Vilja kypsyy

Syksy hiipii hiljalleen, sen aistin eilen, kun ajelimme kotikylässäni. Ohra ei ole aivan vielä puintikypsää. Muutaman viikon kuluttua leikkuupuimurit pyörivät pelloilla. Enää ei tarvita isoa väkijoukkoa korjaamaan viljaa elopellolla ja puimakoneella. Saman homman tekee yksi mies ja leikkuupuimuri. Elonkorjuu ei enää  työllistä ihmisiä kuin ennen. Näin on monella muullakin alalla.

Ei ihme, että työttömyys on kasvava ongelma yhteiskunnassamme. Ensin tulivat koneet ja automatiikka, jotka korvasivat työntekijät. Nyt viedään työ ulkomaille, Kiinaan, Intiaan Thaimaahan, Portugaliin, Brasiliaan. Mitä meille jää ? 

Pyörittelemmekö kuntien, kaupunkien ja valtion virastoissa vain papereita, numeroita, tilastoja ? Hoidamme byrokratiaa, joka ei tuota mitään, kahmaisee vain verorahoja pohjattomaan kitaansa.  

Korjaamme ja rakennamme kuntien, kaupunkien ja valtion rakennuskantaa. Pääasiassa puramme ja korjaamme pari vuosikymmentä sitten huonosti rakennettuja homeisia kouluja, lastentarhoja, virastoja, sairaaloita ja muita verovaroin rakennettuja rakennuksia. Ihmettelemme kuinka näin on päässyt käymään. Valvonta on pahasti pettänyt. Valvojia, rakennuttajia ja rakentajia ei vain löydy vastaamaan virheistään.

Ainoat vastuunkantajat ovat veronmaksajat, joiden varoilla kustannetaan muiden laiminlyönnit.

Muutama päivä sitten luin paikallisesta sanomalehdestä erään homekoulun purkutyömaan urakoitsijan paljon kertovat sanat.

Rossipohjan purku paljasti kosteusongelman suuruuden (otsikko)

Rossipohja oli täynnä vanhaa muottilaudoitusta, joka on vain jätetty perustusten sisäpuolelle. Kun näkee, millainen rakennuksen alapohja oli, ei tarvitse ihmetellä, mistä homemikrobit ovat peräisin, kertoo homehtuneen koulun purku-urakoitsija.

Ei kai näin voi olla, että tuhlaamme verovaroja rakentamalla julkisia rakennuksia moneen kertaan. Tämä kierre on yksi julkisen talouden pohjaton rahareikä. Vaikuttaa vähän hölmöläisten hommalta. 

Moni meistä muistaa sadun hölmöläisistä, jotka kantoivat säkillä valoa pimeään tupaan. Viisas Matti tuli paikalle ja osasi ratkaista ongelman. Olette unohtaneet rakentaa ikkunat, oli neuvo. Hölmöläiset osasivat ottaa neovosta opikseen ja rakensivat ikkunat. Jo virtasi valoa tupaan.

Mistä se viisas Matti tai Maija nyt löytyisi, joka avaisi hölmöläisten silmät ?

Iloista antajaa Jumala rakastaa - näin lukee kotipitäjäni tapulin juurella seisovan vaivaisukon  pitelemässä lapussa. Lapsena oli jännittävää pudottaa muutamia pennejä vaivaisukolle. Sinne se apu kilahti - autettaville.
Nykyään autamme isompia instansseja. Lainkuuliaisina veronmaksajina yritämme pitää valtion ja kunnan taloutta tasapainossa. Kilahduksia ja kiitoksia ei vain kuulu pohjattomasta rahakaivosta.  

Ennen ja jälkeen sateen

 Jokapaikan kesäkukka petunia sateen jälkeen. Helteiden jälkeen sade virkistää ja kaunistaa.

 

 Ruusu nauttii sateesta.

 Unikolla on vieras, tarjolla on makeaa mettä.

Sininen sudenkorento Muhulta.

*

Makroviikot  Makrotex 107. haaste =  kesän paras makro

Alvar Aaltoa

 Ruokailutilassa pöydän ympärillä on satulavyötuolit, joihin olen vuosia sitten teettänyt huput. Yhden tuolin huppu on nyt verhoilijalla mallina. Tuolit saavat uudet huput vain väri on sama valkoinen. Jossain vaiheessa harkitsin uutta ryhmää, vaan en enää ole sitä mieltä. Tämä on kai ikuinen ryhmä.

