Peilausta peilissä

Olohuoneen valkoisen tason päälle olen sommitellut esine-installaation. Se koostuu maljakoista, vanhaa ja uutta taidelasia Suomesta, Iittala ja Lasisirkus, Ruotsista Orrefors ja Tanskasta Holmegaard. Mukana on pieni tussityötaulukin. Maljakoiden väreinä ovat valkoinen, turkoosi, vihreä ja viininpunainen. Nämä värit toistuvat myös sohvien tyynyissä.

Leikkautin tason pinnalle peilin, jolla halusin suojata ja raikastaa tason pinnat. Peili kertautti asetelman maljakot pintaansa.

Lopputuloksena on kaksinkertainen lasien väriharmonia ja muoto.

Terassikukkia

Terassin kesäköynnökseksi olen kylvänyt värisekoituksena Päivänsinen. Se on jo hujahtanut sopivaan kokoon ja istutin pienet taimet kasvuruukkuihin. Taaimmaisessa kukka-altaassa kasvavat kääpiöasterit, jotka siirrän kohta avomaalle.

Vanhaan altakasteluruukkuun sopi monta päivänsinikiertolaista.

Plantagenista ostin pienen metallisangon, johon istutin loput taimet. Pohjalle käytin ruukkusoraa., ettei tule kosteusongelmaa reiättömässä astiassa.

Mehikasvien kukinta on huomaamattoman vaatimaton. Kasvien vihreät paksut lehtiruusukkeet ovat meheviä ja pulleita, ne sopivat kukkivien kukkien seuraksi terassille.

Nämä mehikasvit siirrän kesän jälkeen terassilta talvehtimaan avomaalle.

Patinoituneissa saviruukkuissa on valkoista lobeliaa, toivottavasti se röyhyää kukkapöydän hyllyltä runsaana valkoisena ryöppynä kesän mittaan.

Ikkunoista näkyvät puut

Aamulla ensimmäiseksi katson ikkunasta ulos. Makuuhuoneen ikkunaryhmän keskellä on kapea tuuletusikkuna, jonka lasiaukon leveys on vain 15 cm. Kun avaan silmät ja katson vain tästä kapeasta ruudusta, kohtaan vanhan jalavan. Jalava on naapuritontilla, ihailen tätä puuvanhusta, sen katselu rauhoittaa ja säteilee voimaa. Mielestäni jokaisen kodin ikkunanäkymässä pitäisi olla vähintään yksi puu. Puu, jonka elämää voisi seurata kaikkina vuodenaikoina, joka toisi kaupunkien keskusta-asuntoihinkin ripauksen luontoa.

Vierashuoneen ikkunasta näkyy kukkiva kirsikkapuu. Kirsikan lyhyt, mutta runsas kukinta on hersyvän kaunis, oikea silmänilo.

Sinistä taivasta vasten kukkiva kirsikkapuu näyttää suomalaisen sinivalkoiselta.

Olohuoneen yhden ikkunan takaa vihertävät kohta täydessä lehdessä olevat vaahterat.

Olohuoneen itäkulman ikkunasta seuraan lintujen leikkiä puissa. Tästä näkyvät vaahterat ja tuomi, joka kukkii aivan kohta.

Virusmuurahainen tietokoneessani

Sunnuntaina, kun kirjoitin blogia, Kukkia, kakkuja ja kiuruja, kohtasin tietokoneruudussani erikoisen "viruksen". Ajattelin, että teen blogini Melukylän Krisun tapaan ja siirrän blogiin ensin kuvat ja aloitan kirjoittamisen sen jälkeen kuvien aiheen mukaan.

Pari kuvaa siirrettyäni tietokoneeni ikäänkuin jumittui. Yritin ladata ja siirtää kuvaa, mutta ei liikahdustakaan. Kunnes kauhukseni huomasin, että tekstiaukon kohdalla liikkui musta pieni muurahainen. Se eteni kohti kukkakuvaa. Yritin karistaa eläimen ruudulta, mutta se ei ollutkaan ruudun pinnalla.
Kauhu hiipi mieleeni. Onko tämä konkreettisen elävän näköiseksi muuttunut ötökkä tietokonevirus. Joka on ylittänyt uutiskynnyksenkin, josta olemme kuulleet uutisissa ja lukeneet lehdistä.

