Kun olet hetken poissa, niin .....

Pidennetty viikonlopputrippi on takana ja on niin ihana tulla kotiin taas. Mitä ehti tapahtua kolmen päivän aikana. Kevät on joutuisaa ja aurinko saa ihmeitä aikaan. Lumesta ei ole nyt tietoakaan, kolme päivää sitten sitä oli maan pinnassa sen verran, että maa näytti valkoiselta.










Kevään ensimmäiset krookukset kukkivat ja lisää on tulossa. Nyt ovat vuorossa varhaiset ja mattimyöhäset pääsisäiseksi.




Varhaistulppaanit ovat pitkällä, nekin kukkinevat pääsiäisenä. Maaliskuulla kukkia suoraan maasta. En muista onko näin aikaista ollutkaan aikaisemmin.

Ruusuja en ole peitellyt talveksi ollenkaan ja nyt niiden silmut ovat jo esiintyöntymässä.

Sisällä odottivat myös iloiset yllätykset. Vanhasta 30-luvun Arabian vadista työntyivät terhakkaasti sokeriherneet. Salaattiaineksia on tiedossa.

Vesilasien läpi näkyvät sokeriherneiden juuristot ja täälläkin vihertää.

Kohta napsitaan valkosipulivartta suoraan omasta mullasta. Kuivatuista valkosipulin kynsistä kostea multa on saanut eloa aikaan, vihreää kohoaa ylöspäin.

Kirsikanoksista ovat jo puhjenneet silmut hiirenkorvalle. Pääsiäisenä vihertää sisälläkin.

Kevät tulee kohisten...

Kun katselin olohuonettamme, ajattelin tehdä vain pieniä kevätpiristyksiä. Kaivoin komerosta lempityynyni GP J Bakerin klassikkokankaalla päällystetyt. Asetin ne vanhojen tyynyjen seuraksi.
Eihän ne kovin keväisiltä näytä, mutta saavat olla siinä antamassa inspiraatiota. Mielessäni väikkyvät runsaskukkaiset kepeänväriset kevät-kesätyynyt.


Pääsiäinen on aivan pian. Taitoin pikkupihastani taas kirsikanoksia niistä liikaa levinneistä juurivesoista. Laitoin pääsiäiskimpun perinteisine höyhenineen ja veteen. Loput oksat odottavat vedessä terassipöydällä sidontoja.

Baubyn Perhonen lasikuvussa ja lapsuuteni rakas kirjamuisto J Fabriciuksen Kapteeni Bontekoen laivapojat on tilattu Annodomista. Tämä kirja oli ensimmäinen kirjastolainaukseni 7-vuotiaana ja valinta perustui sivumäärään. Laskin, että siinä on pitkäksi aikaa lukemista, ei lopu heti kesken. Se olikin jännittävä seikkailu-poikakirja, jonka saan nyt kirjahyllyyn muistoksi ja jälkipolville luettavaksi.

Perhonen lasikuvussa tuli eteeni Julian Schnabelin myötä edellisessä blogissani. Innostuin kirjaan, kun se oli saatavilla, se tulee nyt kirjahyllyyni. Nettiostokseni maksoivat yhteensä 9,50 euroa ja postikulut päälle. Helppoa, edullista ja ekologista kierrätystä.

Perhosia

Kuva: artseensoho
Avaatpa televison, lehdet tai muun mediavälineen et voi välttyä tapaamasta taidemaalari ja elokuvaohjaaja Julian Schnabelia ja animaatio-nukketeatteritekijää Katariina Lillqvistia. Molemmilla on sanottavaa perhosista.

Kiasmassa avautuu juuri tänään Julian Schnabelin taidenäyttely. Hesarin kulttuurisivuilla Anu Uimonen esitteli nallekarhumaisen taitelijan, jonka suosikkiasu 1980-luvulta alkaen on ollut silkkinen pyjama ja tossut. Vaaleanpunaisessa silkkipyjamassa ja tossuissa taiteilija esittäytyi Ylen K-rapussa. Asun valinta riippuu siitä, miltä minusta tuntuu, sanoo taiteilija.

Julian Schnabelin maalaukset ovat suurikokoisia ja suosittuja. Suuren maailman gallerioissa ne ovat loppuunmyytyjä jopa ennen näyttelyn avaamista. Taiteilija toteaa kuitenkin, että hän ei maalaa teoksiaan myytäviksi vaan kaikkien katseltaviksi.


