Satumaista

 Tuhkimo juoksi ihmeissään puutarhaan  ja toi sieltä isoimman kurpitsan minkä saattoi löytää. Kummitäti koversi kurpitsan ontoksi niin että siihen jäi vain ohut kuori. Sitten hän ojensi taikasauvansa. Ja katso ! Tuossa paikassa kurpitsa muuttui loistaviksi kultavaunuiksi.
Lainaus Tuhkimo-sadusta Aarteiden kirja Olipa kerran WSOY
Sitten Tuhkimo ajeli kurpitsavaunuillaan, jota veti kuuden hiiren valjakko kuskinaan partaniekka rotta ja vaunujen takatuhdolla seisoivat miespalvelijoina kolme sisiliskoa. 

En ole aivan varma, valitsiko Tuhkimo ylimmän kurpitsan, vaiko keskimmäisen kullankeltaisen tai alimman pyöreän.
Terveisiä Nizzasta, matka on tehty ja muistot talletettu. Kuvasin nämä kurpitsat  Nizzan torilla, jossa istuimme ravintolan katuterassilla ja nautimme sekä ihanasta ranskalaisesta sipulikeitosta että värikkäästä torielämästä monenlaisten herkkujen keskellä.
Kurpitsat oli asetettu kukkien asemasta ravintolan pöydille koristeeksi. Kiva idea. Viimeisen kuvan taustaväri on se kuuluisa nizzanpunainen.

**************

MakroTex 116. haaste = Sadunomainen

Raparperin värit

Näistä löytyvät nyt raparperin värit.

*

Värikollaasit 146/21 haaste = raparperi

 PS. Lomailen viikon verran Nizzassa. Saatan postata ilman kuvia IPadilla.

Tavataan reilun viikon kuluttua kuvien kera.

Mukavaa viikkoa kaikille.

Tarinaa nojatuolista

 

Makuuhuoneen nojatuolin uusi verhoilu on valmis. Valitsin kankaaksi jo aikaisemmin postaamistani kankaista 
GP J Bakerin mustapohjaisen Lumme-kankaan. Se sopi parhaiten taustaseinän tapettiin (Svensk Tenn).
Nojatuoli on tullut meille 1990-luvulla eli sain sen tyttäreltäni. Nykyinen verhoilu on kolmas. Ensimmäisen tein tuolin saatuani. Kun muutimme Turkuun verhoilutin siellä turkoosin verhoilun. Kissa rääpi verhoilun huonoon kuntoon.  Kun muutimme tänne nykyiseen kotiimme, nojatuoli sai uuden verhoilun eli kolmannen. Tämä jäänee viimeiseksi, kun kissaakaan ei enää ole.

Kaunista syksyä ja veistostaidetta

 Maailma on ilmeisen rikas ja moninainen, vaikutttaa meihin tuhansin tavoin, ja tästä kaikesta seuraa se sisäinen elämä, jota kutsumme ajattelemiseksi ja minuudeksi. Jokaisella on oma sisäinen elämänsä ja ajattelemisensa, jokainen on yksittäinen mutta saman maailman aiheuttama. (Varto 2008, 63.)

Saana Murtti pohtii teoksissaan läsnäoloa - ihmisyyden sisäistä läsnäoloa, teoksen prosessin läsnäoloa.

Ennen kuin vaatekasa lyhistyi kenkien päälle hän oli veistänyt alastoman ihmisen. Veistoksen tullessa

näkyväksi, Murtti tajusi ettei halunnut veistää ihmistä. Suora viittaus kehoon teki ihmisestä esineen ja hän

aloitti etsimään tapaa, joka ei tarkasti määrittele kohdettaan vaan jättää sen avoimeksi. Murtti pyrki ihmisen

sisälle kertomaan ihmisyydestä. Syntyi uusi tapa esittää ihmisen sisäistä kuvaa.

Näin Saana Murtti uuden näyttelynsä lehdistötiedotteessaan. 

