keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Pala



























Lasimaljakko Pala, suunnittelu Helena Tynell valmistaja Riihimäen Lasi Oy. 

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Makroviikot 51. viikko = Neliö

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kaupungilla tuumattua

 Sunnuntaina paistoi aurinko ja lumet hujahtivat taas monta senttiä. Kevätauringon paisteessa kylpivät myös kauniit puutalot. Tämä nikkarityyliä oleva talo näytti sopusuhtaiselta ikkunalyhtyineen. Sepän takoma  katulyhty taas sopi kuin nakutettu talon tyyliin. Ennen osattiin rakentaa. Nyt se on usein hakusessa. Eipä taida olla kaupunkia ja kuntaa, josta ei löytyisi muutamaa kaupungin tai valtion omistamaa ja rakennuttamaa homekoulua, -virastoa, -lastentarhaa tai muuta -toimitaloa. Joskus tulee mieleen, että verorahoilla rakennuttava instanssi ei joko valvo urakoita tai rakentamisen perusasiat  eivät ole hallinnassa. Ilmastointi pettää  eli ilma ei vaihdu, perustukset homehtuvat sinne päässeen kosteuden ja puutteellisen tuuletuksen takia. Syytä on myös muovilla ja eristemateriaaleilla. Näppituntumalla arvioin, että muovia ja lasikuituvilloja keksittiin käyttää 1960-luvun lopusta alkaen ja niitä käytetään edelleen.
Virheistä ei ole otettu opiksi, vaan korjaukset tehdään edelleen samalla tavalla.
Kuka nämä virheet maksaa ?  Veronmaksaja tietysti.  Jonkun viisaan pitäisi joskus laskea, kuinka paljon rikkaampia kunnat ja kaupungit olisivat, jos kerralla olisi rakennettu entisajan tapaan satoja vuosia kestäviä rakennuksia.
Ynnätään vielä homehaitoista johtuvien terveyshaittojen kustannukset mukaan.Taitaa summa nousta aika korkealle.

 

Katulamput ovat uustuotantoa vanhan mallin mukaan sepän takomia. Sopiva valinta vanhan kaupungin miljööseen.
Pysähdyn talon eteen, jossa on jykevä ja korkea graniittikivijalka. Jos peruskorjauksissa ei ole tehty virheitä, tämän rakennuksen alapohja tuulettuu eikä homeongelmia ole.  Talon nimi on nyt Snellmankoti. Sen omistaa Kokkolan Toimitaloyhdistys ry.
Rakennus valmistui 1810 eli yli 200 vuotta sitten. Johan Wilhelm Snellman (1806-1881) asui tässä talossa  vuosina 1813-1816. Siitä syystä ylpeillään edelleenkin, vaikka kyseessä oli vain lyhyt lapsuusiän aika. 
Muistutuksena lainaan YLE:n sivuilta tämän suurmiehen kauaskantoiset saavutukset, jotta me muistaisimme ne näinä horjuvina talouden ja politiikan aikoina.
Snellmanin ansiosta suomen kieli määrättiin Suomessa tasavertaiseksi ruotsin kielen rinnalle vuonna 1863. Hän vaikutti myös siihen, että Suomi sai oman markan vuonna 1860. Snellmanin kuva onkin esiintynyt suomalaisissa seteleissä ja hänen patsaansa sijaitsee Suomen Pankin edustalla.
Johan Vilhelm Snellman kuoli Kirkkonummella 4.7.1881. Eläessään hän oli fennomaani - suomalaisuuden kannattaja, lehtimies, filosofi, professori, senaattori, talousmies, valtiopäivämies ja perheenisä.
Ei ole ihme, että häntä pidetään Suomen suurimpana valtiomiehenä.


Muutaman korttelin päässä pysähdyn näiden talojen eteen. Taustalla on pienkerrostaloyhtiö. Kaksi rakennusta, sininen ja keltainen, näyttävät vanhoilta tyylillisesti. Sitä ne eivät ole, rakennusvuosi ajoittuu 1990-luvun  taitteeseen.  Etualalla oleva keltainen rakennus, iso omakotitalo, ei myöskään ole vanha, vaan sen syntyvuosi on myös 1990-luvun puolenvälin paikkeilla. Osataanpa sitä rakentaa vieläkin vanhaan tyyliin ainakin julkisivujen osalta, vaan materiaalit  kuoren sisällä ovat vaihtuneet.    

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Penkki puistossa

























Penkin pehmeä tyyny, untuvaa ja pumpulia,  houkuttelee.
Se kutsuu kulkijaa,
 kesken matkaa jo väsyneen,
hetkeksi levähtämään.

