keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Lahjoja kanta-asiakkaalle

Puhelin soi.
- Arleena.
- Pekka Paukuttaja PP-mediasta päivää. Olette pitkäaikainen kanta-asiakkaamme ja haluamme palkita teidät. Lahjaksi annamme viisi kuukautta TT-lehteä veloituksetta. Onko lehti teille tuttu.

- Ei ole tuttu. Ilmaisia lahjoja ei ole, kuinka paljon minun pitää maksaa, että saan lahjanne.
- Viisi kuukautta on täysin ilmainen lahja teille.

- Tiedän, että ilmaisia lahjoja ei ole. Jos haluan lahjanne, mitä minun tulee maksaa.
- Me haluamme kiittää kanta-asiakkaitamme lahjalla. Saatte vielä lahjaksi kirjan.

- Mutta tiedän, joudun maksamaan lehdistä joita en ehdi lukemaan, että saan lahjat.
- Saisitte viiden kuukauden lehdet ilmaiseksi ja seitsemän kuukautta erikoisedulliseen kanta-asiakashintaan vain 51 euroa. Ja vielä kirjakin.

- Valitettavasti en voi ottaa lahjojanne vastaan ja tilata lehteä, jota minulla ei ole aikaa lukea.
- Maksu voidaan jakaa kolmeen osaan. Tämä on todella hyvä tarjous, jota ei kannata ohittaa.

- Mutta kun en ehdi lukemaan enää yhtään lisää. Valitettavasti en voi ostaa tarjoustanne ja vastaanottaa lahjojanne.
- Kolmessa osassa maksu ei ole kuukaudessa paljon ja lahjatarjous.....

- Valitettavasti en voi tilata lisää lukemista, kun minulla on sitä jo riittävästi.
- Mitä lehtiä teille tulee ?

- Kolme päivälehteä viikon jokaisena päivänä ja aikakausilehdet päälle. Ymmärrät kai, että en ehdi enää lisää lukemaan.
- Mitä aikakausilehtiä teille tulee ?

- Sisustuslehtiä ja sen sellaista.
Syvä parin sekunnin hiljaisuus.

- Toivotan teille hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos samoin.
Suljin puhelimen.
















Minulla ei ole myynti- ja markkinointityötä vastaan mitään. Ilman markkinointia ei olisi tuotteitakaan. Mutta myyntifirmat voisivat muuttaa myyntitaktiikkaansa ja palvella asiakaslähtöisemmällä tavalla huomioiden ostajan tarpeet.
Lahjojen ja kylkiäisten varjolla ei myydä luettavaa, sitä myydään lukemisen tarpeeseen. Oleellista olisi selvittää asiakkaan tarve jo ensimmäisellä taitavasti laaditulla lauseella. Kukaan ei upota rahaansa kylkiäisten takia. Kun asiakas kertoo, että hänellä ei ole tarvetta, sitä mielipidettävä on kunnioitettava ja uskottava. Aggressiivisella jankkaamisella myyjä menettää lopullisesti mahdollisen asiakkaansa.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Muistolehto Ristienkukkula

Liettuasta matkatessa kohti Latviaa on lähellä rajaa liettualaisten muistolehto Ristienkukkula. Se on syntynyt 1800-luvun puolivälissä Venäjän vastaisten kapinoiden aikana. Venäläistoimia vastaan käydyissä kapinoissa kuolleiden muistoksi liettualaiset aloittivat ristien pystyttämisen. Keskelle peltotasankoa on syntynyt alunperin liettualaisten lohduksi pystytetty muistolehto. Ristienmonumentti ilmentää uskoa, lohtua ja kapinaa alistajia vastaan. Monumentti kertoo kansakunnan vaikeista ajoista ja uhrauksista. Ristit välittävät sanatonta kieltään poismenneille läheisille.

Neuvostoliiton aikana liettualaiset jatkoivat Ristienkukkulalla käyntiä. Monet rukoukset kansakunnan itsenäisyyden puolesta kiirivät ylös ristien juurelta. Nevostovallan aikana ei katsottu paikkaa kommunistiseen ideologiaan sopivaksi. Muistolehto tuhotiin 1960-luvulla ja paikalle järjestettiin vartiointi. Siitä huolimatta liettualaiset jatkoivat öisin ja salaa ristien viemistä paikalle. Ristit nousivat uudelleen ja muutaman kerran kaivinkoneilla paikka aina tuhottiin.

Itsenäistymisen jälkeen paikka on saanut olla rauhassa ja ristien määrä on kasvanut laajentuen mäeltä alas pelloille. On laskettu, että ristejä on yli 50000.
Paavi vieraili paikalla 1993. Silloin rakennettiin paikalle pieni rukouskappeli.

