perjantai 7. kesäkuuta 2013

Mene metsään

Menin metsään. Tuli hyvä olo. Metsässä käynnin jälkeen otin käteeni Kodin Kuvalehden. Luin otsikon Mene metsään ja parane. Mielenkiintoista, jatkoin lukemista
Haaveiletko terapiasta , joka vaikuttaa jo 20 minuutissa?  Luonto ei pelkästään piristä, vaan se myös terapoi ja lievittää masennusta. 
Metsässä oleskelu vaikuttaa elimistöön jo muutamassa minuutissa : verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu ja stressihormoni kortisolin määrä vähenee Japanilaistutkimuksen mukaan myös valkosolujen tuotanto lisääntyy, jolloin puolustuskyky bakteereja  ja tulehduksia vastaan kasvaa.  Japanilaislääkärit ovatkin alkaneet kirjoittaa potilailleen reseptejä, joissa hoidoksi määrätään metsäkylpyjä eli shinrin-yokuja.
Vahvimmin mielenterveyttämme hoitaa maisema, joka tarjoaa sekä suojaa että tilan tunteen. Tällaisia keitaita ovat metsä, ranta ja peltoaukea.
Olen konreettisesti huomannut metsän, peltoaukea- ja rantamaiseman vaikutukset. Metsän hiljaisuus, peltoaukean levollisuus ja rannan raukeus ja siihen päättyvän veden liike ja liplatus  rentouttavat, on kevyt hengittää, mieleen hiipii selittämätön rauha.  Siksi menen metsään ja luontoon yhä uudelleen ja uudelleen. Retkien parantavaa voimaa ei voi verrata lääkkeisiin. Se on paljon tehokkaampaa ja se on terveellistä ilman sivuvaikutuksia.
Keltaiset leinikit niittyillä huomataan, ne ovat kuin pieniä aurinkoja.  Keltainen on optimismin väri, joka vahvistaa ajatustoimintaa, parantaa muistia, lisää stressin sietokykyä ja vahvistaa itseluottamusta.
Kannattaa pysähtyä keltaisten niittyjen äärelle ja ladata  keltaista voimaa.
Mukavaa viikonloppua, mennään metsään.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Piironki, lipas ja maljakot

 
Kesällä
Mansikkapiennar ruispellossa,
 mukissa makeita, pieniä smultroneita.
Omenapuiden kirpeät vihreät omenat.
Yhden omenan nakertaminen
kesti menomatkan lehmien hakumatkalla 
kurkien kytömaille,
tulomatkalle taitettiin koivuvitsa.
Joen uimarannassa oli äkkisyvää,
mutainen pohja ja uimavesi aina lämmintä.
Ulpukoista taiteltiin helminauhat.
Rannoilta poimittiin tuoksuvia kielokimppuja.
Valpurinhuhdassa kypsyivät elokuussa vaaraimet.
Kapea metsäpolku vei  pieneen punaiseen taloon,
matkalla rapsutettiin kuusista pihkaa,
 se oli purukumia joka raikasti suun.
Pihapihlajan punaisia marjoja 
puhallettiin koiranputkilla,
 se oli leikkiä eikä sotaa.
-
Ruskeaksi ootrattu, käsintehty piironki
oli yli sata vuotta sitten mummon kapiokaluste.
Alalaatikoihin viikattiin alusvaatteet ja liinat.
Lautakannen takana ovat pikkulaatikot,
niissä säilytettiin rahan lisäksi muuta tärkeää.
Ylimmässä pitkässä laatikossa oli valkokuvat.
Enolan kaksi maljakkoa ja puurasia.
Rasian napeilla oli mukava leikkiä.
Maljakoihin poimittiin tuoreet kesäkukkakimput.
Siankärsämöä, päivänkakkaraa, ruiskukkaa, kissankelloja,
 puna-apilaa, maitohorsmaa, koiranputkea.

*********
Lapsuusmuisto

    
 


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Orvokkeja, orvokkeja ...

Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia. Teksti Wikipedia.

Näitä orvokeita olen ihastellut ikkunastani jo parin viikon ajan. Kaupungin puutarhaosasto  hoitaa kukkaistutukset  erittäin hyvin. Niitä perkataan ja kastellaan huolellisesti. Värien valinta on onnistunut,
ovat kuin taiteilijan siveltimestä sipaistu.  Alin kollaasi on kahden orvokkipenkin yhdistelmä.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Ikkunat avoimina

Kesähelteillä olen pitänyt ikkunoita avoinna yöt ja päivät. On mukava, että huoneistossa ilma kulkee ristivetona. Avasin vielä takan pellinkin auki. Tänään oli viileämpi päivä, viileys tuntui sisällä raikkaalta.
Otin kuvat olohuoneen ikkunasta  Ikkunan takaa näkyy sopivasti vihreää, kaksi vanhaa, isoa koivua kasvaa
pihalla. Toivottavasti ovat terveitä, ettei tarvitse kaataa niitä. Puiden kasvaminen täyteen mittaansa kestää vuosikymmeniä.
Ikkunalla on Iittalan ja Riihimäen Lasin  kirkkaita lasimaljakoita. Avoimen ikkunan takia jouduin siirtämään nurkkaan joulukuusenrungon, sen vieressä on keraaminen kotka.