Meillä on nyt mahdollisuus toteuttaa taitelijan tavoite ja katsoa Kiasmassa taideteokset. Lähes jokaiselle avautuu mahdollisuus myös hankkia taiteilijan töitä. Vaikka ei Kiasmasta, niin Illy antaa siihen mahdollisuuden. Julian Schnabel on suunnitellut Illylle espressokupit sekä mukeja.

Kuva: wallpaperbase
Perhonen lasikuvussa on Schnabelin 2007 valmistunut elokuva, joka sai neljä Oscar-ehdokuutta ja useita palkintoja. Elokuva kertoo Elle-lehden päätoimittajasta Jean-Dominique Baybysta. Hän on halvaantunut ja pystyy kommunikoimaan vain räpäyttämällä vasenta silmäänsä, mutta Miehen mielikuvitus on suuri, toteaa elokuvaohjaaja.

Uralin perhonen on Katariina Lillqvistin nukkeanimaatioelokuva, joka on nostattanut tunteita. Josta puhutaan kaikissa mahdollisissa medioissa. Elokuvan taustalta välittyy minulle katkeruus ja viha. Nämä tunteet tuodaan esille Mannerheimin oletettujen seksuaalisten taipumuksien kautta. Kiinnostaako tämä aihe vain mediaa, joka loistavasti on markkinoinut jo etukäteen elokuvan. Taidetta luodaan tässä ja nyt, ei menneisyydessä sadan vuoden takaa ja lähes kuusikymmentävuotta henkilön kuoleman jälkeen. Elokuvakatselijoista suurimmalle osalle Mannerheim on historiaan dokumentoitu henkilö, joka aikoinaan yhdessä suomalaisten kanssa saavutti meille itsenäisyytemme.

Kiinnostaako aihe enää ketään ? Vai olisiko se niin, että suomalaiset ovat katkeraa kansaa, joilla on pitkä muisti. Eihän taiteen tekemisessä vellota menneisyydessä, taide elää tätäkin hetkeä askeleen edellä. Julian Schnabel on tästä esimerkki. Esimerkki kuinka noustaan maineeseen edelläkävijänä ja taiteentekijänä.

--------------- maaliskuun 8. päivänä---------------------

Hyvää naistenpäivää !

Me naiset olemme perheen kantava voima. Huolehdimme, hoivaamme, rakastamme, kuuntelemme, lohdutamme, kannustamme, iloitsemme. Edelleenkin työelämässä tasa-arvon saavuttaaksemme meidän tulee olla kaksinverroin miestä osaavampia ja parempia. Olemme ansainneet tasavertaisuuden työpanoksellamme. Siitä ollaan ylpeitä.

Roskajuttu

Lueskelin Hesaria juuri äsken makuuasennossa tuossa olohuoneen sohvalla. Lukupaikka on kuvassa, olen juuri lähtenyt kirjoittamaan tätä blogia. Nimittäin Hinta ja laatu - vastinetta rahoille - liitteessä oli roskajuttu, josta syntyy tämä blogi.

Monta tapaa pakata biojätteet - jutun toimittaja Kaarina Sinerkari oli saanut lukijoilta liki neljäkymmentä ehdotusta siitä, miten pakata ja kuljettaa biojäte kompostipönttöön. Toimittaja oli tuskaillut aikaisemmassa kolumnissaan, miten hankalaa on biojätteiden pakkaaminen.

Tehokas tapa on pakata biojäte sanomalehdestä taitettuun pussiin ehdotettiin useissa vastauksissa. Joku vastaajista käytti isoja kirjekuoria, ilmeisesti kyseessä on pieni talous ja roskat viedään vähintään kerran päivässä jätteisiin. Käytettyjä rahtipusseja työpaikalta keräsi toinen. Jutussa olivat ohjeet biojätepussin taittelemiseksi sanomalehden aukeamista.
Tunnen itseni ja myönnän, että minulta jäisivät nuo 200 taiteltua pussia per vuosi tekemättä.

Asun paikkakunnalla, jossa ei vielä kerätä biojätettä erikseen. Kaikki jäte kuitenkin hyötykäytetään jätelain hengessä. Biojäte menee sekajätteeseen, joka kuljetetaan polttolaitokselle ja poltettaessa se muuttuu energiaksi. Jossain vaiheessa polttolaitos suljetaan, jolloin biojätteelle löytynee hyötykäyttöä toisella tavalla ja se jaotellaan erilleen sekajätteestä.