***************************


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Värit joita en valitse


























Mikään väri ei ole turha ja ruma. Jotkut värit vaan eivät ole mieluisia. Niitä ei valita lukuisten värien joukosta.
Hyvin kirkkaat ja voimakkaat värit jäävät minulta valitsematta. En osaa sovittaa niitä vaatteisiin enkä sisustukseen. Nämä kirkkaat värit näkyvät nyt kollaasissa. Hieman miedompia, mitäänsanomattomia värejä löytyy myös, joita en valitse. Ihonvärinen, hieman persikkaan menevä on yksi ja toinen on vihertävän ruskehtavan harmahtava.

**********
Värikollaasit 74. haaste = Inhokkivärini

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pieniä tekoja ilmaston hyväksi

 Yleiskielessä termillä ilmastonmuutos tarkoitetaan nykyistä ihmisen toiminnasta johtuvaa, ilmakehän lisääntyvästä kasvihuonekaasupitoisuudesta aiheutuvaa globaalia ilmaston lämpenemistä, jota käsitellään omassa Ilmaston lämpeneminen -nimisessä artikkelissaan. Tämä artikkeli on yleiskatsaus kaikista paikalliseen ja maailmanlaajuiseen ilmastoon vaikuttavista tekijöistä. Lainaus Wikipedialta.

Puhelin soi aika tiuhaan nykyään. Usein kaupitellaan lehtiä, vitamiineja, puhelinliittymiä ja monta muuta asiaa.
Yleensä en tilaa puhelimitse mitään. Kerran haksahdin tilaamaan sukkia miehelleni. Ne kuulostivat niin hyviltä, sisälsivät mm bambukuitua. Pari lähetystä tuli, kunnes totesin, että tämä ostotapa ei ole minulle sopiva. Peruuttaminen oli työlästä, mutta sain kuin sainkin sen onnistumaan.

Maanantaina soi puhelin. Minulle soitettiin Fortumilta. Olin vastannut johonkin galluppiin, että ympäristöystävällisyys on tärkeä valintakriteeri energia-asioissa. Kävin keskustelua myyjän kanssa energian tuottamisen lähteistä.
Tällä hetkellä sähkömme tuottamiseen käytetään 61% fossiilisia energialähteitä ja turvetta, 18 % ydinvoimaa, 21 % uusiutuvia energialähteitä. Ihmettelin kuinka Suomessa ei olla paneuduttu tuulivoiman käyttöön. Lähimerten ulapoilla nököttävät tuulivoimalat ovat lähinnä Tanskan ja Ruotsin.  Fortum vasta suunnittelee Pohjanlahteen  Kalajoen seutuville tuulivoimalaa.  Ydinvoimaa en haluaisi Suomeen sen jälkeen, kun näimme miten Japanissa kävi.
Fortumin edustaja kertoi, että he toimittavat kotitalouksille tuulivoimalla tuotettua energiaa, teollisuuden tarvitsema energia tuotetaan ydinvoimaloissa. Mistä se tuulivoimaenergia saadaan ? Se ostetaan muista Pohjoismaista, kuten Tanska, Norja  ja Ruotsi.
Keskustelun jälkeen halusin, että energiamme on jatkossa tuulienergiaa, vaikka se maksaa nykyistä enemmän
Saimme sopimuksen, jossa on teksti.
Tarjoamme sinulle Fortum Tuulisähkö -sopimusta, jolla saat:
100 % Tuulisähköä
• Sähkönkäyttöäsi vastaava määrä sähköä tuotetaan vuosittain Tuulivoimalla
• Sähkönkäytön osalta kotisi hiilidioksidipäästöt ovat nolla
Paperittoman asiakkuuden
• Ei erillisiä hintailmoituksia, voit seurata hintoja webissä www.fortum.fi
• Voit valita sopimukseesi e-laskun


Uuden sopimuksen myötä sähköenergian hinta on hieman kalliimpi 6,25c/kWh (nykyisin 6,05) perusmaksu 3,91€ (3,71€), mutta kyse on paljon suuremmasta kuin tuo hintaero.


Toinen ympäristöteko tehtiin helmikuussa. Helsingin Sanomat tuli meille paperiversiona joka päivä. Vaikka Hesari on mainosten vähentymisen takia hoikistunut huomattavasti, kuluu vuosittain  sanomalehteen paperia yllättävän paljon ja siihen tarvitaan metsiä. Eikä paperijätteen kierrätyskään  ilmaista ole.
Vaihdoimme Hesarin paperittomaan digilehteen. Olemme olleet siihen tyytyväisiä. Jätteemme vähenivät. Jos suurin osa tilaajista siirtyisi digilehteen säästettäisiin kuljetuksien ilmastovaikutuksilta.  Säästimme myös tilaushinnassa, digilehti maksaa vähemmän kuin paperiversio.

