torstai 7. huhtikuuta 2011

Makron kukkia


Krookukset sateessa.
Kuivat ruusut maljakossa.

Kaksi makroa yhdellä kertaa.
Tänään ulkona,
viikko sitten sisällä.
**************************
Makroviikot  1 ja 2
kuva sisältä ja ulkoa

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Jatkuu

 Keväiset tuulet ovat viuhuneet terassilla. 
Orvokit on istutettu ja kahden yön jälkeen voivat oikein hyvin.
Siivosin kaikki talven merkit pois. Seuraavaksi on pesun  vuoro, ikkunat lattiat ja kalusteet.
 Tänään olin vaihteeksi keikkahommissa. Stockmanin Hulluille päiville en aio osallistua.
Kuuntelin radiosta, kun  mediatutkija Kaarina Hazard analysoi näitä päiviä.
Hän sanoi aika osuvasti suunnilleen näin.
Osalla kuluttajista on pakottava tarve mennä nöyryyttämään hienoa tavarataloa
sen markkinointiponnisteluissa tungeksimalla muutaman euron tähden  tavaroiden keskellä.
 Keksin orvokkien istuttamisen jälkeen vihreille pulloille käyttöä.
Sijoitin ne orvokkien väliin lasipalloiksi. Ne voi myös täyttää vedellä ja ohjata kastelua,
kun on pidempään poissa. Toimiikohan se ?
Kävyt otin talteen tulevaa talvea varten. Tuo risukko on villiviiniä.
Tänään katselen ja kuuntelen MTV3:n vaalikeskustelun.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kasvua odotellaan

Arvatkaa ennen kuin kerron mitä herkkua näillä lautasilla on. Kaivoin kaapistani muistoja herättävät pienet lautaset. Ne ovat yksittäiskappaleita. Arabian punakuviollinen ohutta posliinia oleva lautanen herättää muistoja. Ne olivat kauniit kahvikupit. Suunnittelija Svea Granlund  vv 1939-41. Mihin ne hävisivät ? Löysin vain yhden lautasen jäämistöstä. Sama kohtalo on sinikuviollisella lautasella, sekin Arabiaa. Nämä kupit olivat arkikuppeina ja jäljellä  niistä on  vain tämä yksi lautanen. En löytänyt Arabian sivuilta tätä mallia, lienee  1950-60 luvulta pohjaleimasta päätellen.
Nuo alimmat japanilaishenkiset posliinilautaset ostin  muutama vuosi sitten kirpputorilta, kaikkiaan niitä on kahdeksan ja ei kuppeja. Lapsuuden kodissani oli juuri tuota sarjaa olevat kupit, joten pelkästä nostalgisesta syystä ostin lautaset. Alkuperästä ei ole tietoa.

Nyt lautasilla kasvaa pian toivottavasti rucolanversoa, retiisinversoa, sinapinversoa ja vihanneskrassia. Kukkahallissa käydessäni ostin tanskalaiset Jamie Oliverin nimeä kantavat siemenrasiat. Kasvualusta olisi pitänyt sijoittaa rasiaan, mutta uhmaan ohjetta ja otin lautaset käyttöön. Viikossa pitäisi olla jo syötävää.  Siemenpusseja ja alustoja on tuplat, joten vielä on toinen mahdollisuus.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tulppaaneita tulvillaan

Pihalla ja maljakoissa kukkineita tulppaaneita.
Kohta alkaa taas pihan tulppaanien kukoistus.
 
Muitakin kukkijoita on ollut. Näistä löytyvät myös tulppaanivärit.
*****************
Värikollaasit  29. haaste =
Tulppaanien koko värikirjo

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Tien päällä

Puiden varjostama kesäinen tie, lintujen liverrys,
veden liplatus, lempeästi oksiston läpi siilautuva aurinko.
Pysähtynyt tyyni hetki, jossa  mieli lepää.
Tie vie sinne.
**********
Mustaa ja valkoista 66. haaste = Tien päällä
Bonuksena vielä värillisenä, pamauta kuva isoksi.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kevään ja kukkien muutoksia

Kevään eteneminen ei näy vielä kovinkaan dramaattisesti,
kun katselen tuomea ja sen takana jalavaa.
Silmut ovat niin pieniä, että niiden kuvaamiseen tarvittaisiin pitkä kaukoputki. 
Etenemistä kuitenkin on. Lumet ovat hujahtaneet kiitettävästi.
Pihan paksuimman lumikinoksen kohdalla on jo sydämen muotoisia aukkoja. 
Odotan vain milloin valkoista on enää taivaalla.
 
