Pihajasmike 1-vuotispäivänä

On kulunut tasan yksi vuosi siitä, kun aloitin bloggaamisen. Ajatus syntyi hetken mielijohteesta, kun klikkasin auki bloggerin ja selailin blogeja. Oli hiukan sateinen päivä ja ajattelin, että tässäpä sadepäivälle harrastus. Ajattelin kirjoittaa asioista, jotka kulloinkin ovat minulle ajankohtaisia kotona, matkoilla ja tapahtumissa. Merkitsen muistiin kotiin liittyvää, kuten sisustaminen, piha, keittiö ja siellä ruoka, kukat ja pienet ja miksei vähän suuremmatkin ideat kodin ilmeen kohotukseksi.

Blogimatkan varrella olen kirjannut myös yhteiskunnan eri foorumeissa sattuneita tapahtumia kantaaottaen. Huomasin, että nämä eivät kovinkaan kiinnostaneet lukijoita. Mutta jatkan niitä silti silloin tällöin.
Valokuvaaminen on kuin vahingossa asettunut kirjoitusten lomaan. Nyt rakastan kuvaamista jo yhtä paljon kuin kirjoittamista. Jatkossa on tarkoitus perehtyä valokuvaamisen tekniikkaan entistä enemmän, toivottavasti se näkyisi kuvien laadussa.

Tunnustuksia olen kirjoittanut, muistumia lapsuudesta ja elämän varrelta. Haasteisiin olen vastannut aina kun on pyydetty ja pyytämättäkin, jos aihe on ollut kiehtova. Jokin aika sitten Valokuvatorstai ja Runotorstai innoittivat haasteillaan osallistumaan.

Koska valmistan kotona joka päivä ruokaa, päätin kirjata ylös päivittäin sen mitä keittiössä kokkaan. Erotin ruokaosion omaksi Kotona-blogiksi, kokkailuakotona.blogspot.com. Samalla blogi toimii lajiteltuna reseptipankkina niin minulle kuin toivottavasti teille muillekin.

Olen huomannut, että blogimaailman merkkipaaluissa järjestetään tuotearvontoja. Koska en ole aivan varma arvontaan osallistuvien mausta ja halusta eikä kotona synny sellaisia tuotteita, joita
voisin arvontaan asettaa, en järjestä perinteisiä juhla-arvontoja.

Tänä 1-vuotisjuhlapäivänä katson taaksepäin blogihistoriaan, näihin 238:aan blogiin. Jokaisen blogin kirjoittaminen on ollut rentouttavaa. Kun sormet ovat painaneet ensimmäiset kirjaimet näppäimistöltä, sanat ovat lähteneet vyörymään kuin itsestään. Ajatustenvirtana.

Muutama päivä sitten aloitti kerrottu pihajasmike kukinnan. Mieto jasmikkeen tuoksu ei välity tässä blogissa, mutta jasmikkeen kuvien kera haluan kiittää kaikkia teitä blogini lukijat.

Löysin onnenapilan

Lapsena etsittiin neliapiloita niityiltä, pihalta ja ojanpientareilta. Toivoin aina, että löytäisin neliapilan. Koskaan en löytänyt. Lohdutukseksi keräsin apilankukkakimpun maljakkoon. Uskoin, että neliapila tuottaa onnea.

Vuosia kestäneen pitkän tauon jälkeen, tänään kasteisessa pihanurmikon apilaviidakossa, etsin neliapilaa. Hetki vain ja löysin neliapilan ja kohta toisen. Etsintä on päättynyt. Löysinkö onnea loppuelämäkseni.

Neliapila on harvinainen muunnos, yksi 10 000. kolmilehtisestä. Onko synnyn syy geeni vaiko ympäristöllinen syy, kuten saasteet. Luulen, että syy on luonnon antama onnea tuottava onnenkantamoinen.

Prässään neliapilat paksun kirjan väliin. Valitsin Risto Rasan kokoomateoksen Tuhat purjetta. Valitsen runon, jonka viereen neliapilat saavat paikkansa.

