Kultaiset muistot

Muistan lapsuuden joulujen tuoksut,

 pullan, kakkujen, pipareiden,  

kinkun, lanttulaatikon,omenoiden, 

kynttilöiden, kuusen, saunan ja lahjapakettien. 

Muistan kuusen jokaisen koristeen 

hopealangat, lippuketjut, tontut, tekokarkit,

kimaltavan latvatähden, paperienkelit,

kuusessa palavat aidot kynttilät.

Muistan joulupukkien kellojen kilinän,

kolkutukset, olkivyöt, pahvinaamarit,

risuniput,  isot lahjasäkit, muhkuraiset kepit,

pehmeät paketit, rusinat, piparit.

Muistan tumman taivaan, tähtituikkeen

kimaltavan narskuvan pakkaslumen,

valaistun joulukirkon, enkeli taivaan.

Ja joulukuusen viimeisen päivän.

 

************************

Valokuvatorstai-Runotorstai  305. haaste =  Kultaiset vuodet

 

Herkullista

 Marjat

 Luumut

 Salaatti

 Valkohomejuusto

Omenat

MakroTex 123. haaste = Herkullinen

Tähkäpää, hopeakuusi ja mänty

Juuri äsken piipahti 5-vuotias lapsenlapseni veljensä kanssa meillä. Tyttärellä on vaaleat, kiharat  prinsessan hiukset. Hiukset alkoivat kasvaa vasta kahden vuoden iässä. Ja kyllä niitä hiuksia odotettiin. Tytön äiti jo epäili, ettei hiuksia tule ollenkaan. Kun ne alkoivat kasvaa, huomattiin, että tytölle tulee kiharat prinsessan hiukset. Nyt kiharat ulottuvat jo puoliselkään.
Jossain vaiheessa tämä prinsessa katseli vanhaa kuvaansa, jossa hänellä oli päässään vain rusetti eikä hiuksia. Hän tuijotti pitkään kuvaa ja kysyi. Missä minun tukka on ? Kerroin, että se ei ollut ehtinyt vielä  kasvaa kuvanottohetkellä.  Asiaa ihmeteltiin kovasti.

 Tänään kysyin. Leikataanko jo hiuksia vähän lyhyemmiksi ?  Ei niitä saa leikata. Haluan niin pitkät kuin Tähkäpäällä on.  Mutta Tähkäpään hiuksethan ovat 30 metriä pitkät, niiden kanssa on hankala olla ja peseminenkin on vaikeaa.  Ei haittaa, oli vastaus.

 Hopeakuusi  puistossa.

Samasta puistosta myös tämä mänty.

Nyt odotellaan lunta puiden oksille.

Joulumyyjäisten satoa

Joulumyyjäiset ovat alkaneet. Kävin sunnuntaina yhdessä monista, Kankurin Kamarin joulumyyjäisissä.
Tarjontaa ja myyjiä oli runsaasti. Kierroksen jälkeen löysin itseni ostamassa paperinaruvyyhtejä ja punaista huovutettavaa villaa.
Kutominen on taas alkanut. Paperinarusta on kehkeytynyt jo lupaava alku. Kudon ruokapöydälle kaitaliinan.
Ellei siitä tule kaitaliinaa, tulee sohvatyyny. Ellei tule sohvatyynyäkään, tulee iltalaukku. Saa nyt nähdä mikä on lopputulos. Paperinarusta   (meinasin kirjoittaa paperinaurusta) oli tehty aika kivoja iltalaukkuja. Ehkä se on liian vaativa taidoilleni. Kudotutan iltalaukun kangaspuissa vanhoista videonauhoista, niitä minulla on kassillinen.
Huovutan punaisesta villasta joulupalloja, jotka koristelen valkoisella villalangalla. Niitäkin oli askarreltu myyjäisiin. En ole kitsas, kun en ostanut jo valmiita tuotteita. Minusta on vain kiva tehdä itse, jotenkin  se on niin rentouttavaa.
Muuten kaitaliinaa kudotaan yksinkertaisesti vain aina oikein (ei nurin). Kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan.
Ostin vielä valmiit miesten villasukat pukinkonttiin, vaikka meillä on päätetty, että lahjoja ei osteta toisillemme.
Nyt on kiireistä aikaa, kaikesta huolimatta on aina aikaa tehdä itse. Kokeilkaa tekin.   

Muistoja

 

 Kesän muistoja jopa vuosien takaa. Niistä on kollaasit tehty.

*

Värikollaasit  154. haaste =

Ohutta lunta

Eilen oli kaunis valkoinen huurre laskeutunut kaikkialle. Lenkilläni maisemat olivat kuin postikortista.
Kun kuvasin näitä ruusunmarjoja, tuli luokseni pieni tyttö, n 4 -vuotias. Hän kertoi, että kirkon pihassa on pensaissa valkoisia marjoja, mutta niitä ei saa syödä. Siellä on myös mustia ja punaisia marjoja eikä niitäkään saa syödä. Kerroin, että nämä ovat ruusunmarjoja joita voisi syödä soseeksi keitettynä, jos ne kasvaisivat jossain muualla kuin täällä puistossa. Sanoin hänelle, että kirkkopihassa on lumimarjoja ja happomarjoja. Niitä ei saa ollenkaan syödä. Happomarjan kohdalla huomasin, että pikkutytölle nousi hämmästynyt ilme kasvoille. Arvasin, että happo sana toi hänelle mieleen jotain pahanmakuista.

                                                     

Eilen aamulla huomasin, että kaupungin joulukuusi oli mies- ja nosturivoimin saatu pystyyn. Tästä alkavat joulunajanodotus myyjäisineen, joulutori avataan viimevuotiseen tapaan ja joulukonsertit alkavat.

Äsken kuvasin joulukuusen, jossa loistavat jo kynttilät. 

Anna meille kuu

Naapuri Mars täynnä elämää,

tulivuorien kaasukehää,

punertavaa hiekkamassaa, jäätynyttä vettä,

kylmää, kuivaa ja  luulen että, 

joenuomat  halkovat lailla kohisevan tuulen

läpi aavikon hiekkadyynien,

napalakkien, kaasupilven 

kohti taivaanrantaa.

  Mars, katso omaa, maankaltaista elämää

ja anna meille toinen kuu,

sinulle jää kaikki muu.

*********

Valokuvatorstai - Runotorstai 304. haaste =

Minkälaisen valokuvan sinä lähettäisit Mars-planeetalle?
Minkälaisen runon sinä lähettäisit mars planeetalle?