Ikkunanäkymästä samaan nurkkaan päätyy valkoinen taso. Sen ikkunan puoleisessa päädyssä on tällä hetkellä mustaa ja tummaa ruskeaa  keramiikkaa, vielä ainakin hetken. Vaihdan asetelmia usein inspiraation iskiessä. Tämä on minisisustamista. Keksin juuri tuon termin ja sehän on sopiva nimitys pienimuotoiselle sisustuksen uudistamiselle. Tähän en myöskään tarvitse kaupoissa juoksua enkä rahaa. Kaappeihin on vuosien saatossa kertynyt kaikenlaista.
Saman tason toisessa päässä on tällä hetkellä myös keramiikkaa. Kupittaan Saven ja Arabian maljakot, Bia Häggblomin keramiikkapikarit.  Enoni vanha tuhkakuppi 1940-luvulta,  Merja Pohjosen savikuppi ja kaksi savipullomaljakkoa kirpparilta sekä äskettäin kadulta löytämäni kivi.
Lapsuuskotini vintillä oli myös tuollainen ruskea savipullo, taisi olla kaksi. Niitä en aikoinaan ottanut mukaani.
Löysin samanlaiset kirpparilta 3 euroa kappale.
Minisisustaminen jatkuu edelleen. Juuri maalattiin saunan sisusta ja lauteet valkoisiksi.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Neristanin unikot

Olen muutaman kerran maininnut Neristanin villinä ja vapaina kasvavista unikoista, jotka ovat kukkineet jo
reilun viikon ajan ja kukkivat edelleen. Neristan on 1600-luvulta  säilynyt vanha puukaupunkialue, joka alkaa Mannerheiminaukiolta. Kun tulette Kokkolaan hakeutukaa Raatihuoneen edustalle eli juuri  ko aukiolle, siitä voitte aloittaa kävelykierroksen Isokatua pitkin kohti merta. Täällä voi myöskin hakeutua opastetuille kierroksille. Ihastellaan nyt unikoita, ne eivät ehkä kuki enää pitkään.
 Näistä kuvista nähdään, kuinka unikot kasvavat talojen kivijalkojen reunoilla jalkakäytävillä. Sokkelit ovat todellakin kivijalkoja, jotka on koottu luonnon kivestä, graniitista ja gneissistä.
 Unikoista valtaosa on keltaisia, vähemmistönä ovat oranssit ja pieni osa  on valkoisia. Ensi keväänä ne taas
ponkaisevat ylös maasta kuin taikaiskusta. Luulisin, että siementäminen on näille unikoille tyypillistä.
 Valkoiset unikot ovat juhlavan näköisiä ja oransseissa on tehokasta värivoimaaa.
 
Tänään ajelin Kaustiselle. Kävin istuttamassa ruusubegoniat haudalle. Kiertelin tutuilla tanhuvilla ja kävin metsässä, jossa kukkivat puolukat. Maalaismaisema on kesällä kaunista katseltavaa. En lakkaa koskaan ihastelemasta vanhoja, perinteisiä pohjalaistaloja. Ne ovat peltolakeuksilla komea näky, malli sopii hyvin näihin maisemiin. Ennen osattiin rakentaa tyylillä ja taidolla suomalaisesta puusta.
Ukkonen jyrähteli iltapäivällä ja sade oli hyvin tervetullut  kuivaan maaperään.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Värikäs kollaasi

Kukkia, sammalta ja hedelmiä
Maljakko myös on mukana.
*************************

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Merenrannalla

Taivas oli jo harmaa ja aurinko pilvien takana, kun kävelin merenrannalle.
Lokit olivat kerääntyneet hiekkakaistaleelle lähelle rantaa. Ne odottivat sadetta.
Valoa kajasti hiukan ja hiekka näytti kullanhohtoiselta.  
Hetkessä maisema harmaantui ja hämärtyi. Pehmeä sade tihkui taivaalta.
Helteiden jälkeen ilma viileni nopeasti. Nautin tihkusateesta.  Niin lokitkin.
Karu kivikko on lintujen vartiopaikka. Sieltä on helppo tiirailla saalista ja levähtää.
 Sade tiheni, jätin rannan.