Musta pikkumuurahainen eteni edelleen ruudun tekstiaukossa. Muistin, että olin levyaseman taholta kuullut muutama viikko sitten virusvingahduksen. Tiedättehän sellaisen kimeän äänen, joka on experttini mukaan merkkinä siitä, että palomuurien ja virustorjunnan läpi yrittää pukata koneen uumeniin kutsumaton vieras, VIRUS. Miten tämä muurahainen on voinut läpäistä palomuurit.
Virus eteni vinosti ruutua ylöspäin ja yhtäkkiä se pujahti vasemmasta yläkulmasta, arleenan sanomat-kohdan yläreunaraosta, ilmielävänä ulos. Katselin sekunnin murto-osan tätä virusta. Vaistomaisesti tartuin sormillani siihen. Se oli sormieni välissä ja sormeni musersivat sen.
Vaan eipä tämän murhenäytelmän aikana ollut juolahtanut ottaa kameraa esille. Kun kaikki oli jo ohi, talletin pikkumuurahaisen vesilasin alle kuvaamista varten.
Tiedän missä muurahaisen koti on, se on pihalla sokkelin juurella. Pitkä on ollut matka kulkea työhuoneeseen tietokonenäytön sisään.

Kuvassa palettiveitsen päällä muurahaista opetetaan tietokoneruudulle

Ajattelin noutaa pihapesästä filmattavaksi yhden elävän yksilön. Se ei ollut kovin helppoa, muurahaiset olivat kuin kadoksissa. Kolme kappaletta sain näköpiiriin ja vasta sen kolmannen kohdalla sain ilkiön hyppysiini. Kuljetin sen tietokoneen ruudun ääreen. Tässä kuvassa yritetään opettaa muurahaista kävelemään ruudulla. Sehän ei onnistunut.

Olen ajatellut myrkyttää nämä ilkiöt luonnonmukaisella tavalla. En muista mistä kuulin tämän ohjeen, puolet tomusokeria ja puolet leivinjauhetta. Tämän herkkuannoksen aion nyt viedä pikkumuurahaisille, jotka saavat nauttia makeasta viimeisestä ateriasta. Niillä on sen jälkeen varmasti levollinen kuolema. Eivät pääse enää säikyttelemään viruksena tietokoneen näytöllä.

Kun katsoin aamulla ikkunasta, kirsikkapuun valkoinen kukkameri kylpi auringossa.

Kukkia, kakkua ja kiuruja

Nyt kukkapenkeissä kukkivat tulppaanit. Oranssit kaksiväriset hehkuvat ruusupenkissä ja keltaiset tulppaanit piha-alueen rajalla rehevän vuohenputkireviirin edessä.

Palava rakkaus on ennättänyt hyvään kasvuun. Näiden pehkojen seassa kukkivat pinkit tulppaanit, tulipunaiset taaempana kukka-aihioita puskevien Iiristen seurassa. Löytyypä sieltä helmihyasinttikimppukin viime vuotisista pääsiäiskukista istutettuina. Nämä kukinnat ovat jo ohi, kun uudet kukinnat alkavat.

Vadelma-valkosuklaakakkua, olkaa hyvä

Kukista siirrytään herkuttelemaan. Tein eilen ja tälle päivälle tarkoitetun jälkiruuan. Vadelmat tyhjentyivät pakasteesta ja joukkoon lisäsin hieman mansikoita. Hyvä pohja syntyi taas valkosuklaasta, vaniljarahkasta ja vaniljakastikkeesta. Sokeria oli aivan riittävästi, joten sitä en lisännyt tällä kertaa. Liivatehyydytys silikonivuoassa onnistui hyvin, kakku irtosi pienen odottelun jälkeen. Tarkempi ohje löytyy täältä.

Suosittelen kokeilemaan. Vadelmalikööriä voi lorauttaa marjaosion joukkoon, jos kaapista löytyy.

