omat lempivärit ovat runon sanoissa

ja tekstin väreissä.

********
Värikollaasit 50. juhlahaaste

ja
Omat lempivärit

Syksyn lämpimiä

Tänä aurinkoisen lämpimänä lokakuun ensimmäisenä lauantaina katseeni osui  ulos mennessäni pihan omenapuuhun. Se kylpi vihreänä ja vehmaana auringonvalossa.  Jos en tietäisi luulisin, että nyt on elokuu.

Lokakuun ensimmäisinä päivinä on usein satanut jo ensilumet. Nyt on tämä vihreys, kirkkaus  ja lämpö.

Seuraavaksi laskin katseeni hieman alemmaksi. Punahatut sinnittelevät, mutta väistämätön on alkanut. Kukille on annettu aikaa rajoitetusti ja nyt se on loppumassa. Vähitellen yksi toisensa jälkeen kuihtuu ja säilöö sisällensä seuraavan vuoden elämän.  Punahatut ovat syysseurannassa ja nyt on 7. viikko meneillään.

Vain ruusut jatkavat tapansa mukaan. Ne avaavat uusia nuppujaan. Odottavat, että punahatut siirtyvät lopullisesti syrjään, jolloin saavat hehkua yksinvaltiaan tavoin.

Keskipäivän lenkillä ihailin vaahteralehtien peittämää puiston nurmikkoa. Uskottava on, että lämmöstä huolimatta kasvulla on määränpää ja se näkyy maassa kahisevissa lehdissä.

Vielä on paljon puissakin maahan pudotettavaa. Olisi tervetullutta, jos tämä valo ja lämpö kestäisi lokakuun ja jatkuisi marraskuun kaamosajan yli.

********
Syyskampa 7. viikko