Syksyn merkit

 Pellot ovat vihreinä ja puissa on jo ruskaa.

 Kohti metsän syksyä. Aurinko paistaa vielä kovin kesäisesti.

 Katse apilapellon taakse joenuomaan, joka jää puiden siimekseen.

 Mäntymetsän ruskaa.

 Mäntymetsä on vihreä kesät talvet, vain talven huurre ja lumi valkaisee vihreän metsän.

Kaupunkipuistossa näkyvät syksynmerkit vasta hipauksina.

Tänään toivoin, että aurinkoinen lämmin sää jatkuisi joulukuulle.

Eikö olisi aika hienoa, jos marraskuulla paistaisi aurinko

eikä kaamoksesta olisi tietoakaan. Hypätäänkö syksyn yli suoraan talveen.

Avoin portti

Avoin portti houkuttaa maagisella tavalla astumaan sisään.

Valokuvatorstai 294. haaste = maaginen

Avoin portti

maanittelee, kiehtoo, kutsuu tuntemattomaan.

  Maaginen voima vetää imaisten kalmistoon,

valkoisiksi kalkittujen seinien takaa 

huokaavat ruton kaluamat henget.

Rautaportti kalahtaa.

Pujahda ulos, lukitse portti,

liidä vapaana maailmaan, elä elämääsi.

Runotorstai 294. haaste = loitsu

Metsän värejä

Metsän värejä kotiin kannettuna.

*

MakroTex 112. haaste = Väri

Omin käsin tehtyä

Kevättalvella innostuin tekemään sohvatyynyn, johon löysin mallin sisustuslehdestä. Aikamoinen haaste oli saada reijitettyä huopakangasta. Kangas löytyi ilman reikiä ja reijätkin saatiin pienen etsinnän jälkeen teetettyä puusepällä. Sen jälkeen kirjoin tyynyn.
Muutama viikko sitten, kun sain toisen tyynyn valmiiksi, päätin uudistaa tämän  tyynyn. Kirjoin tyynyn pinnan kokonaan ristipistoilla ja otin mukaan myös valkoista lankaa. Kuvissa näette lopputuloksen. Nuo harmaat neliöt jätin tarkoituksella tuomaan vähän särmää ulkonäköön. Sovittelin tyynyä molemmille sohville.   

Ylinnä oleva puoli tyynystä on kirjottu uudelleen. Vanhaa purkamatta lisäsin ristipistoja. Alimpana tyynyn toinen puoli on jäänyt entiselleen. Näin se mieli muuttuu. 

Nyt on meneillään uusi työ, kuten kuvasta näkyy. Aloitin jo sitä hieman ja  työ jatkuu perjantaina kerhomme iloisessa seurassa.

Täällä on yhtä juhlaa

Viikonvaihteessa juhlittiin taas. Viikko sitten juhlittiin ainakin kolme päivää ilotulitusten ja konserttien kera kesän ja huvilakauden päättymistä Venetsialaisissa. Nyt juhlan aiheena on Kokkola-viikko, juhlat alkoivat torstaina ja päättyvät ensi sunnuntaina. Perjantai oli keskiaikapäivä. Kuvissa Ritarikulkue lähtee Mannerheiminaukiolta keskikaupungin kierrokselle. Illalla olivat Pohjolan häät - elämysillallinen. Keskiaikapäivä jatkui lauantaina Kaarlelan Kotiseutumuseolla. Piti mennä sinne syömään varraspossua, vaan juhlien monipuolisessa hulinassa koko asia unohtui - voit myös lukea syyksi liiallisen tarjonnan.
Juhlissa on paljon ohjelmaa, palstatilani ei riitä niiden kertomiseen. Juhlat levittäytyivät  myös seuraaviin kaupunginosiin, Kälviä, Lohtaja ja Ullava.

