Naamiaiset

Nyt on kevät
mukaan viuhkat
naamiaiset alkaa

Viini kuplii
nauru kaikuu
raikuu laulu

Vesi solisee
kohisee mesi
Juopuu koko maa

Hopeapajun pehmeitä
viuhkoja
ja
Riemullista Vappua

Valokuvatorstai ja Runotorstai 130. haaste Naamiaiset

Pelargoneja metsästämässä

Aurinko on lämmittänyt viime aikoina kiitettävästi. Jopa niin, että terassin lasiliukuovet ovat saaneet olla auki päivisin. Johtuneeko auringosta, että terassiorvokit ovat komistuneet kovaa vauhtia. Mutta valkoiset kukkalaatikot ovat ammottaneet tyhjinä jo parisen viikkoa.
Eilen sitten petti hermot, kun katsoin tyhjiä laatikoita, seurasi lähtö kukkakauppaan.

Ensin Plantageniin, mutta ei siellä ollut valkoisia pelargoneja. Muutenkin pelargonit olivat aika kärsineen näköisiä. Sitten vieressä olevaan HongKongiin. Kyllä kävi sääliksi kukkaparkoja. Kuinkahan kaukaa niitä oli rahdattu epäinhimmillisissä olosuhteissa. Olivat tosi surkean näköisiä.

Suuntasin Pirilän Kukkataloon. Miten olin unohtanut sen, vaikka monet kerrat olen ostanut sieltä rehevät kukat. Kesäkukkasalissa hetken jo hämmästyin. Kirkkaanpunaisia, pinkkejä, lohenpunaisia, kirjavia pelargoneja, mutta ei valkoisia missään. Kunnes kurkistin korkean kukkavaunun alimmalle hyllylle. Sieltä pilkistivät valkoiset kukat. Pelargoniat ovat tuuheita, lehdet täyteläisen vihreitä ja kukkanuppuja paljon. Lähellä kasvatettuina kukat eivät ole kärsineet rasittavista kuljetuksista. Oikeita lähikukkia siis.
Viimevuotiset pelargoniat kukkivat terassilla tammikuun alkupäiviin saakka, kunnes pakkanen vei ne mennessään. Vain noin neljä kuukautta olin ilman kukkivia pelargoneja.
Minulla on ollut pinkkejä pelargoneja ja edellisessä kodissa oli lohenpunaisia, mutta jo pitkään olen ostanut vain valkoisia. Valkoisina ne sopivat parhaiten meille.

Pinkkinä kukkivat terassilla Marketat. Istutin ne vapautuneisiin mustiin ruukkuihin. Toivottavasti saan ne kukkimaan syksyyn saakka.

Pihapenkissä aukaisevat tähtitulppaanit valkoiset kukkansa päivän ajaksi ja sulkevat ne yöksi.

Ensin oli numero yksi...

Koulun alkaminen jännitti Sakaria. Innokkaana hän kuitenkin odotti kouluun pääsyä, jota jo kolme sisarusta kävi. Sakari oli opetellut kirjaimet ja numerot. Lukemaan ja laskemaan opetteleminen oli jäänyt, kun aina oli ollut paljon hauskempaa tekemistä. Koulu on sitä varten, että siellä opetetaan, sanoi äiti Sakarille.

Matematiikka kiinnosti Sakaria eniten. Ensimmäinen matematiikan tehtävistä oli numeroiden opettelu ja niiden kirjoittaminen. Matematiikan vihko oli viivoitettu. Kullakin sivulla oli kuusi vaakasuoraa viivariviä. Ensimmäinen opeteltava numero oli yksi. Opettaja kirjoitti taululle ykkösen. Se oli suora viiva, joka kallistui hieman oikealle.
Tämä on helppoa, ajatteli Sakari, ja kirjoitti vihon ensimmäiselle sivulle kuusi riviä ykkösiä. Muutaman kerran tarvittiin pyyhekumia, kun ykkösten välit eivät olleet tasaiset.

Seuraavalla matematiikan tunnilla oli vuorossa numero kaksi. Sakari tunsi numeron ja oli kotona harjoitellut sen tekemistä. Se oli vaikeaa, varsinkin vasenkätiselle. Vapisevin käsin Sakari painoi lyijykynää vihon viivalle. Hän pyöritti ylhäällä ympyrän ja siitä alas suoraan ja taas piti pyöräyttää lenkki ja lopuksi heittää kuin siimaa pieni pätkä oikealle.
Lyijy katkesi monta kertaa ja kynää piti teroittaa. Kakkonen oli vino, ympyrälenkit suhruisia ja siima oikealla nousi aivan liian pian ylös liian korkealle. Siiman olisi pitänyt laskea kauniisti vihon viivaa myötäillen ja lopuksi siiman pään pitäisi nousta loivalle kiemuralle.
Sakari pyyhki monta kertaa pyyhekumella kakkosia ja yritti tehdä paremmin. Vihon sivuilla oli rumia kumen jättämiä harmaita suttuja.

Sakarin valtasi epätoivo. Hän vilkuili vierustoverin siistejä kakkosia. En kehtaa näyttää näitä opettajalle, ajatteli Sakari. Sitten hän keksi. Sakari piirsi ylimmäisen ympyrän pyöreänä pallona, siitä hän veti hitaasti viivan kohtisuoraan alas vihon vaakaviivalle. Pystyviivan vasemmalle puolelle hän pyöräytti toisen pyöreän pallon. Viivalla lepäävältä pallolta hän veti siimaviivan oikealle hieman vinosti. Sakarin mielestä kakkonen oli oikein siisti ja näytti selvästi kakkoselta. Innostuneena hän teki lisää kakkosia keksimällään tekniikalla.

