Kuulaana pakkaspäivänä lenkkeilin Kupittaan puistossa. Laajan puiston läpi risteilevät puistotiet oli aurattu lumesta. Kaupunkilaiset ulkoilevat mielellään myös talvisin tässä puistossa, joten on hienoa että osa puistoteistä on hoidettuja. Tämä puisto on Suomen vanhin ja laajin puisto. Se on perustettu ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1155. Puiston isossa lähteessä piispa Henrik kastoi ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon.
Tänä talvipäivänä lähteen ovat valloittaneet sorsat ja joutsenet. Täällä Aurajoen sorsat viettävät kylmän keskitalven ajan. Kaupunki huolehtii linnuista pitämällä lähteen sulana. Linnuille ja muille eläimille on rakennettu muutama pikkutalo, joissa voi käydä lämmittelemässä. Nyt taloissa paloivat vielä jouluvalot, valaistu joulukuusikin oli vielä pihalla. Ruokaa näytti olevan linnuilla yllin kyllin.
Puiston historiaan kuuluivat 1500- luvulla taistelut. Ensin sinne majoittuivat tanskalaiset, jotka pitivät hallussaan Turun linnaa. Kuningas Kustaa Vaasan sotajoukot valloittivat linnan ja ajoivat tanskalaiset pois. Toisen kerran taisteltiin 1597, silloin tulivat ruotsalaiset Kaarle Herttuan johdolla ja valloittivat Turun Linnan Kupittaan taistelussa. Häviäjä oli silloinen Puola-Ruotsin kuningas Sigismund.
Jo 1550-luvulta lähtien puistossa vietettiin keskikesän juhannusjuhlia. Opiskelijat aloittivat 1600-luvulla puistossa Floran päivän juhlinnan. Puistosta tuli kaupunkilaisten virkistysalue. Vapun vietto ja kulkueet aloitettiin tästä puistosta jo1900-luvun alusta.
Kupittaan lähteen vedellä uskottiin olevan terveysvaikutuksia ja 1700-luvulla sen äärelle rakennettiin sairastupa. Kaupunkilaiset kävivät juomassa lähteellä tätä tervehdyttävää vettä. Myöhemmin paikalle rakennettiin kylpylälaitos ja 1824 iso kaivohuone- ja juhlasalirakennus.
Vuosina 1986-89 puistoon rakennettiin lasten omien suunnitelmien mukaisesti Unelmien leikkipaikka. Sen toteuttivat pohjoismaiset taiteilijat. Osana leikkialuetta ovat Seikkailupuisto, Liikennekaupunki ja Lintupuisto.
Kuntoilijoille ja urheilijoille puistossa on Maauimala, Urheiluhalli ja Keilahalli.
Kerrotaan, että Kupittaanpuistossa on pelattu ensimmäistä kertaa suomalaista jalkapalloa 1890-luvulla. Puisto toimii nykyään koko kansan virkistysalueena.
Lähde: Turun kaupunki Kupittaanpuisto
tiistai 18. tammikuuta 2011
maanantai 17. tammikuuta 2011
Nyt mennään syntymäpäiville
Näyttääkö sekavalta. Tänään osuivat keittiön yläkaapista käsiini turkoosit rasiat. Ne ovat kollaasin runkona ei rasioina, vaan turkooseina värialueina. Lila tuotti pientä ongelmaa, mutta linnut pelastivat tilanteen. Harmaalla näppäimistöllä voit lähettää linnut lentoon. Odota kuitenkin. että näppäinten lila valo muuttuu vihreäksi.
Lopuksi kutsun sinut possu Veli Pontevan syntymäpäiville. Iloitse yhdessä possujen ja pikku Hukan kanssa, mutta varo Iso Paha Susi on tulossa myös. Sillä taitaa olla metkuja mielessä.
Lopuksi kutsun sinut possu Veli Pontevan syntymäpäiville. Iloitse yhdessä possujen ja pikku Hukan kanssa, mutta varo Iso Paha Susi on tulossa myös. Sillä taitaa olla metkuja mielessä.
*********
Värikollaasit 18 haaste = turkoosi-lila- harmaa
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Portti
Katse kiinnittyy isoon kukkaruukkuun. Se on päällystetty karheilla luonnonkivillä, jotka ajan patina on sammaloinut kauniisti. Ruukku sopii hyvin jykevälehtiselle aloekaktukselle.
Vieressä on valkoinen portti, selkeän eleettömänä se jää ohikulkijalta huomaamatta. Vain kukkaruukku jää mieleen tallennettavaksi kuvaan.
******
Mustaa ja valkoista 55. haaste = Portti
lauantai 15. tammikuuta 2011
Valoa, kimallusta ja huurretta
Tänä aamuna säteili aurinko.
Se sai lumen kimaltamaan timanttien lailla.
Pihan poikki on loikkinut pupujussi.
Samaa reittiä kuin eilenkin.
On hetkeksi pysähtynyt
ruusupensailla ja omenapuun alla.
Samaa reittiä kuin eilenkin.
On hetkeksi pysähtynyt
ruusupensailla ja omenapuun alla.
