Vihreää, vaikka on jo syksy

Mitäs nyt kirjoitan. On aika voimaton olo. Vaikka minulla on pieni piha, sain kunnon jumppahetken aikaiseksi viikonloppuna ja vielä tänäänkin, vapaapäivänä. Ruumis, joka ei ole tottunut koukistelemaan, kyykkyilemään, tekemään kierreliikkeitä (vaikka pitäisi) ja kurkottelemaan, on saanut todellista kyytiä. Hiki on virrannut ja kädet ovat maamiehen kädet.
Miten saan kynnenaluset puhtaiksi. Kehtaankohan näyttää niitä kynsihoidossa ollenkaan.
Viime kerralla ne jo olivat aika räjähtäneet. Kynsihoitaja totesi viileästi.
- Jaahas olet ollut mustikassa.
En kehdannut sanoa koko totuutta.
- No niin ja puutarhatöissä, sanoin. En ollut poiminut mustikoita, olin hakenut ne torilta.
En osaa käyttää käsineitä. Haluan tuntea mullan, ruohon ja kukkavarret käsissäni.

Nyt on kukkapenkkejä myllätty, iiriksiä siirretty. Syyshohdekukat kukkivat maljakossa isona kimppuna. Jätin niitä vain pienen pätkän villiviinin viereen. Villiviinikin on näköjään alkanut punastua. Tänä kesänä se on ollutkin erityisen rehevä, kiitos sateiden.
En vielä istuttanut tulppaanin sipuleita maahan. Ostin joku viikko sitten valkoisia, kaikki eri lajia.
Kerrottuja, singlejä ja kevään vihreitä. Kevään vihreät luulin valkoisiksi. Pitää yllättyä keväällä jos ne ovatkin vihreitä.

Jos joku luulee, että kukat eivät osaa puhua, erehtyy. Katsokaa nyt hopeahärkkiä, se on kasvanut sydämmenmuotoiseksi. Kertoo rakastavansa, tietysti hoitajaansa. Innostuin tästä kovin ja lisäsin hopeahärkkiä kukkapenkin reunoille.

Itkeekö kurjenmiekka, näyttää olevan kyyneleitä lehdillä. Suree varmaan taaksejäännyttä kesää. Vielä on vihreää, mutta ei enää kauan.

Syyshortensiat

Nyt juuri on aika syyshortensioiden.
Tänään ihastelin niiden kukkarunsautta.
Suurin osa kukkii valkoisina.
Osa kukista on neuvottomia.
Vanhemmista kukista osa on hieman punertunut,
vaikka yöpakkasista ei ole ollut tietoakaan.
Yöt ovat edelleen vuodenaikaan nähden lämpimiä.
Tallensin tähän kuvaan vähintään neljäkymmentäseitsemän kukkaa.

Yykaakoonee - numerokuvat 40. haaste on 47.

Palmujen ja lehmusten alla

Keväällä siirsin terassille käpypalmuni, johon olin jo kyllästynyt. Parina vuotena keväisin se teki mukamas uusia lehtiruusukkeita. Innostuin kovasti, että nyt se kasvaa tuuheutuen. En tiedä mistä johtuu, mutta kolme pitkää haipaketta eivät koskaan kasvattaneet lehtiä. Kuihtuivat pois ja leikkasin lehtiruodot. Nyt käpypalmu saisi odottaa terassilla vielä hetken ennen hautaamista, ajattelin.
No kuinkas kävikään loppukesästä kuin sattumalta huomasin sen pukkaavan nopeaa tahtia lehtiruusuketta. Aivan oikealla tavalla kunnon lehdyköitä, kuten kuvasta näkyy. Vähän kärsineet ovat vanhat lehdet, mutta annan käpypalmun nyt olla pakkasiin saakka terassilla. Siirrän sen talveksi sisään ja taas ensi kesäksi ulos.

Kun palmuista aloin kertoa, niin jatkan kultapalmuista. Kerroinkin aikaisemmin, että siirsin kaksi palmuani yhteen isoon ruukkuun. Hyvin näyttävät jaksavan ja kasvavan.
Olohuoneen silkkisten laskosverhojen alaläppä näyttää lerpattavalta, kuten kuvasta näkyy. Olen ajatellut jo pitkään hieman retusoida niitä. Se on liian korkea, joten käännän sen kaksinkerroin ja saan tanakammin pysymään ryhdissä. Tallaista pientä fiksausta tuli taas mieleeni, kun kuvaa sihtailin.

Ulkoilin tänään kulttuurimaisemassa. Lehmukset ovat vielä täysin kesäkunnossa vihreinä. Tämä yllättävän lämmin syyskuu sen tekee.

Vanha keittokirja

Keittokirjojen hyllyssä on vanha Keittotaito vuosimallia 1962. Irronneet kirjankannet on korjattu leveällä teipillä paikoilleen. Lehdet ovat kellastuneet ja suosittujen reseptien sivuilla on tahroja. Varsinkin Leipominen-osastossa on lehdille roiskahdellut taikinaa, rasvaa ja hilloa. Kirjan viimeiset lehdet ovat olleet tyhjät. Vuosien saatossa niille on kirjoitettu Rusinakakun, Paraisten piparkakkujen, Kertun vaaleiden sydänpiparien ja monen muun kakun ohjeet.

