torstai 15. syyskuuta 2011

Laulun nousu sateessa

Nouse laulu jalavan
 tahtiin sateen kohisevan
kiiri läpi  latvustojen
iloisesti helisten
läpi pilviharsotaivaan
ota syksy vastaan
anna raikkaan tuulen pöllyttää
ja sateen virkistää.
*******
Valokuvatorstai-Runotorstai 216. haaste =
Minä laulan vaikka sataa

 Nousu - Virve Hirsimäki 2010
Patsas muotoiltu puistosta kaadetusta vuorijalavasta
Näyttely Turun Tuomiokirkon puistossa syksyllä 2010

18 kommenttia:

  1. Hieno syysruno ja onpa jännä tuo puupatsas!

    VastaaPoista
  2. Voi apua mikä otus !!! Siis tuollainen asui jalavassa. Sen täytyy olla sen laulava sielu.

    VastaaPoista
  3. Onpa tosiaan jännä patsas ja hieno runo!

    VastaaPoista
  4. SusuPetal,
    Syksyllä on mukava jammailla sateenropinassa.

    isopeikko,
    Kiitos.

    Yaelian,
    Minulle tuli siitä mieleen norsu ja sen poikaset, mutta kyllä se oli nousu. Luulin, että on kirjoitusvirhe, mutta ei ollut.

    Nukke,
    Luulisin niin.

    Tapsu,
    Jalavasta saa myös tällaista ja runohan siitä syntyi.

    VastaaPoista
  5. Iloinen syysruno, syksyllä on kivaa. Hauska otus, satumetsän laulava mörkö.

    VastaaPoista
  6. Taitaakin olla aika lailla osuva kuva aiheeseen :)

    VastaaPoista
  7. Makee olio. Ja kiva kuva. Eikä runokaan ole yhtään hassumpi. :D

    VastaaPoista
  8. caijsa,
    Möröltä se myös näyttää, norsu tuli minulle mieleen.
    Syksy on myös ihanaa muutoksen aikaa.

    Myllyniemi,
    Silloin satoi kun otin kuvan. Puistossa oli monta kaunista veistosta.

    orvokki,
    Kiitos. Laulusta ja sateesta vain tuli tommonen mieleen.

    VastaaPoista
  9. Runosi ja kuvasi herättävät jalavapatsaan henkiin, ja laulu raikaa!

    VastaaPoista
  10. Kaunis oli runosi ja mikä ihanuus tuo patsas onkaan, hieno!

    VastaaPoista
  11. Hienon näköinn, tuolaista en viime vuona nähnytkään, tulee mieleen joku avaruusolento, ja hieno syysruno!

    VastaaPoista
  12. Marjattah,
    Kiitos.

    Leenukka-mummeli,
    Kiitos.

    Raija S,
    Missähän patsas nyt lienee.

    Harakka,
    Patsas olisi saanut jäädä puistoon pysyvästi.

    Ari,
    Oli se näyttely useita viikkoja siinä puistossa. Siellä oli monta hienoa veistosta. Missä nyt lienevät.

    VastaaPoista
  13. Tuossa sateessa kyllä tekee mieli laulaa :)

    VastaaPoista
  14. Kyllä syksy ansaitsee noin kauniin runon.
    Patsaasta minulle tuli ensi näkemältä mieleen possu, joka soittaa jotain vempainta ja tansiittaa sadepisaroita.

    VastaaPoista