sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Ihan metsässä

Kuluneella viikolla tulvahtivat mieleeni lapsuuteni mansikkapaikat. Muistelin punaisia ahomansikoita ja mietin kasvavatko mansikat vielä siellä aurinkoisen kangaspellon ojanpientareella. Niitä kypsyi ojanpiennar punaisena. Meillä oli aina astiat mukana, kun menimme poimimaan niitä. Heinänkorsi ei olisi riittänyt, oli niitä niin paljon.

Toinen mansikkapaikka oli kotini pihalla. Vanhan maakellarin katolla kasvoivat ahomansikat. Ne söimme suoraan suuhun sitämukaa kuin ne kypsyivät. Alkukesästä kävin lapsuudenkodissani ja etsin maakellarin katolta mansikkamättäitä. Ei niitä enää ollut. Maakellarikaan ei ollut enää käytössä.

Tänään olin mustikoita poimimassa. Ajoimme sattumanvaraisesti outoon metsään. Mustikoita siellä oli ollut paljonkin, mutta poiminnan jälkeen olivat enää rippeet jäljellä. Poimin metsätien reunassa mustikoita ja sattumaako, edessäni loistivat punaiset ahomansikat kuin silloin ennen. Ne maistuivat yhtä makeilta kuin lapsuudessa. Sain ikuistettua kuviksi nämä muistellut mansikat. Se olikin paras anti marjareissulta, mustikoita tuli vain piirakan verran.

Metsään ajoimme kaunista kukkien reunustamaa tietä ja ohi keltaisten peltojen. Maalaismaisema oli rentouttavan kaunista. Metsässä solisi lintujen laulu ja puiden suhina.

22 kommenttia:

  1. Voi että kuin ihania mansikoita, on ne kyl niin makoisii, nam. On mustikatkin hyviä, kyllä kohta tarviikin saada mustikkapiirakkaa.

    VastaaPoista
  2. Maailma muuttuu, uskoako sen hyvyyteen? Ehkä se on paras vaihtoehto :)

    VastaaPoista
  3. Mansikat ja mustikat kuuluvat suomen kesään, ihania, nam. Kaunista, kaunista, maaseutua...

    VastaaPoista
  4. Minä poimin juuri eilen metsämansikoita tuosta muurin vierestä. Laitoin jäätelön päälle ja aah, olivat tosi herkullisia.

    Metsä on hieno, rauhoittava paikka. Se kuiskii, kysyy ja poistaa kaikki paineet.

    VastaaPoista
  5. Kaunis tuo alimmainen kuva. Kesän rehevyyttä parhaimmillaan.

    VastaaPoista
  6. Harvoin olen montaa mansikkaa kerralla suuhun löytänyt, aivan yksittäisiä vain lenkkipolkujen reunoilta. Maku on aina yhtä sykähdyttävä!

    Mutta mustikoitten suhteen olen aito kerettiläinen ja tykkään enemmän pensasmustikoista.

    VastaaPoista
  7. Eija,
    Niin ovatkin, makeita ahomansikoita

    isopeikko,
    Totta, niin pieni asia kuin mansikkapaikan katoaminen ja maakellarin autius ovat pieniä, mutta omalla kohdalle peruuttamattoman ikäviä.

    SuviAnniina,
    Todettiinkin, että kyllä maaseutu on oikean kesän näköistä.

    Uuna,
    Metsässä on minulle jotain juhlavaa. Sen aistin joka kerta.

    SusuPetal,
    Teiden reunat ovat usein niin kauniita kukkapenkkejä, että niitä ei passaa kuvaamatta ohittaa.

    katriina,
    Kyllä ne luonnonmustikat ovat makoisia. Pensasmustikat ovat aika makeita.

    VastaaPoista
  8. Metsämansikat ovat herkullisia. Niin kauniita ja tuoksuvia. ( minulle ne ovat metsämansikoita, sinulle ja monille muillekin ahomansikoita)
    En ole minäkään enää niitä paljoa löytänyt, muutamia suoraan suuhun. Ei voi keräämisestä puhua.
    Mustikkani keräsin viime viikolla, jolloin olin useaan kertaan marjassa. Kuten sinä, nautin metsän rauhasta ja tunnelmasta.