 Krookukset räväyttävät kukkanuppunsa auki tulevalla viikolla, siitä jatkavat tulppaanit. 
Toukokuussa puhkeavat  tuomen kukkanuput.
 Joululta kuivatut amaryllikset joutavat jo roskakoriin.
 Pionit ovat kestäneet maljakossa yli viikon. Kukkien väri vain on häipynyt, voimat ovat jo vähissä.
 Ruusujen väri taas voimistuu voimien loppuessa. Vaalea pinkki on muuttunut fuksian punaiseen.
Samat ruusut hehkuvat tässä vielä täyteläisen kauniina.
******
Kevätkampa 14. piikki

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Päämääränä ongelmattomuus


Tämä pitkulainen valtio sijaitsee maapallomme pohjoisosassa.  Maan pohjoisosan läpi pyyhkäisee pohjoinen napapiiri. Maa on ponnistellut  viimeisestä sodasta lähtien saavuttaakseen ongelmattomuuden tilan. Siinä se on onnistunut lähes täydellisesti. Yksi ainoa ongelma on enää saavuttamatta. Tämä maa on ongelmattomien listalla kakkonen, pyrkimyksenä on  päästä ja pysyä ykkössijalla.

Ongelmattomassa maassa omakotitalot on rakennettu pääosin vesistöjen rannoille. Talojen isoilla tonteilla  viheriöivät  puutarhat hedelmäpuineen ja luomuviljelmineen. Isoille kerrostalojen pihoille on perustettu  kasvimaat. Niiden hoitokustannukset maksetaan yhtiövastikkeessa. Jokainen ruokakunta hakee sieltä yrtit, salaatit ja juurekset. Kerhohuoneissa järjestetään ruuanlaittokursseja ja  ruokajuhlia.
Ongelmattoman maan kansalaiset ostavat vain lähi- ja luomuruokaa. Suuret ruokakauppakeskittymät ovat historiaa. Entiset ostosparatiisit ovat muuttuneet luomu- ja hyvinvointikeskuksiksi, niistä saa sekä hengen- että ruumiinravintoa.
Jäätelötehtaat ovat lopettaneet toimintansa. Ihmiset lakkasivat ostamasta lukuisin E-merkinnöin varustettua jäätelöä. Sen sijaan jokainen alkoi valmistaa jäätelönsä itse. Vähitellen luomukauppojen vallatessa tilaa hävisivät E-merkinnöin varustettujen tuotteiden valmistuslaitokset. Kodeissa tuoksuu nyt  itsetehty ruoka. Lapset ovat iloisia ja tasapainoisia. Korvatulehdukset, allergiat ja lukuisat flunssat ovat  historiaa.

Kouluissa, päiväkodeissa ja terveydenhoitoloissa syödään luomuruokaa. Ja ruokaa riittää santsattavaksikin. Sairaalat ovat muuttuneet terveydenhoitoloiksi.  Niiden pääasiallinen tehtävä on ohjata kansalaisia oikeisiin ruokailutottumuksiin. Tämä valistus on johtanut jo siihen, että  monet perinteiset sairaudet ovat hävinneet, kuten diabetes, liikalihavuus, sydäntaudit. Lääkäreille ei enää riitä potilaita. Osa lääkäreistä on ryhtynyt puutarhureiksi ja luomuviljelijöiksi ja he voivat edelleenkin vaalia elämää ja taistella kuoleman voittamiseksi.

Työtä on tarjolla kaikille sitä haluaville ja  melkein kaikki haluavat tehdä työtä. Työilmapiiri on hyvä, jokainen työntekijä tuntee olevansa tarpeellinen. Työ on mielekästä., esimiehet antavat hyvää palautetta ja  työpaikkakiusaaminen on historiaa.  Eläkeiän takarajaa ei ole määrätty, jokainen saa 60-vuotta ylitettyään tehdä töitä niin kauan kuin haluaa. Joillakin työpaikoilla on jo vietetty työntekijöiden 80-vuotisjuhlia.  Vanhukset asuvat kotonaan. He työllistävät suuren joukon  huoltajia, jotka pitävät heistä huolta, käyvät lukemassa kirjoja, lehtiä, keskustelemassa ja kokkaamassa.

Päiväkodit ovat koteja, joissa lapset leikkivät, syövät luomuruokaa, ulkoilevat ja  kuuntelevat satuja.
Kouluissa luokkakoko on pieni.  Masennuksien ja mielenterveysongelmien vähentyessä radikaalisti ovat psykologit siirtyneet opettajiksi kouluihin. Nyt on aikaa ja voimavaroja ottaa yksilöllisesti huomioon jokainen lapsi ja nuori. Koulukiusaamista ei enää tunneta. Lapset lähtevät joka aamu mielellään kouluun aivan kuin heidän vanhempansakin lähtevät työpaikoilleen.

Ongelmattomaan maahan on paljon tulijoita.  Kerjäläisiä ja muita ongelmallisia ei voida ottaa vastaan. Heidät käännytetään jo rajalta takaisin ja palautetaan rakentamaan omaan maahansa hyvinvointia.  Kuinka se on mahdollista ?  Ongelmattomassa maassa vankilat on suljettu. Ne onnettomat kansalaiset, jotka syyllistyvät  rikoksiin tuomitaan lain mukaan. Heidät  lähetetään sovittamaan rikoksensa juuri niihin maihin, joista kerjäläiset ja ongelmalliset ovat tulossa.  Näissä maissa rangaistut tekevät työtä ongelmaisten auttamiseksi ja opastavat heitä parempaan elämään.
***************
Pakinaperjantai 227. haaste = ongelmattomuus