Muistan kesää

Toukokuussa, kymmenes päivä, vaahterassa oli jo isot lehdet.

Omenapuu kehitteli kukkia tummanpunaisin nupuin.
Pinkkeinä kukat aukesivat.

Kesäkuussa, seitsemäs päivä, syreeni kantoi valkoisia kukkia.
Odotettiin Juhannusta. Silloin oli viimeisten syreenikukkien aika.

Heinäkuussa helisivät siniset karpaattienkellot.
Katselin niitä äsken, vieläkin kukkivat.

Elokuussa siirryttiin terassille.
Sateelta suojaan.
Puolivarjossa miljoonakellot näyttävät reheviltä.
Eivät olleet kuivuneet kesän paahteessa.

Ulkona tuoksuu kostealta.
Hämärässä illassa tuntuu syksyn sipaisu.
Muistan kesää.

Kalasaalis

Onki tehtiin itse. Siimarulla ja ongenkoukut olivat komeronhyllyllä. Ongenvavaksi katkaistiin kahdensormenpaksuinen oksa jokirannan pusikosta. Paksu paju oli joustavana paras, mutta leppä ja koivukin kävivät. Vapa kuorittiin molemmista päistä. Keskikohdalle jätettiin kuori. Sopivan tahkeana siitä eivät lipsuneet kädet, kun saalista nostettiin.
Siima katkaistiin sopivan mittaiseksi, ongenkorkiksi valittiin pullonkorkki. Se oli aitoa ja kevyttä korkkia, joka pysyi veden pinnalla. Pienenkin kalan nykäisystä se upposi veden alle ja ilmaisi onkijalle, milloin oli aika vetää saalis vedestä. Siima pujotettiin isoon parsinneulaan. Sillä lävistettiin korkki ja kuljetettiin sopivalle kohdalle siimaan. Siima sidottiin lujasti onkivavan päähän. Koukku solmittiin siiman toiseen päähän. Onki oli valmis saalistamiseen.

Vielä puuttuivat syötit. Navetan seinustan raparperipenkissä kasvoi onkimatoja. Multaa möyhimällä pulleat madot luikertelivat esiin. Peltipurkin pohjalle oli ripoteltu multaa. Sinne kerättiin madot.

Iltaisin ja sateen jälkeen kalat nappasivat parhaiten. Jokitörmän lepikosta etsittiin sopiva paikka. Mato pujotettiin koukkuun ja siima heitettiin veteen. Oltiin hiljaa etteivät kalat pelästy ja karkaa. Puhuttiin kuiskimalla katse suunnattuna ongenkorkkiin. Kohta kala nykäisi. Kun se söi matoa, korkki painui veden alle ja pulahti pinnalle. Nykimistä se oli. Vielä ei sopinut nostaa onkea. Kala ei ollut kunnolla koukussa. Viimein tuli kunnon vetäisy. Korkki painui rajummin veden alle. Juuri silloin nostettiin siima. Hitaasti ja varmasti kohosi pyristelevä saalis vedestä.

Rannassa oli iso rautainen pyykkipata puolillaan vettä. Sinne laskettiin saatu kalasaalis. Särkiä ja kiiskiä enimmäkseen. Pikkuahvenia saatiin myös. Erikoisen mahtavalta tuntui, kun litteä lahna nostettiin vedestä.

Kissat olivat kalastajien kavereita. Niitä ei tarvinnut kahta kertaa kutsua, kun ne juoksivat kalasaaliille. Särjet ja kiisket annettiin kissoille. Ahvenet ja lahnat tainnutettiin hengettömiksi
kopauttamalla puukarahkalla päähän. Sen jälkeen avattiin vatsa ja sisälmykset perattiin jokeen heitettäväksi. Äiti oli se, joka perkasi ja suomusti kalat paistokuntoon. Ne paistettiin pannulla voissa ja syötiin välittömästi.