    VastaaPoista
  9. Kauniita kuvia ahomansikoista. Onneksi ehdit kuvata tienvarren kukat ennen niittokoneen tuloa.

    VastaaPoista
  10. Mansikat ja mustikat tuovat kesän kielelle ; )
    Kävin eilen peltoalueella ja siellä myös kukki saunakukka. Ojassa kukki mesiangervot ja niiden touksu oli aivan huumaava illalla.

    VastaaPoista
  11. kauniita, kesäisiä kuvia...ihanat mansikat, sylki herahti kielelle heti...
    lapsuus ja mansikat kuuluvat niin yhteen..
    taidan itsekin mennä tänään mustikkaan, rakstan metsässä oloa...

    VastaaPoista
  12. aimarii,
    Mustikassa tai metsässä on mukava retkeillä, meillä oli kahvit mukana. Enemmän se retkeltä tuntui kuin marjamatkalta. Taitaa mustikat tulla ostetuksi torilta pakkaseen.

    Unelma,
    Luulen, että kylätien reunakukat saavat kukkia rauhassa. Tienvierus oli jo niitetty ja kukkapenkki jatkui rypsipellon reunassa.

    sariw,
    Mesiangervo tuoksuu ihan mesiltä, se tosiaan kukki ojanpientareilla.

    hanne,
    Mikään ei ole vahvempi kesämuisto lapsuudesta kuin ahomansikat ja marjaretket. Olivatko ne silloisia elämyksiä.
    Nyt lapset viedään puuhamaahan ja seikkailupuistoihin. Mtsät ovat unohtuneet, eivätkä lapset haluakkaan enää marjamatkailla. Harmi.

    VastaaPoista
  13. Ahomansikka - fragaria vesca :) Kuului minunkin lapsuuteeni. Aivan ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  14. Kuvasi tuoksuvat ja maistuvat kesältä. Kukilta, metsäpoluilta ja auringolta!

    VastaaPoista
  15. Voi, kun tuli oma lapsuus mieleen mansikan hakuineen.
    Kauniin näköistä, kun on valkoista ja sitten keltaista kukkaa, ihan kuin kaikki olisi istutettu, kuin missä vaan hienoimmissa puutarhoissa!
    Metsässä on hyvä olla, ja kuunnella ääniä, mitä siellä kuuluu.
    Siellä on hiljaista, mutta silti on ääniä.

    VastaaPoista
  16. Tuonne metsään minäkin haluan! Soittelin juuri Suomeen vanhemmille ja he olivat keränneet 20litraa mustikoita! Voi onnekkaita. Täällä ei kasva, mutta kaupasta saa kiskurihintaan. Harvoin tulee ostettua.

    VastaaPoista
  17. Ihania metsamansikoita! Taalla niita ei ole, eika ole metsiakaan.

    VastaaPoista
  18. Meidän kerrostalon takapihalla on kivinen mäki, joka on täynnä metsämansikoita. Lapset ovat käyneet niitä melkein joka päivä keräilemässä ja onhan niitä aina joskus meikäläisenkin suuhun eksynyt. :)

    VastaaPoista
  19. Rita,
    Ahomansikat tosiaan yllättivät metsässä positiivisesti ja liikauttivat muistoja pintaan.

    Kaanon,
    Kiitos ihanasta kommentista.

    Neiti Nimetön,
    Täällä on mustikka-aika juuri nyt. Torilta aion kyllä ostaa pakasteeseen.

    Kiitos käynnistäsi, sinulla on kaunis blogi.

    Susa,
    Niin siellä etelässäpäin niitä ei varmaan ole, mutta luulisin, että pohjoisemmassa kylläkin.

    OoPee,
    Mukava kun ovat säilyneet lasten iloksi ja vähän isompienkin.

    VastaaPoista
  20. Tuon keltaisen rypsipellon ja valkoisen päivänkakkarareunuksen kaltainen Suomen kesämaisema on kyllä hienoa katseltavaa.

    VastaaPoista
  21. Tuon keltaisen rypsipellon ja valkoisen päivänkakkarareunuksen kaltainen Suomen kesämaisema on kyllä hienoa katseltavaa.

    VastaaPoista
  22. Rita,
    Niin minustakin ja lienee aivan sattumaa tai luonnon omaa sommitelmaa.
    Värit sointuvat just nappiin.

    VastaaPoista