Opettaja pysähtyi Sakarin viereen. Kuinka sinä noin olet tehnyt. Piirtänyt. Numeroita ei piirretä, ne kirjoitetaan, julisti opettaja. Sakaria itketti. Pyyhi heti nämä pois ja aloita numeroiden kirjoittaminen niinkuin muutkin. Sakari pyyhki, sivulle jäi pari riviä rumaa harmaata suttua.
Sakari päätti, että hän ei katso enää koskaan tätä sivua.

Kahdeksan tuotti Sakarille kovasti vaivaa. Sen lenkeistä tuli soikeita ja kieroja. Numerosta näki, että Sakarin käsi oli vapissut lenkkejä pyöritellessään. Sakarin olisi kovasti tehnyt mieli pyöräyttää kaksi palloa päällekkäin lumipallon tapaan, mutta hän ei uskaltanut. Opettaja olisi taas pysähtynyt hänen kohdallaan torumaan koko luokan kuullen.

Numeroita ei piirretä, ne kirjoitetaan. Sakari muisti tämän lauseen joka kerta, kun hän näppäili laskinta, kännykkää tai tietokonetta.

Pakinaperjantai 126. haaste - Matematiikka

Siniset maailmat

Taivaansinisellä untuvapatjalla
herää kevät

Sininen taivas ja sininen meri.
Taivas antaa lämmön ja auringon.
Meri kalaa ja elannon.
Marokon sininen kauneus
on lumoavaa.

Lisää sinisiä maailmoja Inkiväärillä.
Klikkaa kuvia

Eräs tapaaminen puistossa

Eilen oli kevään lämpimin ja aurinkoisin päivä. Sen olivat noteeranneet myös sorsat. Puistossa vastaani käveli sinisorsauros. Se pysähtyi tomerana eteeni.
- Seis, se sanoi, tämä puiston aurinkoinen kolkka on varattu. Minulla on treffit tyttöystäväni kanssa.

Kohteliaana kavaljeerina uros saatteli tyttöystävänsä hennosti vihertävälle nurmikolle.

Äskettäin syödyn lounaan jälkeen alkoi sorsaparia ramaista. Aurinko paistoi niin lämpimästi. Hetki vain ja päät painuivat unten maille. Naisellisen uteliaana tyttöystävä kuitenkin kurkkasi.
- Vieläkö seisot siinä. Päivätorkkuja tässä vain otetaan siveän välimatkan päässä poikaystävästä.

Poikaystävä näki unta äskettäisestä saalistusretkestä parhaan kaverinsa kanssa. Kivenkoloista oli löydetty oikea gourmeelounas. Pulleita ötököitä vihreän kaislajuuren kera. Hyvästä ateriasta kannattaa nauttia vielä unissaankin.
Jätin sorsaparin päiväunilleen. Jatkoin matkaa lintukonsertin tahdissa. Elämä tuntui loputtoman onnelliselta. Kevät sen saa aikaan.

Parvekkeita Marokossa

klikkaa kuvaa
Lomamatkoja on mukava muistella.
Kuvia selaamalla palautuvat matkan sattumukset mieliin.
Agadidissä taivas oli kirkkaan sininen.
Samaa sinistä on käytetty hotellirakennuksien
julkisivuilla ja parvekkeilla.
Näyttää Suomen lipun ristin siniseltä.
Rakennuksien fasaadi on selkeän graafinen.
Kuin abstraktia taidetta.
Sinä päivänä, kun otin tämän kuvan,
olimme kävelleet vilvoittavassa Atlantin tuulessa hiekkarannalla,
kulkeneet vehreässä puistossa
ja ihailleet talojen reheviä puutarhoja.
Väsyneinä jatkoimme loppumatkan taksilla hotellille.
Taksi maksoi 6 dirhamia eli 0,60 senttiä.
Eläminen on siellä halpaa - turisteille.

Yykaakoo4 - Numerokuvat 26. haaste
kaksikymmentäyhdeksän (29)

Näkemyksiä maan pinnalta

Lähes kaikki maapallon valtiot elävät nyt taantumaa. Pohjaa ei ole vielä nähty. Tuleeko pohjakosketus vai lama. Sitä ei tiedä kukaan. Köyhissä maissa eletään jatkuvaa taantumaa ja syöksytään lamasta toiseen. Talouden suhdanteita kutsutaan vain eri termein, puute, köyhyys ja nälkä, pohjalla nälkäkuolema. Me ummistamme silmälle, meillä on taantuma.

Se alkoi USA:sta ja sen aiheutti pankkikriisi. Katteettomat lainat myytiin edelleen, johdannaiset levisivät viimeisten käsiin. Asuntojen myynti lamautui, tarjolla oli enemmän kuin tarvittiin. Hinnat romahtivat. Pankit huojuivat konkurssin partaalla. Se levisi autoteollisuuteen. Se levisi Eurooppaan, Suomeen. Meille iski taantuma.

Meillä pankit ovat kunnossa, sanotaan. Korot laskevat, lainat näyttävät edullisilta. Valtiolta loppuu raha. Lainataan. Tuetaan työllisyyttä. Vienti ei vedä. Tehtaita lopetetaan. Lomautetaan. Irtisanotaan. Kuntien talous horjuu.

