Omenat foliossa

Ota neljä hapokasta omenaa. Pese ne hyvin ja poista siemenkodat. 

Aseta omenat omille folioilleen.
Liruttele kodan sisään ja omenoiden päälle desi tummaa siirappia. 

Sekoita ruokalusikallinen kanelia, desi kaurahiutaleita,
ja kolme ruokalusikallista voita murumaiseksi seokseksi.
Ripottele seos omenoiden päälle. Sulje omenat folionyyteiksi. 

Kypsennä uunissa 175-asteessa noin tunti. 

Nauti jäätelön tai hunajalla makeutetun luomujogurtin kera.
******

Värikollaasit 26. haaste =
ruosteenpunainen, vaalea keltainen, tuhkanharmaa

Kukkien romantiikkaa

Kukkien kieli yhdistetään usein rakkauteen ja romantiikkaan. Punainen ruusu on ikuisen rakkauden symboli.
Tulppaanit ovat kodin kaunistuksena juuri nyt. Niillä voi valitulla värillä luoda romanttisen tunnelman. 
Juhannusruusu löytyi maljakosta tänään, se muistuttaa vuoden romanttisesta juhlasta Juhannuksesta.

*****
Mustaa ja valkoista 63. haaste =
Romanttinen/Romantiikka

Viherpeippoja ja vesikristalleja

Pari päivää sitten huomasin viherpeipot siemenapajalla.

Kaksi naaraspeippoa sopivat keskenään hyvin samanaikaisesti ruokailemaan. 

Tali- ja sinitiaiset katselivat taaempana oksistossa odotellen vuoroaan.

Asiointijärjestys näytti linnuillakin olevan, peipot ensin ja tiaiset niiden jälkeen.

Herrana etuoikeutettuna oli viherpeippouros. Hän oli kaikessa ylhäisyydessään yksin, muut odottivat. Rauhallisen verkkaisesti sujui ruokailu välillä maisemia ihaillen

Ja vielä selän puolelta. Mikäs tässä on poseeratessa auringonpaisteessa.

Viherpeippojen ruokaillessa talitintit uskaltautuivat keräämään maahan pudonneita siemeniä. Aurinko on sulattanut jo kaistaleen pihan reunaa paljaaksi. Siellä tintit myllersivät mielellään.

Lumi näyttää jo hyvin haperolta. Jos aurinkoa riittää se sulaa nopeasti.

Eilen ei aurinkoa näkynyt. Aamulla ilahduttivat vesikristallit puiden oksistoissa. 

Kun lämpötila nousi pisarat putoilivat lumisohjon sekaan. 

Vaahteran kukkaterttujen aihiot pitelevät vesikristalleja sormissaan

Tänään oli taivas sininen, aurinko paistoi ja kevät oli todenteolla etenemässä
*****
Kevätkampa 11. piikki

Lumihiutale

Lumihiutale oli kyllästynyt avaruuden harmauteen. Se toivoi valoa ja halusi liidellä maan päälle.Yksin se ei uskaltanut lähteä. Se viestitti satojen pilvien lumihiutaleille. 
- Lähdetään maahan, siellä on valoa.                                     

Iso hiutaleporukka aloitti pilvien yläpuolelta liitelyt maata kohti.  Tyynen valtameren yllä liidellessään he huomasivat valtavat vyöryvät aallot.  Pieni saari oli suuren järistyksen vallassa. 
- Tuonne emme halua murskautua.
 Hiutaleet pyysivät apua tuulelta.
- Vie meidät kauas länteen turvalliseen maahan.
Tuuli lähetti avuksi  itätuulen. Se puhalsi hiutaleet kohti länttä.

Jonkin aikaa liideltyään Lumihiutale katsoi alas.  Maassa näkyi  paljon valkoista lunta ja vihreitä metsiä
- Hei laskeudutaan tuonne, siellä on puhdasta valoa.
Hiutaleet leijailivat alas. Lähestyessään maata ilma muuttui lämpimämmäksi. Hiutaleiden lumivalkoinen puku kastui läpimäräksi ja tuli raskaaksi.  Hiutaleet muuttuivat rännäksi. Eteneminen hidastui. Matkanteko oli yhä raskaampaa mitä lähemmäksi maata tultiin.
- On aika levähtää. Istahdetaan puiden oksille, joukko päätti. 

Räntäjoukko oli aivan näännyksissä. Kun se oli laskeutunut puiden oksille, muuttui koko joukko vesipisaroiksi. Surullisina ja liikkumatta vesipisarat istuivat oksilla ja toivoivat pakkasta. Se jäädyttäisi kiteiksi ja he voisivat liidellä takaisin pilvien yläpuolelle lumihiutaleiksi.

Pakkasta ei kuulunut. Vesipisarat kimalsivat kuin kristallihelmet. Kunpa tuuli ja aurinko pysyisivät poissa, emme halua pudota ja hävitä maahan. Vesipisarat eivät osanneet olla huolissaan puiden oksistoihin liitelevistä linnuista. Pieni oksan heilahdus. Vesipisaroiden ote kirposi ja ne kierähtivät maahan. Kun ilta koitti kaikki vesipisarat olivat kadonneet lumisohjon joukkoon.

