Eki on yksin jäänyt poikamies. Vaaleanvihreässä talossa kaikki on ennallaan kuin silloin ennen äidin vielä eläessä. Ikkunaverhot, matot, huonekalut, pientavarat, näyttää kuin ne eivät olisi liikahtaneetkaan muutamaan vuoteen. Eki elää omasta mielestään hyvää ja melkein täydellistä elämää, mutta ei kyläläisten mielestä. Kyläläiset nimittävät Ekiä erakoksi, joka ei tiedä omaa parastaan. Yksinäiset naiset joko omasta tai kyläläisten toimesta ovat rohkeasti lähestyneet Ekiä. Tuloksetta.
Ekin mielestä hänellä on seuraa aivan riittävästi, joskus jopa liiaksi asti. Lukuisat linnut laulelevat pihapiirin puissa, talvella ne hyppelevät lintulaudoilla. Oravia riittää lintujen kiusaksi asti. Jänikset yrittävät järsiä joka talvi omenapuita. Ne on suojattu hyvin, mutta runsaslumisina talvina jänikset ylettävät puremaan alimpia oksia. Pienempien siivekkäiden ja maassa matelevien lukumäärää ja lajeja Eki ei ole edes laskenut.
Kyläläiset pommittavat sitkeästi Ekiä liikkuipa hän missä tahansa tonttinsa ulkopuolella.
Missäs se tyttöystävä viipyy ? Ihmistä ei ole luotu yksineläjäksi.
Vinoilua Eki kuulee jatkuvasti, jopa kiusaksi asti. Se saa hänen pysyttelemään entistä tiukemmin talossaan ja sen pihapiirissä.
Eräänä kesäisenä päivänä Eki kiusaantuu jatkuvasta vinoilusta. Hän kulkee tonttinsa lepikkoon ja katkaisee neljä metriä pitkän ja 15 senttiä paksun lepän. Kulkee liiteriinsä, kuorii lepän, katkaisee latvan ja silottaa puukolla rungon ja oksien arvet. Lopuksi hän veistää tyven sopivan piikikkääksi ja asettaa leppäsalon liiterin seinää vasten. Tuumailee ja miettii.
Teen tuosta sellaisen vieraskirjan, että koko kylä näkee etten ole hetkeäkään yksin.
Ensin välähtää mielessä. Liima olisi aika hyvää, siihen tarttuu jopa pölyhiukkanenkin. Saitana miehenä hän hylkää liiman, se tulisi liian kalliiksi.
Eki on omavarainen, hän kasvattaa perunat ja juurekset, marjat ja omenat. Sokeriakaan ei kaupasta tarvitse ostaa kuin marjojen säilömiseen. Ekillä on mehiläistarha, josta hän kerää tarpeeksi kukkaishunajaa omaan tarpeeseensa. Sitten välähtää.
Siinäpä se, sivelen hunajalla koko leppäsalon. Parasta liimaa ja samalla saavat vierailijat viimeisen aterian.
Eki sivelee salon yläpään hunajalla. Jo siinä vaiheessa hän hätistelee örriäisiä ympäriltään. Sitten leppäsalko kannetaan keskelle etupihaa. Kylätieltä siihen on sopiva näköyhteys. Eki jysäyttää salon pehmeään pihanurmikkoon.Vielä loppusilaus hunajalla tyvipäähän. Nyt vieraskirja on valmis.
Tuosta se näkyy kaikille. Laskekoon sitten vieraskirjasta, että kavereita on riittänyt.
Aamulla, kun aurinko on ehtinyt jo korkealle taivaan rajasta, Eki kulkee hunajaliimasalkoa tutkimaan.Vieraskirja on tupaten täynnä. On perhosia, kimalaisia, ampiaisia, mehiläisiä, kärpäsiä ja monen moista ötökkää. Liimasalko sojottaa pihalla melkein koko kesän. Eki on saanut esitellä vieraitaan uutterasti kyselijöille. Viimeinkin kyläläiset uskovat, Eki ei ole yksin ja erakko.