Kunnilla eivät riitä varat lapsille neuvoloissa ja kouluissa. Lapset opiskelevat viikkoja ilman opettajaa. Karsitaan palveluja. Terveydenhuolto ja vanhustenhoito kärsivät. Nuorten työttömyys kasvaa. Vastavalmistuneet eivät saa ensimmäistä työpaikkaansa. Eläkeikää nostetaan, muutoin rahat eivät riitä eläkkeisiin.

Lilius kuittaa isot kannustinrahat. Kiittää, kumartaa ja poistuu. Laskelmat osoittavat, että kaikki meni oikein. Valtio olisi menettänyt enemmän, jos kannustinrahoja ei olisi maksettu. Palautuihan niistä puolet veroina valtiolle.

Miten nyt pitää toimia. Älkää lakatko kuluttamasta, se olisi kohtalokasta. Kuluttakaa ekologisesti luontoa säästäen, ennenkaikkea kuluttakaa. Kuluttamalla säästetään työpaikkoja.

Saako kuluttaa ottamalla leivän lapsen suusta.
HS 23.4.2009 kertoo. Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja sisusti oman ja sihteerinsä työhuoneet 71 900 eurolla. Valtuutetun kyselyyn kalliista investoinnista sosiaalijohtaja kertoo.

Ostin sisustuksen sosiaalijohtajan käyttövaroista, niistä päättäminen ei vaadi sosiaalilautakunnan päätöstä.

Mittavaa hankintaa hän perustelee näin.

Olen edeltäjääni isompi. Kun tulin kolme vuotta sitten, kalusteet olivat kuluneet ja matto lähes puhki. Jo kolme vuotta sitten todettiin kalusteiden vaihto välttämättömäksi, mutta koska nimittämisestäni oli tehty valitus, toteutettiin hankinta vasta, kun valintani oli lainvoimainen.

Kilpailuttamisen laiminlyöntiä perusteltiin näin.

Huonekaluhankintaa ei voitu kilpailuttaa, koska vastaavia kalusteita ei olisi ollut saatavissa muualta.

Olisiko pitänyt valita pienempi kalusteisiin sopiva sosiaalijohtaja. Tarvitseeko sosiaalitoimi hienot työhuoneet asiakkaidensa palvelemiseen vaiko edustamiseen. Pitääkö sosiaalijohtajan olla tarpeeksi isokokoinen.

Ovatko vastaukset näin.

Koolla on väliä. Tarpeeksi isoja, johtajan mittaisia kalusteita saa vain yhdestä ainoasta liikkeestä. Edustavassa tilassa syntyvät edustavat sosiaalitoimen päätökset.

Tarinamaanantai 63. aihe Näkemys

Autio aamu

Aurinko nousee päivään
Linnut sirkuttavat unisina

Taivas peilaa
tyynessä veden pinnassa

Pilvet nukkuvat
Tuuli uinuu

Aamuvirkku sorsa lipuu
seuranaan väreilevä vesiaura

Autio aamu täynnä hiljaista elämää
jatkaa matkaansa
alkaa uusi päivä
-

Valokuvatorstai Runotorstai 129. haaste Autio

Pinkkiä kiitoksin

Orvokkeja ostaessani en voinut vastustaa näitä kukkia.
Nämä eivät ole kulleroita,
ne ovat muistaakseni jaloleinikkejä.
Valitsin pinkkivalkoiset useiden värien joukosta.
Kukkivatko nämä pitkään ?
Toivon kukintaa elokuuhun saakka.

Sain tämän tunnustuksen Kesän lapsi-blogista.
Paljon kiitoksia, että minut blogissani on huomioitu.
Annan kiitokset eteenpäin kaikille, jotka vierailette
täällä blogissani. Olkaa kuin kotonanne.

Orvokkeja terassille

Terassilla on tehty kevätsiivous. Laatikoista ja ruukuista poistin sammaleet ja jäkälät. Jäkälät laitoin kesäsäilöön, mutta sammaleet vein uusiokäyttöön eli luonnon kiertokulkuun.
Kevätaurinko paistaa jo lämpimästi, joten elävä kukkien hehku on paikallaan. Orvokeista on tullut jo kevätperinne. Niitä istutan joka kevät huhtikuulla ja niin tein nytkin.

Kukkahallissa mietin värejä. Aikomukseni oli ostaa vain valkoisia orvokkeja, mutta tumman lilansiniset ja siniset orvokit näyttivät raikkailta. Sininen on oikea orvokin väri, mietin. Ostin viisitoista sinistä ja viisi valkoista orvokkia.

En istuttanut orvokeita laatikoihin, kuten tavallisesti teen. Inventoin ruukkuvarastoani ja valikoin istutusruukuiksi erilaisia ruukkuja. Sininen Arabian ruukku toistaa orvokkien sinistä ja
saviruukut sopivat kesäkukille aina. Pieni peltiämpäri saa sopia joukkoon myös.
Talvi-istutuksissa olleet kävyt keräsin talteen. Toistaiseksi lasimaljakollinen käpyjä on nyt orvokkien seurassa.

Valkoiset orvokit istutin laakeaan betonivatiin ja siinä ne nyt ilahduttavat pienellä pyöreällä terassipöydällä. Sinisten orvokkien kohdalla muistan pienen orvokkirunon.

Orvokkini tummasilmä
kulta sydän pieni,
katsot aina lempeästi
kun käy luokses tieni.