Kuten kuvista huomaatte, olen aloittanut jo pääsiäisvalmistelut hyvissä ajoin. Höyhenet, pääsiäsimunat ja tulppaanit ovat muistuttamassa tulevaa juhlaa.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pakkasen puremaa


Jäin miettimään pakinan annettua aihetta  Ja minua paleli . Muistelin hamaan lapsuuteeni saakka palelinko. Mitään muistikuvaa ei syntynyt. Ihmisen muisti on valikoiva. Muistan vain huopatossut, villasukat, turkiskauluksisen talvitakin, vuoratun talvilakin, villahousut. Villapaita otettiin aina käyttöön marraskuussa, kun ensimmäiset kunnon pakkaset alkoivat, sitä käytettiin maaliskuun loppuun saakka. Se oli villapaita, jota pidettiin aluspaidan ja puseron tai mekon välissä. Minut puettiin niin lämpimästi, että en palellut, vaikka siihen aikaan pakkaslukemat kipusivat usein keskitalvella yli  -30-asteen.

Koulutyttöajaltani alakoulussa en palellut. Kovilla pakkasilla vedimme villasukkia jalkaan parikerrosta  ja enemmänkin. Jos oli hankikeli, hipsuttelimme villasukissa hankea pitkin oikaisten kouluun. Hanki kantoi, oli vain hauskaa, jos humpsahdimme lumeen hangen pettäessä. Kaulaliinat oli vedetty kasvojen peitoksi, vain silmät ja nenä jätettiin näkyviin.
Jokainen on varmaan vähintään kerran kokeillut pakkasella miltä metalli maistuu. Pitihän se minunkin kokeilla. Jotenkin sitä halusi olla rohkea ja kokea muiden mukana. Potkukelkan teräsjalka kiilsi niin houkuttelevasti, että päätin lipaista sitä kielelläni. Tietysti kieli tarttui metalliin. Silloin paleli hieman, mutta vain pelosta. Lähteekö  kieli irti  tai huulista nahka, ehdin miettiä.  Kylmän metallin ote kirposi ja suuhun jäi hetkeksi hyytävä metallin maku.

Muisti kuljetti  minua aina teinityttöikään saakka. Sieltä löytyi ensimmäinen muistikuva, kun palelin tai oikeastaan jalkani melkein paleltuivat. Teinityttönä ei enää vedetty villasukkia jalkaan, eikä muitakaan villavaatteita. Silloin pukeuduttiin muodin mukaan. Jalassa oli seitin ohuet sukat, ne olivat nykyisten sukkien esiasteet nailonit. Nailoneista liikkui huhuja, kuinka ne olivat pakkasella pureutuneet sääriin eikä niitä saatu poistettua kuin leikkauksella. En tosin tuntenut ketään, jolle näin olisi käynyt, mutta uskottava oli. Eipä nämä kauhutarinat estäneet vetämästä sukkia jalkaan.  
Sinä iltana jalkoja alkoi paleltaa, se tuntui varpaissa kipuna. Jalat tuntuivat tunnottomilta. Yritin juosta jo senkin takia, että pääsisin pian lämpimään. Oletin, että jos juoksen nopeasti jalkani virkoavat.
Kotiin tultuani riisuin kengät ja melkein revin sukat jaloista. Varpaani ja puolet jalkateristä olivat valkoiset, veri oli paennut kokonaan niistä. Olivatko ne paleltuneet ?  Se oli ajatus, joka tuli mieleeni ja myös vanhempien mieleen. Isä nouti ulkoa kylmää lunta, en tiedä mikä niksi se oli. Kylmällä lumella hän hieroi jalkojani  ja kyllä ne vähitellen vertyivät ja veri lähti kiertämään. Silloin minua paleli, tuntui kuin verenkierto olisi hetkeksi pysähtynyt.
Mitään vaurioita ei jäänyt.  Tai jäikö sittenkin. Jalat ovat olleet heikko kohtani. 
Minulla oli kylmät jalat pitkään aikuisiälle saakka, ei enää. Oikean jalan sääriluut ovat murtuneet, molempien jalkojen nivelsiteet ovat venähtäneet, saan helposti hiertymiä jalkoihin ja luetteloa voisi vielä jatkaa.


********************************************************************************

torstai 15. maaliskuuta 2012