Keittokirjan välissä on irrallisena liitteenä sienikartta. Yllättävää, että se on säilynyt näinkin monta vuosikymmentä. Väripiirroksina sienten tuntomerkit ovat selvästi nähtävissä. Hieman ihmettelen, että pulkkosientä ei ole merkitty myrkylliseksi. Häränkieli näyttää hyvin eksoottiselta sieneltä, en ole sitä luonnossa koskaan tavannut. Syötäviä sieniä on kuvattu kaikkiaan 43. Kelvottomia ja myrkyllisiä sieniä on neljä, sappitatti, äikätatti, punainen kärpässieni ja valkea kärpässieni.
Säilöntäohjeissa kerrotaan kuivaamisesta. Sienten kuivaamista on selostettu parilla lauseella. Tatit ja korvasienet pienennetään ja kuivataan ilmavassa paikassa esim. lankaan ripustettuna.

Omenoiden kuivaaminen kuulostaa yksinkertaiselta.
Omenat huuhdotaan ja niistä poistetaan siemenkodat omenaporalla. Ne leikataan viipaleiksi ja levitetään kuivumaan pelleille mietoon uuninlämpöön.
Kuivatut tuotteet säilytetään ilmatiiviisti pakattuna (esim muovipussissa) viileässä paikassa.

Käänsin kirjan sivuja leipominen-osastolle. Huomasin oivan vinkin munkkien ohjeessa. Ohjeen selityskohdassa kerrotaan.
Noussut taikina kaulitaan ohueksi levyksi, josta pyöreällä muotilla otetaan kakkuja. 1 tl hilloa pannaan kakun keskelle ja toinen kakku painellaan päälle. Kohottuaan munkit keitetään kuumassa keitinrasvassa kauniin ruskeiksi, nostetaan imupaperille valumaan ja sokeroidaan. Täytteenä voi käyttää myös banaanisosetta, luumusosetta tai yhden sokeroidun mansikan munkkia kohden.
Muistan äitiäni, kun suljen kirjan. Tunnen vastapaistetun omenapiirakan tuoksun, lieneekö ohje peräisin tästä kirjasta. Päätän avata kirjan entistä useammin. Siellä on monta kokeilemisen arvoista ohjetta.

Pakinaperjantai 145. haaste - Keittokirja

Vain teot vaikuttavat

Inhimmillinen ihminen innostuu

ilmakehästä ihmisistä Itämerestä
luonnosta lähimmäisistä lautastaAtlantilla
mediasta marinadeista metsistä
sodasta syrjinnästä sieluista
taantumasta tulokehityksestä tasa-arvosta
veroista välinpitämättömyydestä vedestä

vain teot vaikuttavat
inhimmillinen ihminen

Valokuvatorstai-Runotorstai - 138. haaste Inhimmillinen

Vielä terassilla

Terassilla on nyt vihreää. Osa kesäkukista on saatettu luonnon kiertokulkuun. Villiviini ei ole vielä punastunut ollenkaan, ei ulkona eikä sisällä. Sisällä se kiertelee terassin katossa ja pudottaa lonkeroitaan alaspäin. Kuten kuvasta näkyy villiviini on osanut kutoa verhot ikkunaan. Muulinkorva on ollut koko kesän terassilla. Siirsin sen kesäkukkien tilalle ja se näyttää ihan tyytyväiseltä.

Tämä ruukku näyttää aika erikoiselta. Poistin kukkapenkistä vanhat laventelit ja kiedoin ne tyhjäksi jääneen ruukun päälle kuivumaan. Terassilla leijuu nyt vieno laventelin tuoksu.

Pelargoniat kukkivat täydellä teholla vielä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät , ne kukkivat vielä jouluaattonakin. Ainakin viime jouluna kukkivat.

Katkennut valkoinen pelargonian kukka piti nostaa ikkunalle ilahduttamaan.

Kolmas pyyntö onnisti

Kuva Latte Macchiatto www.nespresso.com

Ostoskierroksen päätteeksi halusin siemaista kahvilassa makean erikoiskahvin. Katselin kahvivalikoimaa. Valinta on vaikeaa toinen toistaan herkullisimmista kahveista.
Caffe latte, kuumaa maitoa, espressokahvia, kinuskia, nokare jäätelöä, suklaarouhetta.

- Saanko Caffe latte kinuskin.
- Voi se on kovin makea, ette pidä niin makeasta, vastasi keski-ikäinen tummahiuksinen mies vierasmaalaisittain korostaen.

- No, jos se on liian makea, tarkastelin listaa. Suklaakastiketta ja kermavaahtoa.
- Saanko Cafe Moccan.
- Sekin on kovin makea. Useat asiakkaamme eivät ole siitä pitäneet.

Olin jo hämilläni. Olin tullut nauttimaan makeaa erikoiskahvia lasillisen. Pitäisikö antaa tarjoilijamiehen valita minulle oikea kahvi. En antanut periksi, päätin yrittää vielä kerran.
Jospa onnistaa kolmannella kerralla.

Vain maitoa, espressokahvia ja hiukan kaakaojauhetta maitovaahdon päällä. Tämä varmaan sopisi. Ei näytä olevan liian makeaa, vaikka italialainen nimi vivahtaa kyllä makealta.

- Voisinko saada Latte Macchiaton. Eihän se ole liian makeaa.
- Se on oikein hyvä valinta. Olkaa hyvä ja istuutukaa pöytään, tuon sen hetken kuluttua.

Vihdoinkin pääsen nauttimaan kahvista. Latte Macchiatto tuodaan pöytään.
- Kiitos että löytyi minulle sopiva kahvi valikoimistanne, sanoin tarjoilijalle.
- Asiakkaat jättävät laseihinsa usein noita makeita kahveja. Se on tuhlausta. Ajattelin niiden olevan teillekin liian makeita. Olisitte varmaankin jättäneet.

Olin vähällä vastata. Miksi valikoimaa on listallanne, kun ette halua niitä myydä.

Tarinamaanantai 69. aihe - Pyyntö