Olemme varustautuneet muutama vuosi sitten jätteiden laajempaan lajitteluun. Keittiömme lattialla seisoo valkoinen VIPP-poljinroskis, jonne nyt uppoaa kaikki sekajäte. Polkimella roskiksen kannen saa ylös ja jätteet saa pudottaa avoimeen kitaan. Kansi on täysin tiivis eikä laske tuoksuja ulos.


Vippin sisällä on metallisanko ja siihen on pujotettu ohuesta maatuvasta muovista juuri tälle roskikselle tehty muovipussi, sekin on Vippin ja koko on suunniteltu juuri sopivaksi. Pussi on lujaa tekoa, joka kestää roskakuljetuksen. Metallisankoa voi myös käyttää pussin kuljetuksessa.

Vastinetta rahoille - mitä se on. Tämä roskisratkaisumme on sekä ekologinen että taloudellinen.
Roskis oli hintava ostettaessa, mutta se kestää isältä pojalle. Tuotteen kuluessa tai rikkoutuessa, siihen saa varaosia ja sen voi korjata käyttökuntoon. Kuluvia ovat kannen ja pohjan kumitiivisteet, poljin, kantokoukut ja sanko. Varsinainen teräsroskis pysyy ja kestää. Eipä kuormitu kaatopaikat vanhoista halvoista rikkoutuneista roskiksista. En ole laskenut paljonko säästyy rahaa, kun ei tarvitse olla roska-astiaostoksilla muutaman vuoden välein.
Kuva: Vipp no 16, 18 litraa
Ulkonäkökään ei ole mitätön, Vipp on kaunis, designklassikko vuodelta 1939. Kohta meillä on valkoisena hohtava uusi keittiö, jonne Vipp sopii erinomaisesti. Nykyisessä keittiössä se on ollut silmänilona jo muutaman vuoden.
Uuden keittiön roskavaunuun tulee kolme pientä lokerikkoa, yksi pahvitölkkijätteelle, toinen sekajätteelle ja kolmas metalliromulle. Biojäte valkoiseen Vippiin. Koriin lehdet ja paperit ja edelleen paperikeräykseen. Ovat roska-asiat kunnossa.

Broileria oranssikastikkeessa

Keittiökalusteiden osto- ja asennussopimus on nyt allekirjoitettu ja uutta keittiötä tullaan asentamaan viikolla 14. Samalla reissulla ostettiin kylmäkoneet, uuni, induktioliesi, micro ja astianpesukone. Nekin tulevat samalla viikolla.

Nälkähän tämmöisiä kauppoja tehtäessä tulee, joten uuvuttavan kaupantekoruljanssin jälkeen pitää valmistaa jotain helppoa mutta maistuvaa. Ihanat tomaatit oli tehnyt broilerin rintafileistä Bater Chickeniä. Ohje kuulosti sopivalta juuri nyt toteutettavaksi. Muuntelin sitä maustekaappini mukaiseksi. Sainpa persiljanipun puolikkaan käytetyksi sopivasti pois nuutumasta.


Broileria oranssikastikkeessa

400 g broileriohutleikettä fileestä, maustamattomia tietenkin. Suikaloi fileet sopiviksi paloiksi.
1 prk tomaattimurskaa
2 dl kevytkermaa 20%, paksumpikin käy
iso nokare voita
1 sipuli, pilkotaan
3 valkosipulinkynttä, pilkotaan
2 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa
2 tl chilijauhetta
1 tl kanelia
3 tl intiaanisokeria tai 2 tl tavallista sokeria
1 tl inkivääriä
ripaus mustapippuria
tuoretta persiljaa puoli punttia

Kuullota sipulia voissa muutama minuutti ja lisää valkosipuli ja kuullota hetki lisää. Lisää ohjeessa olevat mausteet joukkoon ja anna mausteiden kypsyä muutama minuutti. Lisää pannulle broilerisuikaleet ja ruskista niitä viitisen minuuttia. Kaada joukkoon tomaattimurska ja kerma.
Anna hautua hiljakseen keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Tarkista maku, ripottele päälle tuoretta persiljaa.


Tarjotaan riisin kera. Keitä riisi broilerikastikkeen kypsyessä.


Persiljasta lähti ihana tuoksu ja tuoreena se maistui ihan kesältä. Pilkoin ruohosipulin kurkkutikkujen joukkoon. Samaa ei voi sanoa ruohosipulista. Se ei edes tuoksunut sipulilta saati sitten maistui, oli kuin ruohoa. Ehkä vain kesä tuo ruohosipuliin maun.