Nimetön, kunnes toisin todistettiin

Toistaiseksi tunnistamaton nimetön kolmihenkinen seurue ajoi iloisesti rupatellen vielä tunnistamattomalla autollaan kohti tunnettua ostosparatiisia.
Puheensorina täytti auton ja ajajan viereisellä penkillä istunut henkilö oli täysin uppoutunut keskusteluun ja liikenteen seuraaminen oli jäänyt häneltä toisarvoiseen asemaan. Etolasta käydään ensin ostamassa nukensänkyyn patja. Auto kaarsi parkkipaikalle.

Nimetön seurue ei ollut edes vielä päässyt ulos autosta, kun viereen kaarsi Poliisiauto.
Poliisit pysäyttivät nimettömän ajajan.

- Tuliko ajettua päin punaista valoa ?
- Ei, vastasi ajaja.
- Kyllä te ajoitte. Kun ohititte liikennevalot, niissä paloi punainen valo
- Myönnän, että vihreä vaihtui keltaiseksi siinä vaiheessa kun ohitin liikennevalopylvään kääntyäkseni oikealle. Mahdotonta oli enää pysähtyä takana tulevien peräänajon välttämiseksi.
- Kyllä tässä on tapahtunut liikenteen vaarantaminen, ajo punaisella. Tästä seuraa rangaistus. Ajokortti ja rekisteriote, olkaa hyvä.
- Kiistän edelleenkin.
Ajaja oli sitä mieltä, että punaista päin ei ajettu. Poliisin ja ajajan välissä oli ollut autoja. Kuinka sieltä oli voitu päätellä tilanne, pohti ajaja.
- Minulla on todistajana työkaverini, että punainen valo paloi, poliisi vakuutti.
Ajaja oli sanomaisillaan, että hänellä on todistajia kaksi, mutta hillitsi virkavallan edessä itsensä ja oli hiljaa.

Poliisin ja seurueen keskeen käytiin vilkas keskustelu oliko sakko vaiko huomautus paikallaan.
- Kyllä se on niin, että jos kaikki noudattaisivat liikennesääntöjä ei synny kolareita.
- No tuota en aivan allekirjoita, sanoi ajaja ojentaen paperit.
Poliisi tutki paperit. Tässä vaiheessa nimetön ajaja tuli nimeltä tunnetuksi, samoin ajoneuvo.
- Tästä seuraa kahdeksan päiväsakkoa. Ota esille lomake, pyysi poliisi mukana ollevalta toiselta poliisilta.

Ajajan vieressä istunut nimetön henkilö puuttui asioiden kulkuun.
- Voiko päiväsakot suorittaa palveluksena ?.
- Valitettavasti vain raha käy, näitä rikkeitä ei suoriteta palveluksena, poliisi totesi.
Poliisiautossa istunut poliisi alkoi täyttää lomaketta. Toinen poliisi syötti verottajalle tiedot tunnistetun ajajan verotietojen ja sakon suuruuden selvittämiseksi.
- Meillä on hieman kiire, käsin kirjoittaminen kestää kovin kauan, hätäili ajajan vieressä istunut nimetön henkilö. Kirjoittaminen tuntui hänestä äärettömän hitaalta.
- Niin tämä on pitkä lomake ja tässä on paljon täytettäviä kohtia. En voi nopeammin käsin kirjoittaa.

Lomake valmistui allekirjoitettavaksi.
- Teillä on reilusti maksuaikaa, maksatte vasta toukokuun puolessa välissä, lohdutti poliisi.
Hyvää päivänjatkoa.
- Samoin. Kiitoksia teille harvemmin taitaa tulla.
- Eipä juuri.

Virkapuvun nimilapusta huolimatta poliisit jäivät nimettöminä seurueen mieliin.
Ajajan vieressä istunut nimetön henkilö oli harmissaan.
- Kuinka mukavaa olisi ollut, jos olisit voinut täysihoidossa suorittaa sakot. Minä olisin tilannut kahdeksan päivän lomamatkan ja tämä sakko olisi säästynyt.
Muut seurueesta nauroivat paitsi ajaja.

Pakinaperjantai 125. haaste Nimetön

Vihreä kollaasi kakkonen

Pihalla vihertää jo kiitettävästi.
Nurmikko vihreänä on jo hyvässä kasvuvauhdissa.
Kollaasissa on pihan havukasveja.
Kartiovalkokuuset,
joiden ensimmäisessä kuvassa ovat aamun auringonsäteetkin mukana.
Pylvästuijat,
niiden edessä kirsikkapuu näyttää vihreät silmunsa.
Laakatuiviot,
ne lamoavat kivikon reunassa.
Tähtitulppaanit
laakatuijien lomassa ovat kehittäneet pian aukeavat kukkanuput.
Lasipullot
terassin pöydältä loistavat jalokiven vihreinä.

Lisää vihreää Inkivääriltä

Uutta Arabialta

Heljä Liukko-Sundströmiltä uutta mukehin

Arabian kevättä ilahduttavat Heljä Liukko-Sundströmin piirtämät uudet pupuaiheet. Kevään johdosta puput ovat lähteneet pyöräretkelle ja hoitavat kukkivaa puutarhaa.

Heljä Liukko-Sundström kertoo.

- Kevät alkaa, kun pyöräilijät ilmestyvät katujen pientareille.
- Pyöräilijäpuput-mukissa koko perhe on lähtenyt kevätretkelle. Pikkupupu istuu tarakalla ja esikoinen ajelee jo omalla pyörällä. Mukin tarina kertoo perheen kanssa jaetusta yhteisestä ilosta ja hauskuudesta.