Pakinaperjantai 142. haaste - Kalansaalis

Kauniit ikkunat

Ihailen aina tätä rakennusta, kun seison liikennevaloissa.
Nyt oli aikaa näpätä kuva.
Kauniit leikkaukset koristavat rakennusta.
Ylimpänä kiertää kaunis kukkakoristeinen boordi.
Kulmaparvekkeissa on valkoisin pikkupylväin koristetut kaiteet.
Kattoterassi näyttää kutsuvalta.
Haluaisin asua ylimässä kerroksessa.
Nauttisin kaupunkinäkymästä kattoterassilla istuen.
Mutta rakennuksessa ei asuta, siinä on toimistoja.
Miksi.

Ikkuna-aukkoja on yhteensä kolmekymmentäseitsemän,
niistä tulvii sopivasti valoa sisään.

Yykaakoonee - Numerokuvat - 37. haaste = 37

Orvokin kukkia

Leikkasin yhden orvokkiruukullisen terassilla kokonaan alas. Se saa kasvattaa uutta jos jaksaa.
Valitsin parhaat olohuoneen Pala-maljakkoon. Helena Tynell on suunnitellut maljakon Riihimäen Lasille. Orvokeille maljakko on kuin tehty. Keväällä ostin sen 12 eurolla kirpparilta. Kurkkasin netistä mitä kirkas Pala nyt maksaa, 22 euroa näytti olevan hintana.

En varsinaisesti keräile taidelasia, mutta ostan kun sopivasti kohdalle sattuu. Pidän erikoisesti 1960-luvun taidelasista. Kuvassa näkyy myös yksi maljakko kokoelmastani, Tamara Aladinin Presto, sekin Riihimäen Lasin. Siirtelen ja vaihtelen maljakoita mielialani mukaan kaapista esille ja taas takaisin.

Orvokit kestävät maljakossa vain pari-kolme päivää ja sitten lopahtavat. Vai onko jollakin niksejä, miten saada niitä pysymään elossa pidempään.

Eivätkä orvokit tähän loppuneet. Kun vaihdoin vuodevaatteita, löysin kaapin pohjalta vanhat tyynyliinat. Petasin unohduksissa olleet tyynypäälliset ja nyt päämme painuu illalla orvokkien joukkoon. Jos suurennatte kuvan, näette tarkemmin runoilut. Romanttista siis meilläkin jossakin.

parasta kesässä

poutapilvet yli taivaankannen

pumpulina purjehtivat
mukaan ottivat
näyttivät kesän

sinisenä kimmelsivät
joet järvet meret
humisivat rauhoittaen
metsät vihreät

aaltoilivat viljapellot
tulentuneet tähkäpäät
täynnä elämää
tätä kesää

kaunistivat kilvan
puutarhat ja niityt
kukkaloisto satumainen
leikki perhosten

pesänrakentajat
laululinnut ilontuojat
perheen kasvattivat
syksyhallaa ennen

sadon antoi
maa puut pensaat
kesä kantoi
pyysi ottamaan

Runotorstai - Valokuvatorstai
135. haaste - parasta kesässä

Sosiaalijohtajan työhuoneessa

Kuva: www.cassinausa.com LC-3

Helsingin sosiaalijohtaja P Voutilaisen ja sihteerinsä työhuoneiden sisustus on herättänyt kohinaa HS:n paljastuksien jälkeen. Eikä syyttä. HS uutisoi muutama kuukausi sitten kalustehankinnoista, jotka oli hankittu naapurikaupungista Turusta ilman kilpailutusta. Kaupungin budjetissa käytetty rahamäärä ei ole suuri. Kuluuhan sitä varmasti hukkainvestointeihin enemmänkin. Virkamiehen sääntöjen vastainen toiminta ei kuulostanut veronmaksajien korvissa vastuuntuntoiselta ja moraaliselta. Mieleen nousi välittömästi kulissien takainen hyvä veli-verkostomainen kähmintä. Tai Helsingistä ei vain löydy tarpeeksi laadukasta design-tavaraa.

Kaupunginjohtajan pyynnöstä asiasta käynnistettiin sisäinentarkastus. Tarkastus osoitti, että ilman kilpailuttamista sosiaalijohtajan 70000 euron kalustehankinnat olivat hinnaltaan kilpailukykyiset. Jäin miettimään miten hintojen kilpailukyky on voitu todentaa.