Puuristien valmistaminen on perinne Liettuassa. Paikalla näkee kauniisti käsinkaiverrettuja ristejä ja yksinkertaisia pieniä puuristejä. Risteihin on kiedottu rukousnauhoja käyntien muistoksi. Pieniä ristejä voi ostaa kukkulan juurella olevasta myymälästä, jos haluaa lähettää oman viestin kukkulalta eteenpäin.
Nykyään ristejä pystytetään surussa, mutta myös kiitokseksi ja rukoukseksi onnellisen elämän puolesta. Kun vierailin paikalla, sinne kulki samanaikaisesti hääpari kantaen pientä ristiä.

Vaikuttava ja koskettava paikka.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Heinäkuun 20. päivä

Yöllä näin pariinkin otteeseen mielenkiintoiset unet. Ensimmäinen uni herätti minut valveille ja valvoin sen jälkeen pitkään mietiskellen. Kun nukahdin taas, hyppäsin uuteen uneen. Unia oli ihan mukava katsoa, eivät olleet painajaisia.

Aamu oli pilvinen, yöllä oli satanut ja ulkona tuoksui kostealta. Kiersin pihamaan ja katselin, kun räkättirastas etsi "keltaisella" nokallaan ruohikosta matoja. Päivänliljat kukkivat hehkeimmillään pehmeän keltaisina.

Villiviini näytti rehevältä kevätleikkauksen jälkeen. Muutama oksa on aloittanut karkumatkaa ylöspäin. Katkaisin niiden kulun heti alkuvaiheessa. Kasvua rajoittamalla sen saa pysymään hallinnassa.

Suikeroalpi on kukkinut jo jonkin aikaa. Se on levinnyt muiden maanpeitekasvien reviirille, mutta vasta syksyllä aloitan perkkauksen ja selvityksen, ajattelin.

Aamiaisen jälkeen aloitin kevyellä siivouksella. Viikko on mukava aloittaa, kun pölyt on pyyhitty ja paikat ojennuksessa.
Hyvä tuuleni katosi pian, kun iltapäivällä menin katsomaan vuokratun osakehuoneistomme putkiremontin vaihetta. Kylpyhuone oli jo valmis. Adrenaliinini nousi huippuunsa, kun näin keittiön. Se oli pölyn vallassa, jäteastiavaunu lojui pitkin lattiaa. Olimme pyytäneet, että keittiön Hans Grohen hana, kylppärin suihkuhana ja Volan allashana jätettäisiin osineen meille. Keittiön lattialla lojui osissa suihkuhana ja pesukoneliitäntähana, ei muuta. Kun kysyin missä ovat keittiön ja lavuaarin hanat, oli kuulemma heitetty roskiin. Ei muuten olisi ollut väliä, mutta ne olivat nyt asennettuja Oraksen hanoja huomattavasti kalliimmat muutaman vuoden vanhat. Olin ajatellut markkinoida ne eteenpäin. Eteisen komeron sisusta oli osittain purettu ja sikseen jätetty. Loppusiivouksesta ei ollut tietoakaan, vastaava mestari oli lähtenyt kesälomalle. Keräilin osia pitkin lattiaa, seinähyllyä, saippuatelineitä ja erilaisia ruuveja. Kukahan tämän sotkun selvittää.
Ja vuokralainen soitti. Ilmoitin, että saa muuttaa takaisin, mutta varoitin tilanteesta.

Nyt on jo tämän päivän ilta. Meille pelmahti vieraita ja ilta on kulunut ja kuluu edelleen rattoisasti keskustellen kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Muuten olen päättänyt joka kuukauden 20. päivä kertoa, mitä juuri sinä päivänä on sattunut tai
mitä olen puuhastellut. Seuraava 20. päivä on elokuun.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Ihan metsässä

Kuluneella viikolla tulvahtivat mieleeni lapsuuteni mansikkapaikat. Muistelin punaisia ahomansikoita ja mietin kasvavatko mansikat vielä siellä aurinkoisen kangaspellon ojanpientareella. Niitä kypsyi ojanpiennar punaisena. Meillä oli aina astiat mukana, kun menimme poimimaan niitä. Heinänkorsi ei olisi riittänyt, oli niitä niin paljon.

Toinen mansikkapaikka oli kotini pihalla. Vanhan maakellarin katolla kasvoivat ahomansikat. Ne söimme suoraan suuhun sitämukaa kuin ne kypsyivät. Alkukesästä kävin lapsuudenkodissani ja etsin maakellarin katolta mansikkamättäitä. Ei niitä enää ollut. Maakellarikaan ei ollut enää käytössä.