Mascarbonejäätelöä Kotivinkiltä

Kaupan jäätelöaltaalla huomasin, että Carte Dòr- jäätelön oston yhteydessä saa lahjaksi Kotivinkki-lehden. Valitsin Crema di Mascarpone-jäätelön. Ostos maksoi 6 euroa. Oliko tämä lahja Kotivinkiltä tai toisinpäin. Huomasin, että Kotivinkki täyttää 25 vuotta. Onneksi olkoon.
Jäätelö jälkiruokana oli hyvää. Kotivinkki taas ei ole suosikkini sisustuslehtien joukossa.

Sunnuntaitöitä

Tänään sunnuntaina, kun lumivaippa oli kirkastanut koko maiseman puhtaan valkoiseksi, innostuin siivoamaan. Istutusta odottivat keltaiset kevätnarsissit, joten kevyt terassisiivous oli paikallaan. Keräsin kaikki havut laatikoista ja osan sammaleista roskiin. Havut olivat kuivia ja varisevia.

Laatikoihin istutin kirkkaankeltaiset narsissit. Näyttävät aika raikuvilta puhtaan valkoista lumimaisemaa vasten. Levitin sammaleet narsissien juurelle. Pakkasta on luvattu ja aamulla nähdään miten lasitetun terassin kukkien on käynyt. Uskon, että narsissit kestävät pienessä pakkasessakin.




Talven tuiverruksesta elävänä oli minituijista selvinneet puolet eli kolme. Molemmat minisypressit olivat elossa ja jäivät narssissien seuraksi.


Kasvien keltainen raikkaus antoi oikein kunnon siivousinnon. Ruokapöydän tuolien huput olivat kovassa käytössä nuhjaantuneet, joten tanakat puuvillahuput heitin pesukoneeseen 60-asteeseen. Valkoinen puuvilla vain paranee pesusta toiseen, niin nytkin. Silitin ne tuoleihin takaisin, mutta ensin pesin myös tuolit harjalla ja Tolulla.













Tästä sunnuntaiuurastuksestani olisin saanut kovat nuhteet mummoltani, joka oli harras uskovainen ja piti tiukasti kiinni Katekismuksen 3. käskystä: Muista pyhittää lepopäivä.
Mummo on muuttanut jo täältä ikuisuuteen. Pysähdyin oikein miettimään kolmannen käskyn sanomaa, sen selitystä. Mitä se on ?
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.
Sanoissa piilee oleellinen viisaus. Lepopäivän viettäminen, lepääminen viikon töistä on meille kaikille välttämätöntä. Ilman lepoa emme jaksa työpaineiden alla. Lepopäivän viettäminen on ajateltu kaikkien parhaaksi, se ei ole pelkästään uskovien asia.
Kuvissa kaapistani löytynyt vanhin Katekismus vuodelta 1948, mutta samana näyttää teksti säilyneen tuoreimmissa painoksissakin.

Eräänä harmaana päivänä

Sadepisarat ropisevat tasaiseen tahtiin työhuoneen ikkunan vesipellille, sataa rännänsekaista vettä. Satojentuhansien muiden perheiden tapaan kävimme tänään isossa City-Marketissa viikonlopun ruokaostoksilla. Hyvin monen ostoskärryihin sujahti tänä harmaana maaliskuisena päivänä markettikukkia.


Näin kävi myös meille, mielelläni valitsin pinkit tulppaanikimput maljakkoon. Kaksi kymmenen tulppaanin kimppua yhteensä seitsemän euroa. Vähällä rahalla piristävää iloa. Harmaan päivän pelastajat raikas valkoinen seurassaan pinkit tulppaanit. Aalto-maljakko on kauneimmillaan tulppaanikimpun kera tai toisinpäin.


Ruokalistan runkona ovat tänään maksapihvit. Mustavalkoinen pöytäkattaus odottaa maksapihvejä ja ruokailijoita.

Porvoon lakritsia en voinut kaupassa ohittaa. Se oli erittäin hyvää ja pehmeää ja se on juuri nautittu jälkiruokana. Huurteisessa Mariskoolissa mustalaku näytti sen verran houkuttelevalta, että eipä siitä jäänyt mitään jäljelle. Makeana laku täytti hyvin jälkiruuan tarpeen.
Huomenna blinejä, suolaiset savuporotäytteellä ja jälkiruokana makeat banaani-taatelitäytteellä.