Haukka syöksyy:
kuusikosta kuuluu
rääkäisy.

Peippo ensimmäisenä alkaa laulaa
aukean reunassa,
sitten kirvinen.
Harmaanruskea perhonen lentelee,
istuu kiville,
kurjenpolville, metsämansikan kukalle.
Aurinko lämmittää. Puissa suhisee.
On kesä.
Ampiainen pörähtää ohitse.

Aamulla varhain

Voiko päivän paremmin aloittaa kuin aamuvarhain kasteisella nurmikolla kuunnellen lintujen aamukonserttia ja aistimalla pihapiirin kukkien tuoksua. Aurinko kruunaa tietysti kaiken.
Valamonruusu on pudottanut terälehtiä. Kerään ruusunterälehtiä kourallisen. Ja ne tuoksuvat.

Laakealla lasivadilla terälehdet saavat kuivua ja tallettaa tuoksun talveksi.

Laventelit kukkivat ja tuoksuvat. Leikkasin niistä pienen kimpun kuivattavaksi.

Basilika on päässyt kukkimaan. Kokeilen basilikan kukkaoksien kuivattamista, säilyyköhän niissä tuoksu. Hiukan vääräoppisesti annan näiden kuivua maljakossa pystyasennossa.

Kirsikat ovat raakilevaiheessa. Luulen, että linnut ovat jo syöneet osan raakileina. Nähtäväksi jää kypsyvätkö puussa punaiset kirsikat. Suurin osa ennättää parempiin suihin.

Poimin nurmikon valkoapiloita maljakkoon. Valkoapilan muodot ja värit ovat samettimaisen pehmeät. Kesän keskikohta on taittunut, kuljemme kohti loppukesää. Nautitaan kesästä.

Valamonruusu

Istutin vuosia sitten olohuoneen ikkunan alle Valamonruusun. Paikan valitsin tarkoituksella, halusin nähdä ruusun kukkivana olohuoneeseen, suoraan ikkunasta. Ruusu on nyt parimetrinen ja toiveeni on toteutunut. Ruusun kukinta tulvii juuri nyt olohuoneeseen.

Valamonruusu on saksalaista alkuperää, risteytymä gallia- ja metsäruusua vuodelta 1583. Mitenkähän tuo syntymävuosi onkin saatu selville vuoden tarkkuudella. Vanha ja perinteikäs ruusu. Ruotsalaiset ovat nimikoineet ruusun Vallmoros, unikkoruusu, josta tulee väännös suomeksi. Olin luullut, että Valamo tulee Valamon luostarista, mutta näinhän se ei olekkaan.

Ruusun karmiininpunainen kukka, jonka keskiö on valkoinen ja heteet keltaiset, muistuttaa unikkoa. Tästä seurannee ruotsalainen nimitys ruusulle.
Nyt kukkiessaan ruusu levittää ympärilleen ihanan tuoksunsa. Poimin maahan pudonneet terälehdet ja kuivaan ne varjossa ja viileässä. Kuivauksen jälkeen purkitan tiiviiseen lasipurkkiin.
Terälehdet, myrkyttämmättömät, ovat syötäviä. Niitä voidaan käyttää kuivattuina ja tuoreina salaateissa ja kakkukoristeluissa. Voidaanpa niistä keittää teetäkin. Talvella, kun kesästä on vain muisto jäljellä, kuivatut ruusunlehdet otetaan esille ja ne levittävät vienon tuoksunsa huoneeseen.

Perhosen kuiskaus

Valokuvatorstai ja Runotorstai haastavat.

Kuiske
Valkoapilat aamukasteessa
nelilehti onnenapila
Perhonen kuiskaa
etsitkö sitä
poimi onnea täältä
valkoapilanurmelta

Mikä on ihanneammattisi

Krisuh Melukylästä oli tehnyt ammattivalintatestin. Testi paljastaisi mikä on se sopivin ja ihanteellisin ammatti, johon kannattaa tähdätä, mikäli ihanneammatti on vielä saavuttamatta.
Tietysti päätin testata asiaa omalla kohdallani. Saisin tietää olenko jo ihannetyössäni vai onko hankittava uusi ammatti. Onko kohtalo sittenkin ohjannut oikein.