Aurinko leikkii puiden huurteella.
Vielä on aikaa keskipäivään.
Vielä on aikaa keskipäivään.
Tuomen oksilla on lunta, kevääseen on aikaa.
Puut kilpailevat kuka saa kylkensä aurinkoon.
Ja aurinko etenee ylös, ylös.
Ja aurinko etenee ylös, ylös.
Kylläisenä talitintti näköalapaikaltaan
ihailee huurteista kimallusta.........
Kevään merkkejä tammikuun kolmantena lauantaina.
perjantai 14. tammikuuta 2011
Tuoli, joka hieroi
Hilkka vierailee muutaman kerran vuodessa ystäviensä Veikon ja Annikin luona. Alkukesän työmatka suuntautui lähelle ystäväpariskunnan kotia ja Hilkka päätti samalla poiketa heitä tapaamassa. Vastaanotto oli sydämellinen kuten aina. Hilkka halailtiin jo ovella tervetulleeksi ja ohjattiin olohuoneeseen.
Olohuone on sisustettu tyylihuonekalusteilla. Sohvaryhmänä on silkkikankaalla päällystetty biedermeier-ryhmä, katossa kristallikruunu ja samaa tyyliä oleva lasikko. Se on täynnä Annikin keräämää kristallia. Olohuoneeseen avautuu ruokailuhuone, jossa on jykevä barokkityylinen ruokailukalusto.
Hilkka istuutuu biedermeier-sohvalle, se ei ole pehmeän upottava. Hilkka ei pidä sen istuinmukavuudesta ollenkaan. Siinä on istuttava ryhdikkäänä selkä suorassa. Komeahan se on. Veikko istuutuu vihreään nojatuoliin. Hilkka huomaa sen olevan uusi.
- Katsoppas Hilkka, kuinka mukava nojatuoli meillä nyt on, sanoo Veikko ylpeänä.
Hän painaa kauko-ohjaimesta ja nojatuolin selkänoja kaartuu alas. Veikko makoilee leppoisena tuolissa, pyöräyttää sitä puolikierrosta kohti kullalla koristeltua valkoista kaakelitakkaa. Takassa rätisee lempeä tuli.
- Näin se tuoli pyörii ja keinuu vain hipaisemalla, myhäilee Veikko ihastellen takkatulta.
Hilkka nyökkäilee ja Veikko pyöräyttää tuolia taas hieman.
- Jos haluan katsella televisiota, pieni hipaisu taas ja oikea katselukulma on tässä.
- Onpas tuo kätevää, Hilkka toteaa ja varoo jatkamasta, että tämä sohva onkin niin epämukavan kova.
- Eikä tässä vielä kaikki, Veikko pyöräyttää tuolin kohti oleskeluryhmää. Hän sormeilee ohjauksen kaukosäädintä, selkänoja nousee. Veikko istuu ryhdikkäänä ja tuoli alkaa hieroen hyristä. Hyrinä liikkuu selästä hartioille, hieroo niskaa ja taas alas. Mielihyvä paistaa Veikosta.
- Tuoli on nyt minun hierojani. Ajatteles, ei tarvitse lähteä kotoa hierojan käsittelyyn, tuoli hoitaa hieronnan ja ilmaiseksi.
Hilkka on ihmeissään, mutta ei kovin ihastuksissaan. Tuoli on kuitenkin kuin väärässä ympäristössä tyylillisesti. Hän ei sano sitä, vaan kysäisee, missä tuollaisia tuoleja tehdään.
- Kiinassa, siellä ollaan askeleen edellä ja ajatellaan myös hyvinvointia eikä vain ulkonäköä. Veikko uhoaa kuin tietäen mitä Hilkka tuolista ajattelee.
Kuukausia kuluu vierailusta ja Hilkka lukee lehdestä, että Kiinasta on tuotu Suomeen nojatuoleja, jotka ovat aiheuttaneet istujilleen syyhyävää, punoittavaa ihottumaa. Hilkka muistaa Veikon ja tuolin. Hilkka on yhteydessä ystäviinsä ja muiden asioiden yhteydessä hän kysäisee, onko Veikko tyytyväinen siihen hierovaan tuoliin.
Hän kuulee selityksiä. Tuolin kauko-ohjain lakkasi toimimasta. Tuoli ei enää keinunut eikä hyrissyt. Veikolle oli tullut polvitaipeisiin, reisiin ja selkään outoa punottavaa ihottumaa. Se kyllä on jo hävinnyt. Tuoli vietiin kierrätyskeskukseen. Sieltä se on edelleen kuljetettu kaatopaikkaa kuormittamaan. Vaikka kyllä korjaamalla siitä olisi vielä hierovan, pyörivän ja keinuvan saanut.
