Postiluukku kolahti tuttuun tapaan.
Raili oli jo jonkin aikaa odottanut määrättyä ja tuttua postia.
Kirje oli myöhässä. Heinäkuun alussa oli luvattu, että kolmen
kuukauden kuluttua tulee kirje. Raili oli aikonut ottaa yhteyttä kirjeen viipymisestä. Nyt luukusta putosi tutunnäköinen valkoinen
kirje.
Kaikki alkoi viime vuoden puolella vähän ennen muuttoa., mutta vasta muuton jälkeen alkoi tapahtua.
Kaikki alkoi viime vuoden puolella vähän ennen muuttoa., mutta vasta muuton jälkeen alkoi tapahtua.
Nyt
Raili on saanut jo neljä kirjettä. Kirjeenvaihto on yksipuolista ja
se alkaa aina samoin vain päivämäärät vaihtuvat. Railin luki taas
tuttua tekstiä Teille on varattu kirjeaika maanantai 12.11.12.
Näyttää kovin yksipuoliselta, mutta tuttu aloitus Railille. Kirjeessä pyydetään muutamia toimenpiteitä ja jonkin ajan
kuluttua kolahtaa postiluukku taas.
Keväällä, se oli toinen kerta, kun
Raili odotti kirjettä, Sitä ei tullutkaan vaikka oli luvattu.
Hädissään Raili otti yhteyttä ja sai kuulla selityksiä ja
selityksiä. Muiden matkat olivat sotkeneet Railin asioita.
Seuraavana päivänä kirje kolahti postiluukusta. Raili oli
huojentunut. Kirje alkoi tuttuun tapaansa.
Kun kolmas kirje tuli, Railin sydän
sykähti innostuksesta. Teille on varattu kirjeaika 11.7.12 klo
15.30. Tämähän on mukavaa, saan vihdoin tavata
kirjeenvaihtokaverini. Kellonaika sen paljastaa, hän on varannut
tapaamisajan ja haluaa lukea kirjeen ääneen minulle, Raili pohti
itsekseen.
Häntä kuitenkin mietitytti tuo
tapaaminen, se kellonaika jotenkin töksähti koko kirjeessä. Se ei
niveltynyt oikein kirjeen sisältöön. Raili otti
henkilökohtaisesti yhteyttä sihteeriin, ei hän uskaltanut
kirjekaverin luokse mennä.
Tässä on nyt sattunut virhe,
sanoi sihteeri ja veti kellonajan yli. Kyllä te saatte kirjeen.
Raili odotti kirjettä, jo kaksi päivää
oli kulunut ilmoitetusta päivämäärästä.
Raili ei kestänyt enää odotusta
päivääkään. Hän marssi paikan päälle ja ilmoitti tylysti.
Haluan tavata kirjeen lähettäjän
vihdoinkin henkilökohtaisesti. Minua hieman kummastuttaa tämä
yksipuolinen ja vähän saneleva kirjeenvaihto.
Raili ohjattiin
toiseen huoneeseen, kirje olisi siellä. Ystävällinen sihteeri
kuunteli Railia ja antoi kirjekopion hänelle. Raili luki kirjeestä
Teille on varattu....
Ei enää tätä,
haluan tavata kirjeen lähettäjän, Raili pyysi.
Hetkinen, hän
on nyt varattu, mutta lupaa ottaa vastaan kun vapautuu, kuului
vastaus.
Raililla ei ollut
kiire minnekään, hän jaksaa odottaa.
Ovi avattiin ja
Railin edessä seisoi naapuripojan näköinen nuori mies valkoisessa
takissaan.
Mukava, että sain tulla tapaamaan.
Olen katsellut näitä teidän
papereita. Otetaan vielä yhteyttä kolmen kuukauden päästä.,
sanoi valkotakkinen.
Voi, en jaksa millään enää
odottaa niin kauan, aikaa on kulunut jo 10 kuukautta eikä ole
edistytty. Anteeksi vain, mutta olen tehnyt jo itse diagnoosin,
Railin äänensävy oli hyvin päättäväinen.
Mikäs se diagnoosi on ?
Raili
sai sanoa analyysinsä. Valkotakkinen myönsi, että samoin hänkin
ajattelee.
Yhteistuumin
päätettiin toimenpiteiden jälkeen vielä kerran kertoa kirjeessä
kolmen kuukauden päästä tai ehkä aiemmin. Nyt
näyttää kaikki jo normalisoituneen. Vedetään piste menneelle
jaksolle ja syödään tuhdit annokset D- ja C-vitamiinia, ajatteli
Raili pitäessään toivottavasti viimeistä kirjettä kädessään.
********************
Pakinaperjantai 308. haaste = Savun hälvettyä






