Taas leivoset ilmassa ja maassa leikkiä lyö

Herkuttelijoita lehahti pihapiiriin. Kiurut eli leivoset pyrähtivät ruokailemaan. Näyttää madot, hyönteiset ja siemenet kelpaavan. Niitä löytyy jo yllin kyllin. Ruuan jälkeen jaksaa kohota korkeuksiin ja antaa kirkkaan leivon liverryksen täyttää tienoon.

Sohvatyynyjä

Kuva: Kenzon Jungle

Kevät on aikaa, jolloin sisustukseen kaipaa myös pientä ja miksei suurempaakin uudistamista. Luonnon uudenvihreä raikkaus ja aurinko sen tekevät. Ainakin minulla. Onneksi nyt keittiön uudistuksen jälkeen uudistusinnostus kohdistuu vain pieneen, mutta sitäkin näkyvämpään kohteeseen. Olohuoneen sohvatyynyjen vaihtoon.

Otin esille vanhat pestyt kesäkauden tyynypussit ja sovittelin niitä sohville. Raikkailta ne näyttivät, mutta jotain uutta joukkoon pitää yhdistää.
Lainasin sisustusliikkeestä uusimman Kenzon kangaskirjan kotiin, koska siinä oli erittäin houkutteleva kukkakangas. Kenzon vanhat turkoosit tyynyt sopisi yhdistää juuri tähän kukkakankaaseen. Sovittelin kolmea eri vaihtoehtoa. Mielestäni helein punapohjainen näytti tarpeeksi räväkältä vaalean rusehtavanharmaalla sohvalla.

Kokeilin myös Linumin Setan smaragdin vihreää kukkatyynyihin. Yhdistelmäksi valitsin isommalle sohvalle turkoosit, punapohjaiset kukat ja vihreät.

Pienemmälle sohvalle jäävät turkoosikukalliset ja lisään Linumilta kaksi Seta-vaaleanturkoosia tyynyä joukkoon. Seuravaksi tilataan metri Jungle-kangasta ja ostetaan vihreät ja turkoosit tyynyt.

Luontoretki piknikillä

Pakkasin eväskoriin salaattia, voileipiä, jälkiruuaksi briejuustoa ja tuoretta ananasta. Tietysti kahvit termariin. Suuntasimme kevään kohinan ja lintujen laulumusiikin keskelle luontopuistoon.

Mietoisiin Kone Säätiön omistamaan Saaren kartanoon ja sen lähialueille olimme suunnitelleet retkeä. Emme ole aikaisemmin käyneet siellä, Kustavin tietä no 192 löysimme hyvin perille. Kartanossa kiertelimme sen pihapiiriä. Ylväät vanhat tammet vartioivat keltaista päärakennusta ja punaisia piharakennuksia.

Pihamaa oli kokonaan keltaisten tähtikukkien peitossa, keltaisen lomaan oli ripoteltu lilaa kellokukkaa.


Keltainen ja lila, ihana väriyhdistelmä. Nämä kukat olivat levittäytyneet viereiseen luontopuistoon saakka.

Mietoistenlahden lintuvesialue on luontopoluin varustettu. Alue on n 5,1 km2 ja se on Natura suojelukohde. Polut johtavat merenlahden läheisyyteen, joka on juuri nyt aina toukokuun puoliväliin saakka muutto- ja vesilintujen levähdys- ja pesimispaikka. Alueella on useita lintutorneja, joista lintujen seuraaminen onnistuu hyvin.

Valkovuokot ovat juuri nyt täydessä kukassa ja isot valkovuokkoalueet levittäytyivät polun notkelmissa. Korkealla ikihongan runkoa naputteli palokärki, ilman kiikaria sitä ei voinut nähdä.

Lintujen liverryksessä kuljimme metsässä, joka oli kuin salaperäinen satumetsä.

Sammal peittää sametin lailla kivien kovaa pintaa ja kiipeilee kannon uumeniin.

Jäkälän peittämä puu näytti kuolleelta, kelottuneelta, mutta elossahan se oli. Oksat pukkasivat lehtisilmuja. Ikä se harmaannuttaa puunkin kauniisti.
Piknikin nautimme ylellisessä luonnon muovaamassa maisemassa, joka voittaa hienoimmankin ravintolamiljöön.