Voi, voi sunnuntaina olisi ollut maauimalakauden päättäjäiset. Savusaunakin oli lämmitetty juhlijoita varten. Liian myöhään huomasin, että juhlat jatkuivat tänään Vie vanhus ulos-kampanjan aloitustapahtumana.
Huomenna on Soveltavan Liikunnan tapahtuma, ainakin kymmenen eri lajia, puhallustikasta jalkapallo-otteluun. Keskiviikko näyttää olevan vapaapäivä, mutta torstaina jo mennään pyöräilykaupunkiseminaariin.

Perjantaina menevät juhlat päällekkäin. Kokkola-viikko jatkuu omin ohjelmin ja samalla aloitetaan uusi juhlinta. Perjantaina alkaa Kaupan ja kulttuurin yö. Se on oikea kuluttamisen yö, kaupat ovat auki illalla kello yhteentoista. Kulttuurina on tarjolla erilaista musiikkia ja vapaata esiintymistä purjeella. Kaupungilla kuullaan teatteria, Jumalan rakastaja jalkautuu kaupungin keskustaan.

Lopetan tämän juhlakavalkadin ylistyslitanian tähän. Alkoi jotenkin huimaamaan tämä ääretön toimintasessio.
Onkohan juhlintaa kasautunut yhdelle alkusyksylle hieman liikaa ?
Mites se maksupuoli, kuka tämän kaiken maksaa ? Kiitos jo etukäteen, toivon kuitenkin, että lapsilta, nuorilta ja vanhuksilta ei nipistetä juhlien kustannuksella. 
Onhan seuraava juhla Itsenäisyyspäivän juhla, vedetään välillä henkeä, että jaksetaan juhlia joulukuussa taas.
 

Sunnuntaikollaasit

 Yksityiskohtia maisemasta

 

Abstraktinäkemys  maiseman yksityiskohdista

*

Värikollaasit 143/18 haaste =  Petrooli

Metsämaalauksia

Piet Mondrianin abstrakti taide perustuu vähennykselle. Hänestä maailma muodostuu pysty- ja vaakasuorista viivoista sekä pääväreistä punainen, keltainen ja sininen. Mihin katosi vihreä ? otsikoi Liisa Väisänen Eeva-lehden kolumnissaan.
Kuljin metsässä ja ihastelin sen värejä, valoa ja kauneutta. Vihreää oli eniten, se kuuluu metsään. Luonto ei pelkistä, ei vähennä mitään, vaan näyttää kaiken. Abstrakti taide avautuu katsojalle muotojen ja värien kautta juuri siten kuin katsoja sen ymmärtää.  Ajattelin taiteilijaa, joka ammentaa luomisvoimaansa luonnosta ja ympäristöstään. Ymmärrän pelkistämisen, täydellistä maisemaa on turha kopioida, pelkistämisellä saa katsojan mukaan teokseen. 

Tulkoon syksy, otsikoi Hannu-Pekka Björkman Eevassa. Olen samaa mieltä ja miten se nyt on tulossa,
aurinko paistaa edelleen. Sää suosii meitä  ja syksy hiipii auringossa hitaasti.  Siteeraan vielä kolumnistin sanoin. Kohta on aika päästää tuulet irti, sillä syksy on tuulien laidun. Miten kauniisti sanottu, lause pyörii mielessäni jokaisen tuulenvireen pyyhkäisyssä. Syksytuulet kuulostavat kovin lempeiltä.
Nyt tuoksuvat jo suot ja havupuut, hillat ja puolukat. Kaikkialla lepää menneitten kesien muisto.

Kurkotan kohti hitaasti kasvaneen männyn latvaan, sen takaa hehkuu pilvetön sininen taivas. Näin luonto pelkistää. Annan ajatusten levätä, katselen vain.

 Jäkälä peittää kivenlohkareen. Edessäni on sydämenmuotoinen veistos.

Sammalta, jäkälää, heinää, varpuja, kivikossa on elämää.