Saana Murtti on Arabian Taideosastoyhdistys ry:n kahdeksas vieraileva taiteilija. Hänen

yksityisnäyttelynsä ´beyond presence´ on esillä Galleria Arabiassa 5.10.-20.11.2013.

Näyttely ja taiteilija vaikuttaa mielenkiintoiselta.  Käykää katsomassa. 

 

 Iso angervopensas on kaunis syksyväreissään.

 Iso tupakkakukka on kukkinut jo yli kolme kuukautta Raatihuoneen edustalla. Valkoiset kukat näyttävät juhlallisilta.

Pihlajassa on vielä marjoja jäljellä. Linnut eivät ole ehtineet syödä kaikkea. Marjojahan tuli tänä vuonna hyvin vähän.

Pisarat joella

Joki täynnä sadepisaroita,

suihkun ajastin jakaa tanssivuorot pisaroille

samaa tahtia ylös alas ilman askelkuvioita

hetken lumiveistoksena hehkuen.

Pisaran elämä keväästä syksyyn

vaihtuu lumihiutaleeksi sulaa keväällä

jälkeä jättämättä unohtuu.

********************

Valokuvatorstai-Runotorstai 296. haaste = pisarat

Puhdasta

Tämä oli haastava tehtävä. Makrokuvaus on armotonta, se paljastaa pienet pölyhiukkasetkin. Oli aika mahdotonta löytää puhdasta täältä kotoa. Otin haasteen kuitenkin tehtäväkseni. Hylkäsin monta kuvaa.
Päädyin mustaan ja siinähän ne pölyt vasta näkyvätkin. Pyyhin osan kuvakäsittelyllä.

Ensimmäisen kuvan pääkohde on seinälle piirtyvä varjo. Varjo on taatusti puhdas. Siihen eivät tartu sormenjäljet eikä pölyhiukkaset. 
Seuraavassa on NUD:n valaisin. Ennen kuvaamista pyyhin lampun huolellisesti. Ainakin se nyt kiiltää kuin puhdas.
Kelpuutin myös mustan lasielefantin kuvaan. Elefantin kärsä on puhdas ja muualla sitten näkyy pieniä pölyhiukkasia. Pyyhin kyllä tämän esineen ennen kuvausta, mutta en saanut pölyhiukkasia ilmasta kiinni ja ne leijuivat lasipinnalle. :) Heijastukset eivät ole likaa. 

*******************

MakroTex 114. haaste = Puhdas

Kaunista postia

Sain tänään kaunista postia wondersbykaari.com-blogin Kaarilta. Paksu kirjekuori kolahti kotiini postiluukusta. Avasin kaukaa, Atlantin takaa New Yorkista, tulleen kirjeen ja sieltä paljastuivat kauniit orkideakortit. Niitä oli yhteensä kymmenen, jokaista kaksi samanlaista. Jos olette käyneet Kaarin blogissa, olette saaneet ihailla hänen hienoja kuviaan. Nyt hänen orkidea-kuvansa olivat edessäni kortteina, joita tuskin raaskin antaa  kuin harvoille ja valituille. Hienosti ajateltu, että kaikkia on kaksi, jos joku lähtee tervehdyksenä muualle, jää minulle toinen kappale.
Jokaisen kortin mukana on kauniista paperista tehty kirjekuori.  Sain kortit palkintona ahkerasta kommentoinnista Kaarin blogissa. Sijoituin kolmanneksi. Kiitos Kaari mieluisasta palkinnnosta.  

Tätä orkidealajiketta en muistaakseni ole ennen nähnyt, alareunassa on kuvaajan nimikointi. Huomatkaa, että väritys on pinkkiä valkoisella kaikissa orkideoissa. Sopii makuuni hyvin.

 Sellofaani hiukan himmentää kuvaa, mutta se saa olla suojana.

 Alakuvassa näkyy kirjekuoren reunan leikkaus. Tuli mieleeni, että onko paperi käsintehtyä.

Kirje saapui yllättävän nopeasti tänne, Kaari taisi mainita viime viikon torstaina, että paketti on lähtenyt ja tänään on tiistai.