Elokuun ruskeaa ja yönsinistä

 Raketit räiskyvät ruskean- ja kullankohtoisina taivaalla elokuun viimeisenä viikonloppuna.

 Savua ja punaistahehkua sekoittuneena rakettisateeseen.

Hohdokasta kultaa taivaalla.

 Ilta on pehmeän ruskeanmusta ja salaperäinen.

Taivas yönsinisenä.

Elokuu on pian ohi ja samoin kesä. Syksy odottaa.

Värikollaasit 245-246 /13-14 haaste = Ruskea ja yönsininen

Kaupunki- ja taivasnäkymiä

 Kauppareissulla sattui olemaan pikkukamera mukana. Kiinnitin huomioni taivaaseen. Joku on taiteillut taivaan expressionistiseen tyyliin. Käytössä on vain kaksi väria, valkoinen ja  sininen.

Valkoinen ryöppyää pumpulin lailla ja sininen on vakaa ja tyyni.

 Pilviä kerääntyy jo, se enteilee tulevaa sadetta. Pysähdyn liikennevaloihin ja edessäni on tämä näky.
Risti ja kirkontorni sekä toinen torni, jonka kupoli on koristeellinen huippuun saakka.  Torni kuuluu vanhaan koulurakennukseen. Kirkon ja koulun välistä pilkistävät uudehkot asuinrakennukset.
Komea kuusi on sopivasti näkymän keskellä.

Tämä yhteiskoulurakennus toimii edelleen opiskelupaikkana, siellä on nyt kansalaisopisto. 
Rakennus on äskettäin saneerattu ja entisöity. Erkkerien ja tornien kauniit yksityiskohdat on otettu esille. Tämän koulun rakentaminen aloitettiin 1898 ja se otettiin käyttöön 2.11.1899, lopullisesti rakennus valmistui 1907. Rakennuksen vaiheista voit lukea lisää täältä

Vihreä valo syttyi, matka jatkuu kohti rautatieasemaa (oikealla). Puissa on jo keltaisia lehtiä. Juuri tällä hetkellä näyttää syksyiseltä.    

Pilvet näyttävät raikkaan valkoisilta. Kesä on lopuillaan, nautitaan vielä hetki ennen syksyn väriloistoa.

Minun arkeni muuttui sunnuntaina

 Minun arkeeni kuuluvat taiteilijanvaimona kaikki taiteilijan kirjalliset työt, kuvaukset, kannustus, arvioinnit, arvostelut, tukeminen, taiteenseuraaminen. Matkat ulkomaille ja kotimaahan, niissäkin pääpainona taide. Viimeinen matkamme suuntautui Helsinkiin ja kiersimme meille tärkeät taidegalleriat ja -museot. Osa matkakuvista on Jukka Mäkelän näyttelystä paikka Helsingin Taidehalli 

 Arkeeni kuuluvat myös sisustaminen ja siihen liittyvät kodinhoito, siivous, ruokatalous. Harrastukset, kuten bloggaus, valokuvaus, kirjallisuus, askartelu ja puuhastelu.. 

 Tämä teos, Maisema, oli näyttelyn mieleenpainuvin. Kankaalle tarvittiin muutakin kuin akryylimaalia tässä teoksessa.

Vielä näkymä Taidehallin saleihin. Suosittelen näyttelyä, kannattaa käydä.

MakroTex / PieniLintu haaste = Minun arkeni 

Elokuu

 Mesiangervon kukinta-aikaa

 Haapa vielä vihertää

 Karviaismarjat kypsyvät

 Metsässä tuoksuu kostea jäkälä

Ohra kypsyy pelloilla

MakroTex / PieniLintu haaste = elokuu

Lilaa

 Petuniat ja ailakki

 Malvat kukkivat runsaasti

Luonnonkukat maitohorsma ja ohdake

Värikollaasit 244/12 haaste = lila

Ruohonjuurella

 Tädyke on pieni, mutta kaunis. Sen eteen on kumarruttava nähdäkseen sen kauneuden.

 Sulka on pudonnut vihreään ruohikkoon.

 Puiston ruohikossa kasvaa sieniäkin. Tämä voi olla myrkyllinen, ehkä pulkkosieni.

 Alas vedenpintaan heijastuu rakennuksen julkisivu.

Vesiheinä kasvaa vedenpinnalla.

 Virtaviivaista vesiheinää.

Rehevien hopeapajujen juurella on varjoisaa ja kaunista.

MakroTex/PieniLintu haaste = Ruohonjuuritasolla

Hetkiä

Luen Eeva-lehden juttua kirjailija Katja Ketusta. Elokuinen päivä on aurinkoinen ja lämmin.

Ikkuna on raollaan, ulkoa kantautuvat kadun äänet, voimakkaampina niihin sekoittuu naapuritalosta

kantautuva hiekkapuhalluksen sihinä. Siellä remontoidaan julkisivuja.

Kuuntelen ääniä, kadun äänet ovat rauhoittavia. Ne ovat tavallista elämää, puhetta, naurua, autojen hurinaa ja mopon pärinää. Elän keskellä elämää, jossa kaikki on lähellä vain muutaman askeleen päässä. Saan kuulla kirkonkellojen suru- ja kutsuviestit. Lasten äänet johdattavat ajatukseni kauas lapsuuteen. Mikä on ensimmäinen muisto.

Olin 4-vuotias, kun lapsuuskotini, pohjalaistalon  pärekatto uusittiin tiilikatoksi. Oli aurinkoinen kevätpäivä. Mummo keitti kahvia työmiehille. Pullapitkoja oli leivottu ja niistä leikattiin paksuja, korkeita viipaleita.

Tärkeintä tuossa päivässä oli, että sain syödä pehmeän pullaviipaleen ulkona. Tavallisesti ruokaa ei viety ulos, vaan syötiin pohjalaistalon ison tuvan pitkän pöydän ääressä.

Sinä aurinkoisena kevätpäivänä valmistui tiilikatto. Me lapset seurasimme sitä kauempaa, koska oli vaara, että tiiliä putoaa asennusvaiheessa.   

Juuri nyt pärähti mopo ohi. Tartun lehteen ja jatkan lukemista. Katja Ketulta ilmestyy uusi kirja Yöperhonen.