
Maamme Suomi on osa karua pohjolaa. Metsät suot, rämeet ja korvet kätkevät kuitenkin sisäänsä paljon luonnonrikkauksia.
Vihreää kultaa sisältävät metsät näyttävät täyttävän lähes koko maan. Tähän saakka hyvinvointimme perusta on ollut metsä. Nyt on uudelleen arvioinnin aika. Metsäteollisuus lopettaa tehtaitaan, puu on liian kallista täällä jalostettuna. Suomi on sellunkeittäjämaa ja paperille on riittänyt kysyntää, mutta nyt kysyntä on muuttunut. Puuta pitäisi jatkojalostaa muilla tavoin. Emme ole vielä keksineet, mikä meille sopisi nyt paperin tilalle.
Mitä metsistä löytyyKarun pohjolan metsissä katse kannattaa laskea puiden latvoista alas maan pintaan. Siellä näyttää kasvavan jotain arvokasta. Juuri nyt kypsyvät tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa tummansiniset mustikat. Mustikoiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen on tehty tutkimuksia. Todettu on se, mitä ruohonjuuritasolla on tiedetty pitkään, mustikat vaikuttavat suotuisasti terveyteen ja hyvinvointiin.
Suomuuraimet, lakat tai nevamarjat, rakkaalla lapsella on monta nimeä, kypsyvät heti mustikoiden jälkeen. Lakka sisältää C-vitamiinia enemmän kuin appelsiini. Keltaista kultaa koko lakka.
Seuraavana on kangasmetsien herkku punainen puolukka. Se kypsyy syyskuulla. Puolukka sisältää yhdeksää eri vitamiinia, lisäksi valkuaisaineita ja lukuisan määrän hiven- ja kivennäisaineita. Luonnonmukainen terveystuote koko punainen marja.
Isokarpalon poiminta-aika on syksyllä ja vielä aikaisin keväällä. Karpalo on kirpeä marja, mutta sen terveydelliset vaikutukset munuais- ja rakkotulehduksiin sekä vatsan happohäiriöihin ovat tutkitun totta.
Joukkoon sopivat vielä: variksenmarja, mesimarja, juolukka, metsävadelma, tyrni, tuomenmarja, pihlajanmarja, koivunmahla. Listaa saisi jatkettua vielä pitkään.
Sadon seuranta Marjojen kehitystä seurataan tiiviisti kevään kukinta-ajasta lähtien. Koko seurantakausi uutisoidaan kaikissa tiedotusvälineissä, joten marjastajien on helppo arvioida sadon kehittymistä etukäteen.
Ensin pelätään hallan purevan kukintaan ja sato kärsii. Kesällä mitataan, saadaanko sateita riittävästi marjojen kasvuun. Lakan kukinnan aikaan pelkäämme rankkasateita, jotka voivat viedä koko kukinnan mennessään. Kun nämä pelot on selvitetty seurataan tuholaisten etenemistä. Kuulostaa kuin vaalisimme marjojemme hyvinvointia suurella rakkaudella.
Pelotta eivät marjamme kypsy. Sensijaan ne kypsyvät ilman euronkaan sijoituksia. Parhainkaan pörssisijoitus ei ole marjojemme antaman tuoton veroinen. Jokaisen marjalitran poimiminen metsästä tuottaa voittoa litrasta saatujen eurojen verran. Liikevaihto on sama kuin saatu voitto.
Lisäksi tuotto on verotonta.
Tästä huolimatta emme retkeile tarpeeksi metsissä marjoja poimimassa. Yritykset lennättävät Suomeen poimijatkin kaukaa Thaimaasta saakka, kun meillä ei poimijoita omasta takaa ole.
Suurin osa marjasadosta mätänee metsiin satoseurannasta ja hyvästä tuotosta huolimatta.
Meillä on ilmeisesti varaa tähän.
Huolimatta siitä, että lukija on jo kyllästyneenä lopettanut lukemisensa, jatkan vielä hetken.
Karun pohjoisen maamme metsissä kasvaa kulinaristinen herkku, jota pidetään tryffelin veroisena jopa parempanakin. Tuoksuvalmuska (tricholoma matsutake) on muutamia vuosia sitten löydetty sieni. Sitä viedään Japaniin, jossa se on suuressa arvossa. Kuinka moni meistä suomalaisista on saanut maistaa tätä valmuskaa.
Vielä ei ole saatu selville kuinka paljon valmuskaa kasvaa metsissämme, lähinnä Kainuussa ja Lapissa. Tuttua taaskin on, että suurin osa sadosta mätänee metsiin.
Metsissämme itää ja kasvaa kymmeniä syötäviä sienilajikkeita, joista murto-osa tulee syödyksi ja poimituksi.
Herkkutatti on sienten joukosta myös vientiin yltänyt herkku. Sitä viedään kulinarian kehtoon Italiaan. Ei ole tainnut Berlusconi tietää, että popsimansa herkkutatit ovat Suomesta.
Sadon arviointi Kun metsiemme sadon poimintakausi on syksyllä takanapäin, alkaa uutiskynnyksen ylittävä arviointi. Arvioidaan kuinka paljon marja- ja sienisatoa on jäänyt metsiin mätänemään.
Jää tuumailtavaksi, kuljemmeko metsissä väärään aikaan talvella, kun maa on jään ja lumen peitossa. Huristelemme autoilla, junilla ja lentokoneilla satoja kilometrejä muutaman tunturin juurelle. Siellä nousemme hisseillä huipulle ja kiidämme muutamassa minuutissa alas. Olemme tottuneet kiireiseen elämään. Meillä on niin kiire, että karun pohjolan luonnon tarjoamaa rikasta ja runsasta satoa emme ehdi nähdä saati kerätä.
Kuka keksisi järjestää herkkuretkiä metsiin.