keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Juuri nyt keskellä viikkoa

Olen vasta aloittanut joululahjakirjaani, Markus Nummi Karkkipäivä. Kirjan keskiössä on kaksi lasta, joiden kohtalot yhdistyvät sosiaalipäivystäjän Katrin työpöydällä. Päivystäjän ei kuulu rakastaa vierasta lasta, se olisi virkavirhe. Jo kirjan takakansi kertoo, että aihe on rankka ja ajankohtainen. Lapset, joista ei välitetä. Kun olen vasta lukenut kolmasosan kirjasta, ovat kyyneleet tulvahtaneet useamman kerran silmiin. Miksi lasten vanhemmat eivät välitä ?
Toinen kirja, Maire Gullichsen Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä, on ollut käsissäni vasta selailtavana. Kirja sisältää Maire Gullichsenin muistelmat siihen asti kuin hän ehti ne kirjoittaa. Palaan kirjaan  myöhemmin.
Lasitaiteilija Tamara Aladin on syntynyt 1932 ja asuu Haminassa. Hän suunnitteli Riihimäen Lasi Oy:lle maljakoita ja muuta lasitavaraa 1959-1976. Enempää en hänestä tiedä. Minulla on tällä hetkellä hänen maljakoitaan viisi. Kuvassa Tornado-maljakon vieressä on viimeisin hankinta kirkas kapea maljakko, jonka ostin kirpputorilta. En tiedä maljakon nimeä, jos joku tietää saa vinkata.  Maljakko muistuttaa jonkin verran Anu Penttisen Marimekolle suunnittelemaa Sukat makkaralla-lasisarjaa.
Jouluhyasintit avasivat kukkansa juuri jouluksi. Viikon päästä kukinta on jo loppuvaiheessa. Hetken kestää kukkien kauneus, mutta lisää on jatkuvasti tarjolla. Meillä ei kulu rahaa ilotulituksiin, säästyvät rahat sijoitan mieluimmin kukkiin kuin savuna taivaalle. Ihailen kyllä muiden raketti-ilottelua, sehän kuuluu oleellisesti vuoden vaihtumiseen. 

14 kommenttia:

  1. Äh, minä en tykkää raketeista. Jos keksittäisiin äänettömiä, menettelisivät.

    VastaaPoista
  2. Onko tuo maljakkosi käännettynä kynttilänjalka?
    Carmen on vähän samannäköinen.

    VastaaPoista
  3. Lisään vielä yhden linkin,
    http://www.laatutavara.com/index.php?page=tuote&id=10770

    VastaaPoista
  4. SusuPetal,
    Räiske on kaunista, mutta paukkuminen ei ole mukavaa.

    Unelma,
    Kiitos, kun sanoit. Menin katsomaan maljakkoa ja toden totta, kun sen kääntää siinä on kynttiläjalka. laitoinkin nyt siihen kynttilä.
    Nyt olisi mukava kerätä näitä, jos niitä on eri korkuisia. Kirpparihinta oli 12 euroa, ei siis mikään kallis.

    VastaaPoista
  5. Ihan sopuhintaisen löydön olet tehnyt. Huutonetissä on myös joskus näitä myynnissä. Onnea metsästykseen. :)

    VastaaPoista
  6. En minäkään pystyisi tuota ekaa kirjaa varmaan ilman kyyneleitä lukemaan, kun en oikein pysty katsomaan edes Kadonneen jäljilläkään ilman itkua. Lapset aina naureskelevat, kattokaa äiti taas itkee. Olen sanonut heille että en varsinaisesti itke, mutta kun on tunteellinen kohta tulee väkisinkin kyyneleet silmiin ja myös toisin päin, kun oikein naurattaa niin silmistä valuu vesi.
    Arleena, onko noi punaiset koristeomenia vai jotain muuta.
    Ihanan näköinen kuva.