- Puutarhapuput-mukissa touhukkaat puput hoitavat huolellisesti kukkivaa puutarhaa. Mukin aihe kuvaa kasvamisen ihmeen seuraamista. Puutarhanhoidolla on myös merkitystä henkiseen hyvinvointiin.
- Olen itse puutarhuri ja jopa banaaniruoho kasvaa meillä Humppilan Ateljeessa. Ja niinhän se vanha viisauskin kertoo, että juuri puutarhan hoitaminen on elämässä tärkeintä, jos nyt sitten sekään.
Heljän rakastetut puput kuvittavat mukien ohella taiteilijan viimeisintä Toi rusakko –kirjaa, jonka hän teki Kirjapajalle.

Keraamiset pingviinifiguriinit
Heljän keraaminen maailma täyttyy sympaattisista eläinhahmoista. Hän on luonut uniikkiteoksia eläinaiheista jo varhain ja ne ovat yhä edelleen erittäin suosittuja keräilijöiden keskuudessa.
- Uniikkiteokset ehtivät löytää uuden kodin, ennen kuin olen ehtinyt edes saada niitä valmiiksi, Heljä kertoo.

Viime keväänä Arabian valikoimaan tulivat Heljän tekemät pienet pupufiguriinit. Nyt on pingviinien aika.
- Pingviini on hyvän itsetunnon symboli. Se ilmenee myös hienosti keraamisissa figuriineissa, Heljä toteaa.

Pyöräilijä- ja Puutarhamukit ovat myynnissä 4.5-31.8.2009 välisen ajan tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Pingviinit ja puput ovat vakiovalikoimaa.

Lähde ja kuvat: Arabia Finland lehdistötiedote 16.4.2009

Kliivia kukkii vihdoinkin

Minulla on kymmenen vuotta vanha kliivia.

Olen jakanut sitä muutaman kerran vuosien saatossa.
Päämääräni on ollut saada kliivia kukkimaan.
Siinä olen epäonnistunut. Kliiviat ovat olleet viherkasveina.
Talvisin niiden kaunis tumma vihreys on ilahduttanut,
mutta kukkia olen kaivannut.

Vihdoinkin kuin salaa kakkostyöhuoneeseessa aloitti kliivia kukintansa.
Jakamisen jälkeen olin vienyt yhden sinne.
Siellä sitä tietysti kasteltiin satunnaisesti, se auttoi.
Nyt kliivia on olohuoneessa muiden joukossa.
Neljässä kukkamykerössä on yhteensä kaksitoista torvimaista kukkaa.

Ja uusi kukkamykerö aloittaa jo kukintaansa.

Julkistan tämän iloisen kukkatapahtuman osallistumalla

Yykaakoo 4 - Numerokuvat 25. haasteeseen
Kaksitoista (12)

Perheenlisäystä

Kuvassa hehkuu syyshortensia viime syksynä

Valkoiseen taloon on tullut perheenlisäystä. Sain siitä henkilökohtaisesti tietää ja tottakai ilostuin kovasti. Onpas mukavaa, että tytöt ovat saaneet pikkuveljen, ajattelin. Tunsin perheen tavoin iloa ja onnea tästä tapahtumasta. Olin ylpeä, että juuri minulle kerrottiin tämä tieto ensimmäisten joukossa. Tämä pitää kertoa heti lähipiirilleni.

Katselin kuvaa uudesta perheenjäsenestä. Hän näytti portugalilaiselta. Suklaanruskea kihara tuuhea pörrö peitti pään, mutta jätti ruskeat silmät näkyviin. Kauniit kasvot hänellä on, ajattelin. Oikein söpö. Hätkähdin, kuvassa on koira eikä poika.

Heräsin.

Median toistuvasti kertomat sanomat kulkevat jo uniin saakka. Näin unta Obaman perheen koirasta. Oliko alitajuntani muuttanut haaveni unessa todeksi. Presidentillä pitää olla myös poika. Terveisiä Obama, nyt olisi Michellellä aikaa hoitaa vauvaa. Biologinen kello tikittää, mutta vielä ehditte. Mikä mailmanlaajuinen riemu se olisikaan.

Valkoisessa talossa on nyt portugalilainen vesikoira, joka on saanut ruotsalaisen nimen Bo. Me suomalaiset olemme kateudesta vihreitä. Miksei hän voinut olla Matti.
Bo on suloinen, kauniit kasvot, musta pörröturkki ja ihanat tassut. Etutassuissa valkoiset sukat.


Media on nyt parin päivän ajan ja muutaman tunnin välein kertonut tästä iloisesta tapahtumasta. Metsää on kaadettu jokunen hehtaari, jotta kaikkien maiden lehtiin on saatu painettua kuvat ja sanat tästä koirasta. Onnea, maailman tunnetuimmalle koiralle ja hänen perheelleen.

EDIT. Portugalilaisen vesikoiran elämään voitte käydä tutustumassa Tiiun Iken blogissa.

Saapumisia

Aurinko
saattajana

saapuivat
joutsenet, kurjet, kiurut, kottaraiset
naurulokit, peipot, töyhtöhyypät, västäräkit
leskenlehdet, sinivuokot, valkovuokot, silmut
kimalaiset, perhoset, sisiliskot

Aurinko
kapellimestarina

saapui
kohinaa, solinaa
sirkutusta, pörinää
huminaa, liplatusta

Jostain saapuivat
pilviharsot, pilvet
sade ja räntä

Aurinko
sädeluudallaan pyyhkäisi ne
taivaan tuuliin

Saapui kevät

Valokuvatorstai ja Runotorstai 128. haaste Saapuminen

Surinaa, viserrystä ja pulleita silmuja

Krookukset elävät nyt parasta aikaansa.
Pihan ainoat kukkijat kuin yksinoikeudella.