**********
Pakinaperjantai 224. haaste = Lumi

Tunne

Korallikaktus
valui korallin lailla
samoin silloinkin
muistona tämä tunne
kuin olisi ollut eilen

******

Valokuvatorstai-Runotorstai 198. haaste = tunne

Kuntoilua tänään

Kevätaurinko on kevääntuojana myös armoton. Jo muutamia viikkoja olen kauhistellut likaisia ikkunoita. Oli vain ajan kysymys milloin ryhdyn tuumasta toimeen. Eilen luin Glorian Koti -sisustuslehteä ja ajankohtaisena aiheena oli kuinkas muuten, Puts Plank & Tip Top, opastus kodin puhtaanapitoon. Kuusikymmentä ohjetta kuinka koti pidetään puhtaana oli viimeinen pisara. Kaivoin jokin aika sitten ostamani Kärcher höyrypesurin esille. Ikkunapesusuutin letkun päähän, vedet sisään ja virta päälle höyryä tekemään. Lämpömittari oli muutaman asteen plussan puolella ei siis pelkoa, että lasit särkyy.
Käytin nyt ensimmäistä kertaa höyrypesuria ikkunoissa. Pientä hapuilua se oli ensin, mutta sitten löysin oman tekniikan. Luulen, että peseminen oli hieman nopeampaa kuin se perinteinen tapa. Jos kuluu energiaa enemmän niin vastaavasti vettä vähemmän tällä menetelmällä eikä pesuaineita tarvita. 
Olohuoneen ikkunat on nyt pesty.  Sain samalla erittäin tehokkaan kuntoilusession. Koukistu, kurota, kierrä, kyykisty, nouse ja laske. Aika hyvä jumppaus.  Mieli on iloinen kuin Kärcherin keltainen.

Pieni lisäys eiliseen postaukseeni. Kun Tolomeo tuli olohuoneeseen, niin vanha kaunis Costanza-jalkavalaisin sai uuden paikan palmun vierestä nojatuolin takaa. Valoa siis piisaa ja sitä tulee ikkunoista joka päivä enemmän ja enemmän.

Puhtaan ikkunan läpi kuvasin kuin todisteeksi vaahteran silmuja. Hyvin näkyvät lasin läpi.

Maaliskuun asetelma uudessa valossa

Vaihdan joka kuukausi uuden asetelman olohuoneen tasolle. Näin päätin kierrättää kaappieni uumenista erilaisia esineitä, kun annan niille vuorollaan mahdollisuuden olla näkyvillä. En sentään puhele maljakoille, mutta  pyyhkiessäni niistä pölyjä muistelen niiden tarinoita. Tarinat ovat osa esinettä ja ne antavat aivan uuden arvon niille. Viimeisin hankinta tai löytö on oikeanpuoleinen Tamara Aladinin sininen maljakko.  Maljakko löytyi roinan keskeltä kirpputorilta. Sen muodot ja sähäkkä väri olivat juuri oikeat ja sopivat muiden sinisten joukkoon kotonani. Nostin siniset helmililjat  tasolle. Kukat taas vaihtuvat sitä mukaa, kun ne kuihtuvat.

Olen jo pitkään haikaillut kirkkaampaa lukuvaloa sohvan päätyyn. Halogeenipoltin antaa tarpeeksi terävän valon. Sitä en saanut edellisen jalkavalaisimen varjostimen läpi. Kerroinkin Turhan tarpeellista-blogissani, että hankin Jielde-valaisimen. Se oli liian kömpelö ja raskas kauniista ulkomuodostaan huolimatta, joten paras valinta on Artemiden Tolomeo, kolmenivelinen jalkavalaisin. Vartta kääntämällä valaisinta voi ohjata myös toisen sohvan äärelle ja pituutta riittää. Valaistusteho on tarpeeksi terävän hyvä, E27 kantaan sopii 100 wattia vastaava halogeenipoltin. Nyt näen lukea kiiltäväpintaista aikakauslehteä hyvin. Hankalimmat olivat juuri nuo kiiltäväpintaiset ja varsinkin jos tekstiä oli tummahkon kuvan päällä. Näköongelmat ovat tulleet vähitellen ja huomaamatta. Silmilläni olen tehnyt töitä koko pienen ikäni, joten niiden väsyminen on ymmärrettävää.

Samanaikaisesti hankin makuuhuoneen tauluhyllyn reunaan kiinnitettävät Tolomeot. Nyt sielläkin on loistavat lukuvalot. Eiköhän sadalla watilla näe lukea kirjoja ja pelata pasianssia. Kuvassa olohuoneen valaisin.

Vielä hetki olohuoneessa. Huomasin, että ennen helmililjoja olin ottanut kuvat tulppaanikimpusta tasolla.

Neljä tulppaania on vanhan konstin mukaan sujautettu kokonaan maljakon sisään. Pysyivät pystyssä loppuun saakka. Tulppaaneilla on paha tapa venyttää vartta ja kaatuilla.

Naistenpäivä hurahti ohi sen kummemmin juhlimatta. Olen kertonut joskus, että naisena  olen tehnyt "miesten" töitä. Olen saanut tasa-arvoisen kohtelun.
Saavuttaakseen saman aseman miesten kanssa, naisten on oltava parempia kuin miesten eikä naisille sallita  ja anneta anteeksi virheitä samalla mitalla kuin miehille. Naisten on aina näytettävä paikkansa.  Tämän uskon.