Kuva: cassinausa LC-3

HS uutisoi 7.8.2009, että kohutuista kalusteista Le Corbusierin sohva, nojatuolit ja divaani ovat asiantuntijan mukaan piraattituotteita. Funktio Designin toimitusjohtaja Maria Ruola kertoo, että Le Corbusierin nimellä markkinoidut aidot tuotteet on suojattu tekijänoikeuslailla vuoteen 2069. Kalusteita valmistaa Le Corbusierin säätiön myöntämällä lisenssillä Cassina S.p.A. Muiden valmistajien tuotteet ovat piraatteja. Ruola kertoo, että EU-maista Ranskassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa piraattikalusteiden myynti on kielletty. EU pyrkii rajoittamaan piraattituotteiden kauppaa varsinkin julkisissa hankinnoissa.

Tämän piraattiuutisen jälkeen kähmintä nousee entistä vahvemmaksi. HS kertoo, että sisustuksen suunnittelun aloitti sosiaaliviraston arkkitehti jo vuonna 2006. Kun uusi sosiaalijohtaja astui virkaansa, hän hylkäsi suunnitelmat ja kääntyi turkulaisen sisustusliike Divaani Oy:n puoleen. Yritys suunnitteli kalustuksen ja teki tarjouksen, jonka sosiaalijohtaja ilman kilpailutusta hyväksyi. Toimistohuoneet kalustettiin tarjouksen mukaan sosiaalijohtajan ollessa sairaslomalla. Koska viraston oma arkkitehti oli sivussa suunnitelmasta, voidaan olettaa, että vähintään samantason asiantuntemusta on käytetty. Divaani Oy ei ole kuitenkaan ollut tietoinen, että myy piraateiksi todettuja Le Corbusieria. Sisustusliikkeen toiminta ei näytä kovin uskottavan ammattitaitoiselta.

Kuva: Avarte Oy Ateljee-sohva

Miksi ei käytetty suomalaista designia ? Avarte Oy valmistaa professori Yrjö Kukkapuron 1964 suunnittelemaa Ateljee sohva/nojatuolikalusteita. Niiden hinnat ovat kilpailukykyiset aitojen Le Corbusierien kanssa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Nyt odotetaan, mitä Eduskunnan oikeusasiamies vastaa tästä asiasta jätettyyn kanteluun.

Le Corbusier lisätietoa
Le Corbusier tuotteet ja lisessiointi

Maksutonta kauneutta

Lomapäiviä on silloin tällöin vielä. Tänään oli lomaa ja huomennakin. Säät ovat kesäisiä, niin niistä pitää nauttia joka hetki. Tein lounaaksi eväät, keitin termariin kahvia ja sitten kesän keskelle luontoon. Retki oli erinomainen. Nautin ja rentouduin kesämaisemissa. Tuonne vaan lehmusten reunustamaa tietä mutkan taakse.

Ei voi olla totta, sinistä jokapuolella. Kukkaniityt tien varrella, vesi niiden takana ja yllä sininen taivas. Jos tämä ei ole kesäparatiisi, niin mikä sitten on.

Nyt en taaskaan tunnista tätä kukkaa. Enkä arvaa niiden tarkoitusta. Laajat pellot molemmin puolin tietä, sinistä ja sinistä.

Pysähdyimme "perille" merenrannan poukamaan. Salaatti ja voileivät maistuivat. Maistuiko kahvi tavallista paremmalta, kyllä.

Vaaleankeltaisina heilimöivät viljapellot näyttävät kotoisilta. Maasta nouseva leipävilja luo turvallisuuden tunteen. Maailman mullistukset ja toitotettu taantuma unohtuu, kun katson lainehtivia viljapeltoja. Meillä on kaikkea mitä tarvitsemme ja enemmän sitä mitä emme tarvitse. Osaammeko olla hankkimatta tarpeetonta ja luopua liiasta.