Omenoita marraskuulla

Aamulla iloitsivat punaiset omenat.
Yöllinen vesisade oli hemmotellut niiden pintaa.
Vesi kimalteli omenoissa kuin kristalli.

Talletin kuvaan sopivan määrän.

YyKaaKooNee-Numerokuvat 49. haaste = 36

Muodin vuoksi

Tuija oli innoissaan. Perhe muuttaa päärakennukseen ja appivanhemmat samassa pihassa olevaan pihataloon. Siinä talossa Tuija miehensä ja lapset ovat asuneet. Tilat ovat jo ahtaat, nyt tehdään vaihdos. Päärakennus on rakennettu 1950-luvulla. Se on puolitoistakerroksinen puutalo. Taloa on ajansaatossa remontoitu ja nyt remontoidaan kaikki uusiksi ja muodin mukaiseksi.

Ala- ja yläkerranlattiat ovat lakattua koivulautaa. Aikoinaan tilan omasta metsästä hakatuista koivuista sahattu ja höylätty. Tuijan mielestä ne ovat vanhanaikaiset ja kolhiintuneet. Lattiat vaatisivat hiontaa ja käsittelyä. Niistä ei enää saa muodikkaita ja uudenveroisia.

Tuija on suunnitellut uudet tummat lattiapinnat. Ne sopivat uuteen värimaailmaan. Tuija tietää, että merbau on muotia juuri nyt. Hän on vertaillut hintoja ja ihastunut merbaulaminaattiin. Se on kestävää ja helppohoitoista, hänelle vakuutetaan. Se ei kolhiinnu ja naarmuunnu, kuten parketit ja koivulauta. Merbaulaminaatti asennetaan vanhojen koivulautojen päälle. Väliin vedetään tarvittavat välipehmusteet ja levyt.
Miten uudet lattiat ovatkaan kauniit, sopivat hyvin keittiön merbausävyisten ruusupuukaapistojen kanssa. Tuija ihastelee ja silittää lattian viileää pintaa.

Tuija kutsuu naapurin Hillevin katsomaan uutta kotiaan. Hillevin perhe on äskettäin muuttanut naapuritaloon. Heilläkin on remontti jo melkein valmiina.
Hillevi katselee Tuijan merbaulattioita ja kertoo, että he vetivät lattioita peittävät muovimatot pois. Niiden alta paljastuivat kauniit lautalattiat. Se oli iloinen yllätys. Lautalattiat hiottiin ja maalattiin 1950-luvun henkeen helmenharmaaksi. Ovat ihanan raikkaat aidot puulattiat.
Tuija on hiljaa ja jättää kertomatta, että he jättivät puulattiat merbaun alle.

Hillevin mentyä Tuija päätteli, että Hillevi oli kateellinen heidän lattioistaan. Ei kiitellyt ja ihastellut, kertoi vain vanhoista lautalattioistaan.

********

Pakinaperjantai 154. haaste - Muoti

Kuunvalossa

kummitukset
kuutamossa
kahisevat
koivikoissa
kauhistuttaen
kulkijoita
kalpeankelmeässä
kuunvalossa

Valokuvatorstai-Runotorstai 147. haaste - Kuu

Mitä en omista

Tänä marraskuisena aamuna taivas oli erikoisen kaunis. Taivaansinisen kannen täyttivät pumpulipilvet. Valoa kajasti jostain kaukaa. Ihastelin taivasta ja tätä marraskuuta. Paljaiden puiden latvat piirtyivät taivasta vasten.

Otsikon kysymys on hyvin laaja. On todella paljon asioita joita en omista. Joitakin haluaisin omistaa ja toisia taas en mistään hinnasta.
Yaelian antoi minulle haasteen. Kerro 3-6 asiaa, mitä et omista. Heti haasteen jälkeen pohdiskelin ja mietin omaisuuteni ja ominaisuuksieni määrää ja puutteita. Olisi helppo vastata, mitä heittäisin pois. Vai olenko hamstraaja, joka ei luovu mistään. Ehkä olen siltä väliltä.

Näitä en omista.Kuva Honkatalot Oy

1.
Kesämökkiä, sitä meillä ei ole koskaan ollut. Joskus olemme siitä haaveilleet. Jopa niin että olemme käyneet katsomassa myytäviä mökkejä. Hyvä, että emme ole hankkineet. Olemme urbaaneja ihmisiä, mutta rakastamme luontoa. Luonnosta nauttimiseen ei tarvita mökkiä. Olemme siis sen suhteen myös ekologisia. Kulutamme energiaa vain yhdessä asumuksessa.

2.
Purjevenettä tai muuta venettä emme omista. Perustelu on täysin selvä. En nauti veneilystä, oikeastaan pelkään sitä. En voisi kuvitella seilaavani avomerellä tai -järvellä, jossa rannat pilkottavat kaukana horisontissa. Pelkäisin ja odottaisin pahinta.