Ensin kuljin ajassa jonkunverran taaksepäin. Lapsuudessahan syntyvät ne ensimmäiset ammattihaaveet ja -toiveet. Pinnistelin muistiani, ensimmäinen ammattitoiveeni oli opettaja. Se tuntui kovin luonnolliselta, opettaja oli ensimmäinen ns vieras auktoriteetti, kaiken osaava ja tietävä. Luulen, että hyvin monella teistä on ollut sama haave.

Tämän jälkeen, kun siirryin koulussa muutaman luokan ylöspäin, halusin arkkitehdiksi. Jälkeenpäin ajatellen lähinnä kait sisustusarkkitehdiksi. Kotini naapurissa oli vanha kanala, jossa en ollut itse nähnyt koskaan olleen kanoja. Hylätty harmaahirsinen rakennus oli mielenkiintoinen paikka. Yksin siellä ollessani haaveilin, kuinka korjaan rakennuksesta pienen kodin. Miten rajaan väliseinillä huoneet, rakennan keittiön, takan ja ullakon. Miten sisustan, minkälainen julkisivu, katto ja piha talolle tulisi.

Unelmat muuttuivat vielä, teini-iässä halusin toimittajaksi. Haaveilin miten kirjoitan laajoja reportaaseja, haastattelen ihmisiä ja nautin toimittajatittelin suomasta arvonannosta. Maakuntalehden toimittajana olisin kutsuttu ja toivottu erilaisiin tapahtumiin. Lehtien palstoille pyrkivät haluaisivat kilvan päästä suosiooni. Mutta tietenkin minä valitsen mistä ja kenestä kirjoitan.

Tein testin tat.fi-sivulla. Testi paljasti minulle vastauksiini pohjautuen minkälainen persoona olen ja allaolevasta voitte lukea tulokset.
Edelleen persoonalliset ominaisuuteni ohjasivat sopiviksi ammateiksi allaluetellut. Näistä moni sopii omasta mielestänikin minulle.

Näitäkin testi ehdotti sopiviksi, mutta tällä listalla on monta, joita itse en valikoisi.
Kokeile mitä testi kertoo sinulle.

Klassikoita puutarhassa

Living etc-galleriassa on mukava pistäytyä selailemassa kuvakokoelmia. Puutarhan sisustaminen on ajankohtaista keväästä loppukesään. Taloudellisesti viisas hankkii pihakalusteet heinä-elokuun alennusmyynneistä. Ajattomia klassikoita voi ostaa milloin vain pelkäämättä, että kesän ale-myynneissä ne saa puoleen hintaan ja sitten harmittaisi kovasti. Lintujakaan ei sovi unohtaa, kylpy- ja juomakulho vetää taatusti hellepäivinä pienet linnut pihapiiriin.

Harry Bertoian Side chair-metallirunkoiset tuolit kestävät pihakäytön. Kun lämpötila laskee ja lumisateet alkavat, ne voi siirtää taas sisäkäyttöön. Näitä tuoleja voi ihailla ja käyttää läpi vuoden, niitä ei tarvitse säilöä varastoon.

Suomalaiset ovat sankoin joukoin ihastuneet Philippe Starkin Haamuihin. Ulkokäytössä Louis Ghostit ovat aivan mainiot kesäkautena ja taas talvikautena sisällä.

Jasper Morrison on tuttu nimi monelle, onhan hän suunnitellut huonekaluja, valaisimia, keittiökoneita. aterimia. Magiksen värikkäät Air-tuolit ovat häneltä. Helppohoitoiset pestävät ja vettä kestävät tuolit, joissa on hyvä istua, sopivat romanttiseenkiin ryhmään.

Selkeisiin betoniruukkuhin ja -altaisiin istutetut mehikasvit poikkeavat kukkivista ryhmistä erilaisina ja isoissa ruukuissa niiden talvehtiminen saattaa onnistua.