Kimalaisten tuntosarviin on kiirinyt huumava kukkien tuoksu.

Raikas mesi odottaa nautiskelijoita.
Kimalaiset ovat isoja ja niiden turkki on pehmeä.
Tekisi mieli silittää.
Hohoi onko siellä mitään, huhuilee kurkistelija krookuksessa.

Keltainen emi, sen luodeista syntyy kallis sahrami.
En kuitenkaan raaski poimia.

Mustarastaat käyskentelivät pihalla. Niitä en kuvannut.
Aivan selvästi ne eivät halunneet tulla kuvattavaksi.
Lintujen viserrys alkoi aamupäivällä ja se jatkui iltaan saakka.

Omenapuussa on pulleat silmut.
Tiedän mitä on odotettavissa muutamien viikkojen päästä.

Kirsikkapuu, varjomorelli, jonka marjoja rastaat rakastavat,
näyttää myös silmujaan.
Runsas ja lyhytaikainen kukinta tulossa.

Marjat kauniin tumman punaiset, mutta happamat.
Viime kesänä rastaat jättivät minulle pienen rasiallisen kirsikoita.
Keitin niistä tammikuun pakkasilla kesänmakuisen kiisselin.

Terassilta on siivottu talvi-istutukset pois.
Nyt pitää lähteä orvokkeja ostamaan.
On aika kylvää päivänsini.

Laskut

Rankka lomaviikko on takana. Sami ja Sirkka ovat pian kotona ruskettuneina ja taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Lomapäivät kuluivat uima-altaalla ja allasbaarissa. Laseissa kilisivät jääpalat ja helmeilevät juomat soljuivat kurkusta alas. Iltaisin lyhyiden siestaunien jälkeen lomanvietto jatkui hotellin baaritiskillä. Juotavaa riitti tasaiseen tahtiin sitä mukaa, kun baarimikko ehti sekoittaa. Ystäviä kertyi ympärille kiitettävästi loman jokaisena iltana. Yhdentoista jälkeen tilattiin taksi ja hieman notkuvin askelin suunnattiin yökerhoon.
Railakas meno jatkui. Laulu soi ja naurunremahdukset kaikuivat melkein valomerkkiin saakka, jolloin päät alkoivat nuokkua, muisti katkeilla ja suusta ei muodostunut enää yhtään selvää sanaa.

Viikon jokaisena kuutena päivänä voimat riittivät täsmälleen samanlaisiin kierroksiin. Loppulomasta auringonotto oli jo voimia vievää, mutta kuitenkin jaksettiin.

Nyt oltiin koneessa kotimatkalla. Tuliaiset oli tilattu jo menomatkalla. Ne odottivat mukavasti penkillä valmiina. Viikko oli ollut rankka, mutta rusketusta uima-altaalla auringossa lojuen oli saatu kiitettävästi kotiin viemisiksi ja muiden kadehtien ihailtaviksi.

Lentokoneessa alkoi ruokatarjoilu. Ensin tulivat juomavaunut. Jano oli kova.
- Neljä olutta, tilasi Sami. Sirkka ojensi elektrokortin.
- Valitettavasti elektrokortti ei käy. Koneesta ei voi yhdistää kortin tarkistuspuhelua. Pankkikortti, luottokortit ja käteinen käyvät, sanoi lentoemäntä.
Hetken hiljaisuus. Lentoemännälle ojennettiin takaisin neljä oluttölkkiä.

Ruokailun jälkeen alkoi ostoksien rahastus. Vaunut pysähtyivät Samin ja Sirkan kohdalle.
- Teillä on ostoksia. Lasku on siellä ostoskassissa valmiina.
Elektrokortti ojentui lentoemännälle.
- Valitettavasti kortti ei edelleenkään käy lentomatkan aikana, sanoi lentoemäntä.
Kotona odotti 3-vuotias pikkupoika isää, äitiä ja tuliaisia. Lentokoneen pienoismalli oli menossa odottavalle pojalle. Tuliaiskassi ojennettiin takaisin lentoemännälle.

Samin ja Sirkan kurkkua kuivasi. Rahapussit kaivettiin uudelleen esille. Kuului kolikkojen kilinää. Juomavaunut pysähtyivät taas kohdalle. Kun viimeisetkin kolikot laskettiin tarkasti, niillä sai kolme olutta.

Lasku onnistui odotetusti. Mutta laskun maksaminen ei onnistunut.

Pakinaperjantai 124. haste Lasku

Oranssi kollaasi numero 2

Äiti on sanonut, että ruualla ei saa leikkiä. Uhmaan nyt tätä ruokatapojen perusohjetta ja leikin oikein julkisesti ruualla tässä kollaasissa. Oranssia ei kotoani kovasti löydy, jota ei jo olisi julkaistu. Tähän kollaasiin on Kotona-keittiöstä lainattu muutama kuva.

Selitykset

Kuvat ovat vv. 2007-9

Porkkanaa salaatissa
Porkkanaa, luumuja, paprikaa salaatissa
Porkkanoita pestyinä
Päivänlilja pihalla
Aprikoosikiisseli ja vaniljarahkaa
Suurvisiirin puutarhan appelsiinipuu
Pienoisveistos savesta, tyttäreni ala-astetyö
Marokkolaisia appelsiineja
Suomalainen emaloitu pata
Tomaatti-pastakeitto
Paahtoleivät oranssin salsan kera

Lisää oranssia kollaaseissa Inkivääriltä

Elämä jatkuu

Kangasmetsän loivaan rinteeseen on raivattu pelto, jossa oli iso perunamaa, kasvimaa ja reunassa pitkät kehäkukkapenkit. Kehäkukat kukkivat oranssinkeltaisina heinäkuulta ensimmäisiin yöpakkasiin saakka. Perunat ja juurekset saatiin tästä pellosta lähes koko talven ajaksi.

