Sunnuntaikollaasit

 Yksityiskohtia maisemasta

 

Abstraktinäkemys  maiseman yksityiskohdista

*

Värikollaasit 143/18 haaste =  Petrooli

Metsämaalauksia

Piet Mondrianin abstrakti taide perustuu vähennykselle. Hänestä maailma muodostuu pysty- ja vaakasuorista viivoista sekä pääväreistä punainen, keltainen ja sininen. Mihin katosi vihreä ? otsikoi Liisa Väisänen Eeva-lehden kolumnissaan.
Kuljin metsässä ja ihastelin sen värejä, valoa ja kauneutta. Vihreää oli eniten, se kuuluu metsään. Luonto ei pelkistä, ei vähennä mitään, vaan näyttää kaiken. Abstrakti taide avautuu katsojalle muotojen ja värien kautta juuri siten kuin katsoja sen ymmärtää.  Ajattelin taiteilijaa, joka ammentaa luomisvoimaansa luonnosta ja ympäristöstään. Ymmärrän pelkistämisen, täydellistä maisemaa on turha kopioida, pelkistämisellä saa katsojan mukaan teokseen. 

Tulkoon syksy, otsikoi Hannu-Pekka Björkman Eevassa. Olen samaa mieltä ja miten se nyt on tulossa,
aurinko paistaa edelleen. Sää suosii meitä  ja syksy hiipii auringossa hitaasti.  Siteeraan vielä kolumnistin sanoin. Kohta on aika päästää tuulet irti, sillä syksy on tuulien laidun. Miten kauniisti sanottu, lause pyörii mielessäni jokaisen tuulenvireen pyyhkäisyssä. Syksytuulet kuulostavat kovin lempeiltä.
Nyt tuoksuvat jo suot ja havupuut, hillat ja puolukat. Kaikkialla lepää menneitten kesien muisto.

Kurkotan kohti hitaasti kasvaneen männyn latvaan, sen takaa hehkuu pilvetön sininen taivas. Näin luonto pelkistää. Annan ajatusten levätä, katselen vain.

 Jäkälä peittää kivenlohkareen. Edessäni on sydämenmuotoinen veistos.

Sammalta, jäkälää, heinää, varpuja, kivikossa on elämää.

Koti kullan kallis

Koti 

Neljä kirjainta kertovat kaiken.

Onni, rakkaus, turva, lämpö.

Neljä sanaa kuvaavat kaiken.

 Onni on elämä, rakkaus sen perustus, 

turvanantaja, lämmön lähde.  

II

Olohuoneessa.

Palasin metsäretkeltä.

 Keräsin vadillisen jäkälää,

variksenmarjavartta, puolukkaa, mustikkaa.

Asettelin ne vatiin ja parhaalle paikalle.

Istuudun sohvalle, lempipaikalleni,

selailen päivän postia, otan sivupöydältä käsityön,

 kirjon keltaiselle valkoisella.

Aurinko paistaa, sen valo tulvii sisään isoista ikkunoista.

Asettelen tyynyt sohvalle, ne toistavat valoa,

oranssia, valkoista, keltaista.......

 

Valkokuvatorstai-Runotorstai 293. haaste = Koti

Kukissa on taikaa

 

 Sadepisarat ruusujen timantit

 Lasin takana

 Pionin silkinohuet terälehdet, 

satumaista taikaa.

Makrotex 111. haaste = Taika

Koteja muista maista

 Olohuoneen pöydällä maljakkona sopii hyvin vihreä pullo, olen aikonut jo muutaman kerran ostaa kirpparilta vastaavanlaisen. Takaseinän tauluasetelman voisin toteuttaa makuuhuoneessa.

Ruokapöytä on rakennettu ekologisesti ns jätepuusta. Kaunis. Upeat kattovalaisimet ja hienot mustavalko-valokuvateokset..

Mieleenpainuvat valaisimet makuuhuoneessa. Miksei ison korin voisi ripustaa lampunvarjostimeksi.

Tässä kodissa on  käytetty värejä varjostimessa ja samat värit toistuvat kivituikuissa.

Väriä sävy sävyyn seinän raitatapetissa, lipastossa, nojatuolissa ja kirjahyllyssä.

 Hieno ripustus seinällä, graafista taidetta ja pienoisveistos. Lehtilaatikot ovat kauniisti patinoituneita.

 Olohuoneen kalusteiden muotokieli on pehmeän pyöreää ja tyylikästä.

Keittiössä viileää metallia yhdistettynä pehmeään ja herkulliseen. Vastakohdat täydentävät toisiaan sopivasti.

Tuijotin kauan tuota naulakkoa, se on kuin taulu. Taas oiva tauluripustus. Olen ajatellut uusia makuuhuoneen kuvien ripustuksen. Haen vinkkejä ja tässäkin on jotain opiksi otettavaa.
Kuvat ovat Residence-lehdestä.

Ilotulituksen räiskettä

Täällä ei ole vaihtunut vuosi, vaan ilotulitukset paukkuivat taivaalla kesäkauden viimeisenä viikonloppuna. Nyt alkoi virallisesti syksy. Sitä juhlittiin kolme päivää perinteiseen tapaan Venetsialaisilla. Lyhdyt paloivat ympäri kaupunkia, huviloilla ja omakotialueilla. Lauantaina oli kauppatorilla aamupäivästä iltamyöhään yöhön asti yhtä juhlaa.

Me juhlimme jo perjantai-iltana. Menimme kauppatorille kuuntelemaan Guardia Nuevan konserttia. Se alkoi klo 23 ja päättyi noin klo 24. Solisteina esiintyivät Matti Korkiala, Jonna Poikkijoki hanureineen ja Saara Aalto. Tätä konserttia ennen kuuntelimme loppuosan Anssi Känsälän konsertista orkestereineen.

Lauantaina päivällä olin sienimetsässä, joten juhlinta jäi vähemmälle. Seurasin ikkunasta kaduilla tanssivia sambatanssiryhmiä. Otin kuvia ikkunan läpi, mutta ne olivat huonoja, heitin ne roskiin. Sen sijaan puolen yön aikaan ihailin ilotulitusta ikkunasta ja näppäilin niistä kuvia. Joista parhaimmat näette tässä. Näistä pääsee hieman venetsialaistunnelmaan.
Mainittakoon, että kaiken kustansi kaupunki eli me veronmaksajat. En ole aivan vakuuttunut, kannattiko palkata tulimiehet räiskyttelemään raketteja taivaalle. Soihdut ja muu maan päällä tapahtuva reimukas ilonpito olisi riittänyt. Elämme nyt taloudellisesti tiukkoja aikoja, jolloin kannattaa poimia marjakin maasta.

Laineilla

 

Porkkanaa, paprikaa, varsiselleriä ja purjoa.

 Kelluvia värejä.

Värikollaasit  142. haaste = paprika