Tarjoiluvaunustakaan en luovu. Se toimii kätevästi apupöytänä  sekä ruokailuryhmässä että takan edessä.  Pyörällistä pöytää on helppo liikutella. Tarjoiluvaunun teräsesineet ovat Georg Jenseniltä.

 Näillä tuoleilla istutaan takan ääressä ja nautitaan takkatulesta.

Oli mukavaa, että kävitte olohuoneessamme.

Putkien ja venttiilien uusi elämä

Mielenkiintoiset, industrial-tyyliä olevat naulakot ja kyntteliköt miellyttävät silmääni. Designer Nick Fraser hyödyntää uusiokäyttöön putkistojen osia loistavalla tavalla. Minulla on piakkoin tarvetta yhden naulakon verran. Kyntteliköt poikkeavat siitä mihin olemme tottuneet. Kynttelikköjä on minulla jo yllin kyllin, joten  saa nähdä tuleeko niitä lisää.   

 Naulakko sopii eteiseen, lastenhuoneeseen ja minne tahansa sitä tarvitaankaan.

 Suorassa naulakossa riittää värivalikoimaa.

  Tämä veistoksellinen naulakko on suosikkini, mutta lieneekö se sopiva siihen johon sitä mietin.

 Kyntteliköissä on värivalikoimaa ja niitä voi yhdistellä mielinmäärin.

Suomessa näitä tuotteita myy helsinkiläinen Armas Design.

Kaikki kuvat ovat Nick Fraserin sivuilta.

Tämä postaus ei ole mainospostaus, vaan on syntynyt omasta mielenkiinnostani.

Turkoosia, toffeeta ja ruskeaa

 Esinekollaasiin keräsin Espanjasta oliivipuuhelmet, Harri Koskisen Loistava kynttiläjalka, Virosta tammimuna ja kalkkikivimuna, turkulaisia tammenterhoja, Neristanista kivi ja kirpparilta keramiikkapullot.

Viron Kuresaaren talot väreinä vaalea minttu, turkoosi merimaisema välillä Muhu-Saaremaa, toffeenväriset liljat Aspegrenin puutarhasta ja pihalta ruostunut kaivonkansi. 

*

Värikollaasit 13 /138 haaste = minttu

 

Yksityiskohtia sisustuksessa

Orkideoista kukkii vielä kaksi, ovat kukkineet maaliskuun lopusta lähtien. Siirsin jo kukkineet kolme  orkideaa työhuoneen ikkunalle odottamaan jatkoa. Yksi aloitti uuden kukkimisen, mutta hyvin vaatimattomasti, vain kolme nuppua. 

Nyt ei ole vielä kynttilöiden aika. Tässä odotellaan jo valmiina, milloin alkavat pimeät kynttiläillat.

Pallokyntteliköllä on kesäaikana uusi tehtävä. Se saa peilailla itseään tason pinnassa.

Tänään oli siivouspäivä. Järjestelin kirkkaat ja valkoiset maljakot  ryhmäksi ruokailutilan  ikkunalle.

Matkanvarrelta

 

Palaan vielä Viron matkalle. Ajoimme Kuresaaresta ja pysähdyimme hetkeksi Muhun kylään.
Matka jatkui ja pysähdyimme kahville pieneen kylään. Kahvila oli pääasiassa alkoholia myyvä baari. Tosin kahviakin sai, mutta ei kahvipullaa. Lähdimme katselemaan keskellä kylää olevaa autiota ja raunioitunutta kaunista kirkkoa. Kirkon katolla kasvoi ruohoa ja puita, suurin osa katosta oli romahtanut alas. Yritimme selvittää kirkkopihalla istuvalta mieheltä kirkon historiaa. Hän osasi vain kertoa, että kirkko on venäläinen. Tunnistin sen ortodoksikirkoksi, jonka kukoistusaika on ollut ennen Neuvostoliiton syntyä, tsaarien aikaan. Venäläisethän eivät piitanneet kirkoista, vaan antoivat niiden rapistua,  jopa tahallaan niitä tuhosivat tai ottivat muuhun käyttöön. Mies oli oikeassa, venäläinen  rakennus se on.

 

 Kirkon ovet olivat auki ja kurkistimme sisään. Siellä kasvoi aikamoinen viidakko, puita ja pensaita.
Julkisivulla oli tallella ja ehjänä vielä risti. Yllättävän hyvin säilynyt.

Kaunis kirkko. Toivottavasti se kunnostetaan  uuteen elämäänsä.