Köynnöksiä

Päivänsinet rehoittavat ruukuissaan. Tukikepeiksi sidoin ohuita bambukeppejä. Nyt odotetaan kukkien ilmestymistä. Värit ovat yllätyksiä, keväällä kylvetyn värisekoituspussin kuvassa komeilivat pinkin eri sävyt.

Valkoisen ruukun päivänsinillä tukena ovat myös kunnon rimat, jotka kestävät hyvin useammankin kietoutujan.

Villiviini on luikerrellut ulkoa sisälle pitkin terassin kattoa. Seinällä se kulkee alaspäin.

Keijunmekko kukkii lasimaljakossa pöydällä. Sen ei tarvitse kasvaa korkeuksiin, riittäisi aivan hyvin rehevyys ja kukat.

Saviruukun White Pearl lamoaa kiitettävästi. Kukan nimilapussa kerrotaan, että kukinta-aika on heinä-elokuu, syntyvät pavut ovat kulinaarista herkkua, sopii leikko- ja kuivakukiksi.
Pientä jännitystä leijuu ilmassa tämänkin kukan kohdalla.

Sattuma

Valokuvatorstain haaste sattuma jatkuu runotorstaissa sanallisena.

Sattumalta
vahingossa

väärään paikkaan

pujahtanut siemen
synnytti

sattuman

Sattuma
sekoitti
kukkaperheen elämän
sattumalta

Kun kurkotat korkealle

Kun kotiuduin työmaalta kotiin, odotti minua yllätys. Uudesta Ikeasta oli löytynyt juuri se, mitä olin toivonut kauan. Se joka on tarpeellinen päivittäin, joka auttaa kurkottamaan korkeuksiin, joka on kevyt liikutella, jolle on turvallista nousta.

Kun uusi keittiö valmistui, puhuin tästä lähes päivittäin. Ovathan uudetkin kaapit miltei kattoon saakka ja yläkaapit on täytetty kaikella hyödyllisellä keittiötavaralla, jota tarvitsen päivittäin aina jonkun oven takaa. Kaapistojen jokainen hyllymetri on otettu hyötykäyttöön ja kaikelle on suunniteltu oma paikkansa.

Nyt se on vihdoin keittiössä, emännänjatke eli jakkara. Yksinkertaisen tehokas apuväline, jonka ansiosta kurottelen entistä tukevammin lähelle katonrajaa. Kyllä siellä Ikeassa on hyvää ja kaunistakin.

Ikeaa tulossa

Ikea avaa Raisiossa 12.6.2008 teemalla Löydä itsesi. Taitaa olla aikamoinen ryntäys avajaispäivänä. Löydä itsesi-slogaani kannattaa pitää mielessä. Helposti siihen tavarapaljouteen ja ostohysteriaan hukkuu. Ikäänkuin kadottaa itsensä. Tai ainakin arvostelukykynsä. Käy niin, että tulee ostettua tavaraa, jolle ei ole käyttöä, jota ei tarvitse. Hinta hullaannuttaa ja se ympärillä vellova ostovimma.

Omalla kohdallani olen jo vuosia sitten päivittänyt sen, mitä Ikeasta kannattaa ostaa. Lista ei ole kovin pitkä.
Puuvillakankaita, kukkaruukkuja, kukkia, mattoja, lasitavaraa, maljakoita, keittiöpyyhkeitä........
Ja ne lihapullat puolukkahillolla kannattaa ainakin käydä syömässä. Niissä ovat hinta, laatu ja maku kohdallaan, on rahalle vastinetta.

Muutama vuosi sitten ostin kilohinnalla paksua graafisesti kuvioitua puuvillakangasta kahta eri kuosia pöytäliinoiksi arkikäyttöön. Yhteishinta taisi olla alle 10 euroa. Eipä harmita, jos mustikalla sotkee liinat. Liinat ommeltiin vasta muutama kuukausi sitten. Eikö tästä Ikean kuosista tule mieleen Marimekon Harri Koskisen ja Ilkka Suppasen suunnittelemat kuosit. Jostain syystä Ikean tuotteista löytää usein yhtäläisyyksiä markkinoilla menestyviin brändituotteisiin.

Kurkistin kangasvalikoimaa nettisivuilta, mutta näitä Linda Svenssonin 2005-vuoden kuoseja ei ole enää, vastaavia kyllä. Näinhän se on, että sesonki on korkeintaan vuosi ja sitten puhaltavat uudet kuosit markkinoille. Ei mitään Marimekko-klassikkotyyliä, joka kestää tuotannossa vuosikymmeniä.

Kiitos pilville, nyt on saatu lempeää sadetta lisää.

Sadetta

Voimakas tuuli keräsi tummia pilviä taivaalle ja enteili sadetta. Tummista pilvistä olin todella iloinen, tummanpuhuva taivas ikuistui kuvaksi. Sadetta täällä kaivataan.

Sateen synty

Ilman noustessa ylöspäin se jäähtyy. Kastepisteessä vesihöyry alkaa tiivistyä pisaroiksi ilmakehässä olevien noki- ja pölyhiukkasten pinnalle, syntyy pilviä.
Vesipisaroiden törmätessä toisiinsa ne suurenevat, tulevat painavimmiksi ja putoavat maanpinnalle sateena.

Tätä ilmiötä odottelin kovasti ja tulihan sieltä sadetta, mutta vain hetken ja aivan liian niukkaa. Lisää saa tulla.