Tänään olin mustikoita poimimassa. Ajoimme sattumanvaraisesti outoon metsään. Mustikoita siellä oli ollut paljonkin, mutta poiminnan jälkeen olivat enää rippeet jäljellä. Poimin metsätien reunassa mustikoita ja sattumaako, edessäni loistivat punaiset ahomansikat kuin silloin ennen. Ne maistuivat yhtä makeilta kuin lapsuudessa. Sain ikuistettua kuviksi nämä muistellut mansikat. Se olikin paras anti marjareissulta, mustikoita tuli vain piirakan verran.

Metsään ajoimme kaunista kukkien reunustamaa tietä ja ohi keltaisten peltojen. Maalaismaisema oli rentouttavan kaunista. Metsässä solisi lintujen laulu ja puiden suhina.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Vihdoin

Keskikesä on parhaimmillaan. Ruusut ja syreenit kukkivat levittäen huumaavaa tuoksuaan. Vihreällä pihanurmikolla kilisevät kuohuviinilasit, salaattipöytä notkuu herkkuja. Ystäväjoukko juhlii kesää.

Nuori rakastunut pari kulkee käsikädessä. He ovat uppoutuneita toisiinsa, eivätkä edes huomaa muita juhlijoita. He upottavat katseensa vain toisilleen. Miehen kaihoisa, lempeä katse hyväilee tyttöystävää päästä varpaisiin. Kevyesti hän hipaisee huulillaan tytön rusottavaa poskea. Kädet puristuvat entistä lujemmin toisiinsa.

Huomaamatta askeleet vievät kohti pihan syreenimajaa. Kukaan ei huomaa heidän pujahtaneen majan vehreyteen. Nyt, kenenkään huomaamatta, huumaavassa syreenien tuoksussa tunteet purkautuvat valloilleen. Kädet koskettavat tytön pehmeää vartaloa hyväillen. Tyttö kietoutuu syvälle miehen syleilyyn. Huulet koskettavat toisiaan ja pari syöksyy hekumallisiin suudelmiin.

Pakinaperjantai 138. haaste - kosketusta vonkaamassa

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Sorsaparin kesäelämää

Klikkaa kuvia
Tänään kävin tapaamassa sorsapariskuntaa, jonka kevätretkeä nurmikolle seurasin huhtikuussa. Silloin sorsapariskunnalla oli kevään ensimmäiset treffit rantanurmikolla.

Kaislikossa viettivät sorsat onnellista kesäpäiväänsä. Viileässä vedessä oli virkistävää uida. Toivoin, että olisin voinut hypätä raikkaaseen veteen niiden seuraksi.
Tiirailin sorsaparvea ja siellä uivat sorsaystäväni. Onnellinen sorsaäiti kahden poikasensa kanssa ja isäsorsa ui vierelle tervehtimään perhettään. Isän ylpeydellä se esitteli muille sorsalapsiaan. Uiskentelun jälkeen oli aika ohjata poikue päiväunille.

Kovaa vauhtia viilettäen sorsat hävisivät rantakaislikkoon. Kuljin rantapolkua ja luulin jo sorsaäidin poikasineen kadonneen, kunnes rantaheinikosta kuului kahinaa. Siellä sorsaemo oli asettumassa päivänokosille poikasineen. Hieman villejä poikaset näyttivät olevan, uni ei tullut silmään. Vai olisko tunkeileva kamera pelottanut poikueen. Huolehtivainen emo ohjasi poikueensa veteen. Etsitään rauhallisempi paikka, kuulin sen sanovan lapsilleen.

Jatkoin matkaani lenkkikaverini Kurren kanssa. Se viiletti kovin nopeasti juoksujalkaa, että minulla oli täysi työ pysyä perässä. Olipa sekin kasvanut sitten viime näkemästä, vaikka siitä on vasta muutama viikko.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Valtakunnassa kaikki hyvin

Kuva Riikan jugend-kaupunginosasta

Media tämän sopan keitti,
kuka sille kiven heitti.
Kiinnosta ei enää ketään,
media se puhua jaksaa
ja kansa turhasta maksaa.

Kuka sai eikä kertonut.
Kuka tarjosi ja kenelle.
Kuka oli mukana tai ei.
Kuka hyötyi.

Nova Group, Sukari, Kakkonen,
Saunamäki, Merisalo,
Keva, Keskusta,
tutkimattomat Kokoomus ja SDP.
Keva oli kahvilla
mukana eivät olleet vieraat.

Onko valtakunnassa kaikki hyvin.
Kansa vihaisena pauhaa,
kiinnosta ei rahan vaiheet.
Median mylly vain jauhaa.

Miten käy työpaikkojen,
asuntokaupan, korkojen,
talouden, viennin.
Hoidetaanko vanhukset, lapset ja sairaat.
Saako työtön työtä, köyhät leipää.

Loikatkaa jo lillukoista
tarttukaa taantumaan
kertokaa asioista
missä mennään.