******
Pakinaperjantai 216. haaste = Hierova tuoli
Pakinaperjantai 216. haaste = Hierova tuoli
torstai 13. tammikuuta 2011
Kaiken alku
Katson ikkunan takaa
Aurinko -
Aurinko -
kaiken kasvun äiti
on jättänyt yön taakseen
nousee hehkuen
taivaan laelle
on jättänyt yön taakseen
nousee hehkuen
taivaan laelle
Uuden päivän alku
Aurinko -
kaiken valon äiti
kehittää kevään silmuihin
antaa päivän
näyttäen luonnon kauneuden
Tämä päivä ainutkertainen
Aurinko -
kaiken voiman äiti
synnyttää energian
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Tavaraa kiertoon
Eilen näytti pihan kulmassa hyvin vihreältä. Hetken tuntui kuin olisi aivan kohta jo kesä - kevät nyt ainakin. Talitintit olivat riemuissaan. Ne lentelivät ja pyrähtelivät sinne tänne, tonkivat nurmikkoa ja pöyhivät pensaiden juurilla. Tuuli vei lunta ja eilinen suojasää sulatti lumimassat olemattomiin. Tänään on taas kaikki toisin. Yöllä alkanut lumisade on peittänyt taas kaiken valkoiseen lumeen. Harrastan kuvakierrätystä, en raskinut heittää tätä kuvaa roskiin, koska siinä on erikoinen tammikuun tunnelma ja tietysti myös talitintti.
Otin tänään käteeni Glorian Koti-lehden ja minut pysäytti juttu Ahdistu, kärsi ja unhoita. Hyvin ajankohtaista asiaa joulun jälkeiseen elämään. Olen ajatellut minäkin, että paljon on turhaa, kierrätettävää ja poisannettavaa. Nyt voin onnistua tämän jutun ohjeilla tarpeettomaksi käyneen liian tavaran siirtämisessä sinne, missä sitä vielä tarvitaan.
Artikkelin ajatusten takana on Hollannissa asuva professional organizer Anne Te Velde-Luoma. Hän toteaa.
Tavaraähky on suomalaisten kansantauti, kun rentoutuu luopumaan liiasta tavarasta, saa enemmän tilaa ajatuksilleen. Tavaroiden tilalle ajatuksia, yksinkertaisesti juuri niin, ajattelen.
Kun kodissa on tilaa ja rauhaa, niitä on myös pään sisällä.
Uusi tärkeysjärjestys löytyy usein kirjaimellisesti tavarakasojen alta.
Seuraavaksi luen Te Velde-Luoman kuusi teesiä, kuinka selvitän itseni ja kotini eroon turhasta tavarasta.
Teesit lyhennettynä.
1. Rajaa työmaa. 2. Päätä työaikasi, mieluiten alle tunti. 3. Jaa tavarat neljään laatikkoon - laatikossa säilytettävät, muualla kotona säilytettävät, kierrätykseen ja roskiin. 4. Älä ryhdy työhön väsyneenä tai masentuneena. 5. Säilytä tavarat niiden omilla paikoilla. Käytä joka ilta 5 minuuttia järjestämiseen. 6. Muista kirpparit ja nettihuutokaupat, mutta älä päästä kerran kirpparille vietyjä enää takaisin kotiin.
Talitinttikuvat sopivat oivasti tähän postaukseen. Linnut eivät kasaa ruokaa vaan luottavat vaistoihinsa ja ruokaa on aina saatavilla.
Lähde: Glorian Koti
Otin tänään käteeni Glorian Koti-lehden ja minut pysäytti juttu Ahdistu, kärsi ja unhoita. Hyvin ajankohtaista asiaa joulun jälkeiseen elämään. Olen ajatellut minäkin, että paljon on turhaa, kierrätettävää ja poisannettavaa. Nyt voin onnistua tämän jutun ohjeilla tarpeettomaksi käyneen liian tavaran siirtämisessä sinne, missä sitä vielä tarvitaan.
Artikkelin ajatusten takana on Hollannissa asuva professional organizer Anne Te Velde-Luoma. Hän toteaa.
Tavaraähky on suomalaisten kansantauti, kun rentoutuu luopumaan liiasta tavarasta, saa enemmän tilaa ajatuksilleen. Tavaroiden tilalle ajatuksia, yksinkertaisesti juuri niin, ajattelen.
Kun kodissa on tilaa ja rauhaa, niitä on myös pään sisällä.
Uusi tärkeysjärjestys löytyy usein kirjaimellisesti tavarakasojen alta.
Seuraavaksi luen Te Velde-Luoman kuusi teesiä, kuinka selvitän itseni ja kotini eroon turhasta tavarasta.
Teesit lyhennettynä.
1. Rajaa työmaa. 2. Päätä työaikasi, mieluiten alle tunti. 3. Jaa tavarat neljään laatikkoon - laatikossa säilytettävät, muualla kotona säilytettävät, kierrätykseen ja roskiin. 4. Älä ryhdy työhön väsyneenä tai masentuneena. 5. Säilytä tavarat niiden omilla paikoilla. Käytä joka ilta 5 minuuttia järjestämiseen. 6. Muista kirpparit ja nettihuutokaupat, mutta älä päästä kerran kirpparille vietyjä enää takaisin kotiin.
Talitinttikuvat sopivat oivasti tähän postaukseen. Linnut eivät kasaa ruokaa vaan luottavat vaistoihinsa ja ruokaa on aina saatavilla.
Lähde: Glorian Koti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





