    Kuule, minäkään en tykkää ilotulitteista,eikä Väinökään tykkää yhtään. Meille EI osteta ainuttakaan.

    VastaaPoista
  7. En tykkää rakettien räiskeestä ollenkaan. Mieluimmin ostan kirjoja tai kukkia.
    Minusta tuo omenapuusi on kyllä aivan upea!
    Itkeskeleväinen minä löytyy myös täältä, luin vihdoin Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja itkuksi meni.

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia..

    Viime vuosina olen nukahtanut ennen raketteja..
    Varmaan nytkin?

    VastaaPoista
  9. Kauniita kuvia sinulla,huomenna alakaa räiske,saa nähdä,miten vilkkaana:)Mukavaa Uutta Vuotta 2011♥

    VastaaPoista
  10. Lahjakirjasi Karkkipäivä kuulostaa mielenkiintoiselta. Dekkarien ohella luen aika ajoin juuri tällaisia itseäni koskettavia kirjoja. Karkkipäivä kuulostaa juuri sellaiselta.

    Oikein hyvää uutta vuotta 2011!

    VastaaPoista
  11. Minäkin laitan rahani mieluummin kukkasiin. No lapsille kyllä ostettiin vähän niitä paukkuvia huomisillaksi:)

    VastaaPoista
  12. jos tekee itselleen rummun, sitä voi paukutella melkein aina :)

    VastaaPoista
  13. Minun puolestani saisivat kaikki muutkin käyttää ilotulitusraketteihin uhratut rahat kukkiin. Silmälääkäriystäväni kertoo aina surullisia juttuja rakettien aiheuttamista silmävammoista. Ihan älytöntä, että joku sokeutuu vain tyhjänpäiväisen paukuttelun ja hetken huvin takia.
    Lisäksi raketit aiheuttavat uskomatonta kärsimystä paniikkiin joutuville koirille (onneksi ei Montylle, joka ei ole hivenen vertaa paukku-arka, mutta säälin toisia koiria.) Ja sitten on vielä roskameri, joka seuraavana aamuna pilaa maisemaa. Uskomatonta, että ihmiset eivät viitsi edes korjata pois rakettien roskia.
    No, tulipa purputettua, mutta Oikein hyvää uutta vuotta kuitenkin :)

    VastaaPoista
  14. Unelma,
    Minä en ole tottunut tuohon huutonettiin, mutta kirppareilla kiertelen joskus joka loossin läpi ja lasitavaraa haeskelen. Usein löytyy sopivaa.

    Tuija,
    Olet justa samanlainen kuin minä, itku ja nauru herkässä, joskus hävettää määrätyissä tilanteissa kun ei pysty itkujaan hillitsemään.
    Juu se on koristeomenapuu, joka kaunistaa pihaa myös talvella.

    kaanon,
    Kukkia ja kirjoja siis sielläkin uudenvuoden vastaanotossa.
    Tunteet pinnassa sinullakin ja niiden hallitseminen ei onnistu.

    hanne,
    Rakettien loistoa katsellaan kyllä täällä ja kuunnellaan vuoden vaihtumisen kellon lyönnit

    Tansku,
    Huomenna juhlitaan.
    Samoin sinulle.

    Kesäm lapsi.
    Karkkipäivä on hyvä kirja, mutta nenäliinoja kannattaa pitää mukana. Koskettava juuri sen takia, kun lapset ovat keskiössä.

    Hyvää Uutta Vuotta sinulle myös.

    pioni,
    Jotain hauskaa lapsille kuuluu asiaan vuoden vaihtuessa.

    isopeikko,
    Rummut olisivat oiva idea, väki kaduilla ja rummut pärisemään.

    Ina,
    Minulla on muutama juttu rakettiräiskeistä, pitäisi joskus pakinoida niistä. Tuli mieleen kommenttisi ansiosta.
    Tuollaista se tosiaan on kuin kerroit.
    Samoin sinulle.

    VastaaPoista