Pellon eteläsivustalta alkaa komea mäntymetsä. Sieltä poimittiin syksyisin puolukat. Pohjoispuolella rinne laskee kuusimetsänä läheiselle viljelysaukealle. Kuusirinteessä kypsyivät mustikat. Pellon lounaislaidassa on laudoitettu punainen hirsitalo. Ikkuna- ja ovipielet ovat valkoiset. Taloon astutaan ensin pieneen eteiseen, josta johtavat kapeat portaat vintille. Vaaleanharmaa ovi avautuu tupaan, jonka yhdessä nurkassa on iso puuhella ja leivinuuni. Tuvasta kuljetaan kamariin, jota lämmitettiin tiilistä muuratulla kakluunilla.

Kapea kivikkoinen polku kiemurtelee männikön läpi. Lapsuudessani kuljin kesäisin tätä kiemurtelevaa oikopulkua lähes päivittäin ystäväni Mailiksen luokse. Polulta poimittiin käpyjä, tutkittiin muurahaisia ja irrotettiin männyn kylkiin valunutta pihkaa – purukumeksi. Silloin elämä oli huoletonta, kesäpäivät lämpimiä ja aurinkoisia. Lämpiminä päivinä käytiin uimassa viisikin kertaa päivässä. Auringon jälkeen odotettiin viilentävää sadetta. Leikittiin vintillä ja kuunneltiin kuinka sade ropisi kattoon. Sateen jälkeen ihailtiin sateenkaarta ja loiskuteltiin polun lätäköitä.

Talolle johtaa kaksi tietä. Toinen on päätie, joka kiemurtelee viljapeltojen välistä. Tätä tietä kuljettiin talvisin, kun oikopolku oli lumen peitossa. Toinen, metsätie, vie länteen ja päättyy läheiselle suolle. Loivan suolle päättyvän rinteen kupeessa oli kesäkaivo. Siitä kannettiin talous- ja kasteluvesi kesäisin. Kaivon kansi oli puinen ja sammaloitunut ja vesi nostettiin riu´un päähän kiinnitetyllä sangolla. Kannoimme Mailiksen kanssa kesäisin vettä tältä kaivolta kasvimaalle. Suolla kasvoi nevamarjoja ja karpaloita. Karpalot maistuivat silloin liian väkeviltä.

Talo on ollut kauan tyhjillään unohduksissa. Sinne ei kulje enää kenenkään matka.

Muistelen Mailista, lapsuudenystävääni. Hän jäi kylään asumaan. Eli aikuiseksi, mutta sitten voimat loppuivat. Ote elämästä kirposi Mailiksen omasta tahdosta. Ensi kesänä kuljen tuota oikopolkua Mailiksen kotiin.

Tarinamaanantai 62. aihe Elämä

Vain kaksikymmentäkuusi autoa

Yykaakoo 4 - Numerokuvat 95. kuvahaaste numero 26

Kuvassa kaksikymmentäkuusi autoa, mutta ei siinä kaikki.

Autoilijalla on hallissa vielä lisää.

Valitsen itselleni jalokiven vihreän cadilacin.

Sillä ajelen utuisessa kevätmaisemassa kohti kotia.

Elämän virta

Ristiinnaulittu jonka juurelta vuotaa elämän veden virta

Viisaus ja rakkaus

Elämän virta
kallis ja haluttu
kantaa
parantaa
anteeksi antaa

Elämän virta
läpi suvantojen
läpi tyrskyjen
vie perille

Valitse määränpää

Kuva: Karunan kirkon alttaritaulu, tekijä Ilmari Launis
Valokuvatorstai ja Runotorstai 127. haaste - Violetti

Lohdutukseksi

Kuvassa Marokon maaseutua, etualalla ohrapeltoa.

Silvio Berlusconi, 1936 - , on yllättänyt taas kuolemattomilla mietelauseillaan Italiaa kohdanneen järkyttävän maanjäristyksen pelastustoimissa. Ulkomaista apua hän ei halua vastaanottaa, koska Italialla on varaa hoitaa tällaiset katastrofit. Tosin ruohonjuuritasolta kuuluu vastaväitteitä. Kansa on taas viisaampi ja tietää, että valtion kassa on tyhjä.

Pääministeri S. Berlusconi ihailee intiimiä telttaretkeilyä ja lohduttaa kansaansa telttarivistön keskellä kulkiessaan. Ajatelkaa telttaretkeilyä mukavana viikonloppuretkeilynä.
On vaatteita ja lämmintä ruokaa.

Muistan historian kirjoista tapauksen, joka ajoittuu 1700-luvun lopulle.
Maria Antoinette, 1755-1793, avioitui Ranskan kuningas Ludvig XV:n kanssa. Kuninkaan kuoltua Mariasta tuli Ranskan kuningatar. Kansa tiesi, että Maria Antoinette ei turhaan vaivannut päätään vaikeilla poliittisilla asioilla eikä pohdiskellut mitään asioita kovin syvällisesti. Eikä olisi ehkä ollut kykyjäkään tähän. Hän osasi juhlia tuhlaten kansan nähdessä nälkää. Hänelle huomautettiin rahan tuhlauksesta ja juhlimisesta. Kuningatar Maria Antoinette tokaisi. Jos heillä ei ole leipää syökööt leivoksia.