3.
Mehulinko puuttuu keittiöstä. Olen haaveillut, että voisin puristaa tuoretta mehua hedelmistä aamuin illoin. Kun haaveeni ei ole tähän päivään mennessä toteutunut, minusta tuntuu etten enää tarvitsekkaan koko linkoa. En ehkä enää oppisi juomaan vastapuristettua mehua.

4.
Leipäkone sitäkään ei ole. Leipäkoneen valtavan ostobuumin aikana en edes harkinnut sen ostamista. Hyvin on toimeen tultu ja leipää syöty.

5.
Pesusieni ei asusta kylpyhuoneessamme. Ihailen muiden kylppäreissä hienoja ja ihanan pehmeitä luonnon pesusieniä. Kuvittelen sienen pehmeää liukua vartalollani. Suloista tuoksuvaa saippuavaahtoa, jota sienellä on helppo levittää. Tulisiko käytettyä ?

Kuva Galleria AMA, jossa on Nanna Suden näyttely juuri nyt 15.11.2009 saakka

6.

Nanna Susi on taiteilija, jonka tauluja ei meillä ole. Haluaisin yhden taulun. Saa nähdä tulenko koskaan sitä saamaan.

Tätä haastetta saa vapaasti jatkaa. Nimittäin paineita ei annettu haastamiseen. Tämä ei ollut kuitenkaan mikään helppo juttu, piti oikein miettiä mitä puuttuu. Samalla tuli aloitettua inventaario, mitä tavaraa annan pois. Sekin olisi haasteen arvoinen.

Päivä kääntyi tänään iltaan kuutamossa. Täysikuu kumotti puiden lomasta matkatessani kotia kohti. Taas yksi päivä vähemmän.

Marraskuun selätystä

Tänään tunsin itseni selätetyksi. Olen ilmoittautunut marraskuun selätykseen. Vaikeata on ollut, kyllähän minä painia olen jonkun verran katsellut. Siitä pitäisi jo tietää kuinka vaikeaa selättäminen on. Luulin jo, että minut on selätetty. Poukkoilin lepiksen blogissa ja unnan blogissa epätoivoisena. Lähetin jo lepiksellekin sähköpostia. Ei vastausta, ymmärrän hän on työmaalla.

Viimein sain sähköpostin auki, vai olisiko se ollut aiemminkin avoinna. Siellähän se oli käyttäjätunnus ja salasana. Unna kertoi, että paina vasemmalta kyllä se aukeaa. Aukesihan se, kun on käyttäjätunnus ja salasana. Nyt on selätetty ensimmäinen etappi. Tosin posautin postin ekaksi, mutta kyllä lepis korjaa. En uskaltanut siirtää enää mitään. Taisi tulla vähän etuajassakin.

Otsikkokuva on minun ensimmäinen selätysosuuteni. Toivon, että jatkossa pysyn hillityn tyynenä ja toimin järkevästi. Aion nimittäin jatkaa tätä haasteiden haastetta omalta osaltani.

Vaaleanruskea kollaasi

Vaaleanruskeaa näin heti aamulla, kun silmäni aukaisin.
Terassilla kaislaheinät.
Makuuhuoneen tapetti ja verhot,
tapetti ja sängynpeitto.
Vilkaisin vierashuoneeseen
siellä nökötti laatikko.
Jatkuisi vielä, keitin nimittäin kahvia,
mutta lopetan kuitenkin tähän.

Lisää vaaleanruskeaa löydät Inkiväärin blogista.

Blogiystävien huomionosoitukset ja tunnustukset

Rita antoi tämän ihanan kukkakimpun ystävyyden osoituksena.
Kukkia on aina ilo saada. Kiitos.

Ina antoi tämän haasteellisen tunnustuksen. Kiitos.
Kerron vielä seitsemän uutta ominaisuutta itsestäni,
aikaisemmin olen jo kertonut seitsemän.
1. Olen kärsimätön. 2. En astu koskaan ulos ovesta ilman hajuvettä.
3. En ole aloitteentekijänä uusiin ihmisiin tutustumisessa.
4. En ole koskaan voittanut mitään kilpailua.
5. En voisi olla pelkästään kasvissyöjä, haluan syödä lihaa viikoittain.
6. En voisi surmata eläimiä, ehkä en kärpästäkään.
(pieni ristiriita edellisen kohdan kanssa)
7. Kun kuitenkin vanhenen, olen aloittanut pohtimisen kuoleman kohtaamisesta.

Zilga antoi tämän tunnustuksen blogilleni,
joka saatesanojen mukaan
tuo iloa ja innostusta syksyn harmauteen. Kiitos.
Ne, jotka eivät ole vielä saaneet näitä huomionosoituksia,
saavat napata tästä itselleen.