Lasitaitelija Markku Salon taideteos Sateen synty esittää vapaasti lasista muotoiltua vesipisaraa, joka lepää graniittialustalla.

Markku Salo aloitti muotoilijana 1983 Nuutajärven Lasitehtaalla. Tänä vuonna, 9.5-7.9.2008, on Suomen Lasimuseossa Riihimäellä hänen taiteilijauransa 25-vuotisnäyttely Huutoja ja kuiskauksia.
Hän on tehnyt ja tekee edelleen taideteoksia, taide- ja käyttölasia ja asuu myös lasin keskellä Nuutajärvellä 1860-luvulla rakennetussa hirsitalossa. Ylläolevassa kuvassa on yksi hänen taideteoksistaan Piirrustus-1999-Drawning, tehty lasimurskasta.

Signeeratun Lucia-maljakon sisällä on lasinen valettu pallo, mansetti on alumiinia.

Aava-maljakko on hieno esimerkki kauniista suomalaisesta taidelasista. Markku Salon taidelasia voi hankkia esimerkiksi suomalaistalasia-nettikaupasta, jonka sivulta osa kuvista ja osa Markku Salon sivulta.

Tervetuloa virkistävä sade tänne Suomen kolkkaan.

Ruusuja, ruusuja

Pensasruusujen kukinta-aika on alkanut, lumoava ruusuntuoksu täyttää pihan. Syreenien lopettaessa kukintansa alkoivat Hansaruusu ja Teresanruusu availla kukkiaan.
Otsikkokuvassa on tämä ruusupari sulassa sovussa ja täydessä kukassaan. Teresassa on ihana tuoksu, Hansaruusussa hiukan miedompi.
Jalavat lähettelevät siemeniään lumihiutaleiden tapaan ja pihamaa on täynnä kasvuun kaipaavia jalavasiemeniä lentosiipineen. Emme kylläkään kaipaa jalavametsää tänne. Vinkiksi vaan niille, joilla on vapaata niittyä, täältä löytyy jalavasiemeniä. Kuvassa häivähtää laskeutumassa oleva siipensä levittänyt siemen.

Oksa kaartuu tuoksuvien ruusukukkien painosta.

Vanhaa, uutta ja jo mennyttä ruusuntuoksua.

Hansaruusu lumoaa loistavalla pinkillään. Valkoinen Hansaruusu on jo nupuillaan, aloittaa kukintansa viikon kuluttua, samoin Valamon ruusu. Rudolfissa ei näy vielä nuppuja. Se on hiukan varjoisessa paikassa, joten kukinta alkaa myöhemmin.

Olen tehnyt muutoksia bloggaamiseeni. Avasin uuden blogin Kotona keittiössä, sinne siirsin täältä ruokablogilinkit. Blogiin kirjoitan ruuasta ja leipomisesta. Tavallista kotona tehtyä ruokaa, joskus vähän juhlavampaa. Ammattikokki en todellakaan ole. Pidän ruuanlaitosta toisinaan, mutta joskus taas en. Silloin haluan päästä keittiössä vähällä vaivalla ja nopeasti pois.
Soveltelen ja inspiroin, kun pitää valmistaa ruokaa kaappien kätköistä löytyvistä raaka-aineista.
Joskus taas on hauska loihtia maukasta ruokaa mahdollisimman vähällä rahalla.
Tervetuloa ruokablogiini www.kokkailuakotona.blogspot.com.

Kesämaisemassa

Vanhojen tammien reunustamalla tiellä helteisenä kesäpäivänä on viileän raikasta.
Kesä on nyt kauneimmillaan. Sen saimme todeta viilettäessämme etelästä pohjoiseen puoliväliin Suomea. Sininen taivas, vihreät pellot ja kukkivat tienpientareet taustanaan vehreät metsämaisemat ovat Suomen kesää. Illan vaihtuessa yöksi ja hämärän tullessa kohtasimme hirven. Se ei onneksemme juossut tien poikki, metsänreunasta kääntyi kohti havumetsän uumenia.

Koiranputket niityillä ja tienvierillä ovat kesästä toiseen perinteisiä suomalaisen maiseman klassisia kukkivia keitaita. Yksinkertaisuudessaan kauniita.

Kurjenpolvet, leinikit ja tietysti koiranputket, luonnon muovaamien jättikimppujen värisekoitukset ovat taatusti sointuvia ja onnistuneita.

Pihamaan kukkapenkin reunoilta sain helposti ja edullisesti vihreän heinäkimpun maljakkoon. Samalla tämä kutsumaton kukkapenkkivieras sai kunnian siirtyä sulostuttamaan sisäpiiriä pihapiirin asemasta.

Hansaruusut ovat avautumassa, nuppuvaiheessa nämä ruusut ovat ihastuttavia.

Täydessä kukassa on jo jäähyväisten merkit.

Vihdoinkin näen ensikertaa kaksi vuotta sitten istutetun korkean Siperiankurjenmiekan puhkeavan kukkaansa. Tämän helpon kukan lisääminen onnistuu vaivattomasti siemenistä. Vihreät siemenkodat annetaan kypsyä ruskeiksi ja kuivahkoiksi, siemenet irroitetaan kodastaan ja kylvetään joko avomaalle tai ruukkuihin alkusyksyllä.

Kurjenmiekkojen taustalla liplattaa vesi.