Olkaamme kiitollisia, sillä täällä Suomessa meillä on vain tekstiviesti-, uuniperuna- ja raskausjutut eikä kansan tarvitse nähdä nälkää.

Tunnustuksia muotoilulle

Metropolitan Home oli listannut Milanon messuilta designin parhaimistoa, mukana myös suomalaista huippudesignia.
Secton suomalaisesta koivusta Seppo Kohon suunnittelemat Octo-valaisimet olivat kuvakavalkadissa ykkösenä. Suomessa nämä valaisimet ovat jo pitkään olleet ostajien suosikkeina.

Innojokilta mukaan oli päässyt Piassava-valaisin, suunittelija Milla Björk-Vartiainen.
Parhaimmistoa Methomen mukaan olivat myös Woodnotesin matot.

Tanskalaisen Montanan hyllystöjärjestelmästä oli nostettu framille laatikostot hienosti rytmitettynä.

Japanilaista designia ovat yrtti-kukkaruukut led-valoineen. Näissä kasvavat yrtit pimeänä talviaikanakin.

PS. Näin viime yönä unta, että omenapuun paksut pääoksat murtuivat käsiini. Taisin jopa itkeä, että nyt sen kukintaa ei nähdä tänä keväänä. Se on se puu, joka näkyy keittiöön, olohuoneeseen ja jota rakastan eniten. Kevät ja kukkivat omenapuut - Tervetuloa !

Parisuhdekysely

Kuvassa Atlas-vuoristoa Marokossa

Zilga haastoi minut paljastamaan parisuhteen kiemuroita seuraaviin kysymyksiin vastaamalla.
Allaolevan luettuanne tiedätte minusta melkein kaikki.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Emme tunteneet ennestään. Tutustuimme seurustelun edetessä.

Kuka pyysi ketä ulos?
Tapasimme tanssipaviljongilla ensinmmäistä kertaa. Tuleva mieheni haki tanssiin ja kertoi, että olemme saman työnantajan palveluksessa. Hän oli nähnyt minut jo siellä, mutta minä en ollut tavannut häntä. Olin ollut kaksi viikkoa vasta töissä. Hänhän oli siis näköjään katsellut minut jo valmiiksi ja nappasi vain tanssiin, joka jatkuu edelleen.

Kuinka vanhoja olette?
Voi me olemme edelleen nuoria. Vanhoja vain jos katsomme lapsiamme.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Kaksi tyttöä ja yksi poika.

Entä lemmikkejä?
Nyt ei ole, kun Miuku-kissa muutti kissojen taivaaseen.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Eipä suurempia vaikeuksia ole ollut.

Kävittekö samaa koulua?
Ei, olemme eri paikkakunnilta

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Minä maalta, hän kaupungista.

Kumpi on älykkäämpi?
Miten sen nyt mittaa, sekä että.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
Yhtä paljon molempien - tai vähän.

Kumpi on herkempi?
Minä. Ainakin itken herkemmin tunteisiin vetoavissa tilanteissa.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Lounaalla arkisin silloin tällöin - a la cartella joskus. Olen herkkusuu ja valitsen paikat, joissa saa rahalle vastinetta.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
New York.

Kummalla on hullummat eksät?
Ei ole exiä, olemme ainoat toisillemme.

Kummalla on pahempi temperamentti?
Miehelläni, hän on tasainen luonteeltaan yleensä. Kun suuttuu, olen opetellut olemaan hiljaa.

Kumpi laittaa ruoan?
Minä kokkaan. Joskus myös hän, silloin laitan ohjeen tiskipöydälle ja yleensä syntyy hyvää ruokaa.

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä, se johtuu töistäni.

Kumpi on siisteysintoilija?
Emme ole siivousintoilijoita. Mies imuroi, minä pesen kylppärit ja keittiön sekä pyyhin pölyt.

Kumpi on itsepäisempi?
Minä olen ensin itsepäinen, mutta lopulta annan periksi. Joten mieheni.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Yhtä suuren molemmat

Kumpi herää aikaisemmin?
Mieheni. Usein hän tuo aamiaisen jopa sänkyyn saakka.

Missä ensimmäiset treffinne olivat?

Autoajelulla

Kummalla on suurempi perhe?
Meitä on yhdeksän sisarusta, heitä neljä.

Saatko usein kukkia?
Harvemmin. Hän tietää, että rakastan kukkia. Kukkakaupassa sanookin, ota mitä haluat ja maksaa.

Kumpi on mustasukkaisempi?
Hän, mutta vähitellen mustasukkaisuus on vähentynyt - jostain syystä.

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
Puolisen vuotta.

Kumpi syö enemmän?
Mies on tarkempi kaloreitten suhteen. Minä sorrun joskus ja se harmittaa jälkeenpäin.

Kumpi pesee pyykit?
Minä pesen. Hän ripustaa pyykit kuivumaan, jos olen unohtanut komennan siihen.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Minä.

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Hän.

Nyt tiedätte lähes kaiken minusta. Haastan kaikki blogini lukijat paljastamaan parisuhteestanne kaiken (kysymyksiin perustuen), kuten tein minäkin.

Ritalta sain tämän mukavan tunnustuksen , kiitos siitä. Liitän sen tähän ja samalla nimeän Ritalle ylläolevan parisuhdehaasteen. Voit vastata sitten kun/jos aikaa ilmaantuu.