Liljoja

Ostin sateisena lauantaipäivänä torilta liljoja. Ajattelinko piristää ja kaunistaa harmaan sateista viikonloppua. Ehkä sekin pitää paikkansa, mutta ostos oli kyllä enemmän hetken mielijohde. En voinut vastustaa näitä ihania kukkia.

Lilja on vanhimipia leikkokukkiamme. Ne edustavat tai symbolisoivat arvokkuutta, puhtautta ja jaloutta. Liljoja käytetään paljon kuoleman kohdatessa sekä surunvalittelukukkina että kukkavihkoina ja seppelekukkina haudoilla. Olisivatko syynä nuo edellämainitut symbolit.
Leikkokukkina ne ovat veistoksellisen kauniita ja ryhdikkäitä.

Tori oli juuri sulkeutumassa, kun kuljin kukkatelttojen ohi. Neljä liljaa kympillä. Valitsin kolme valkoista ja yhden viininpunaisen. Viinipunainen on täyteläinen ja hiukan erikoinen väri liljalle. Sain vielä kaksi oksaa kaupanpäälisiksi, olisivat jääneet viimeisiksi.

Diegon ja Marian tarina

Tänään lauantaina katsoin YLE TV1 Valoa ja varjoa dokumenttiuusinnan. Diegon ja Marian tarina alkoi v. 1936 Espanjan sisällissodan kynnyksellä. Tasavaltalaiset ja kansallismieliset aloittivat valtataistelun yhteiskunnan rakenteiden muuttamisesta oikeudenmukaisemmiksi. Diego ja Maria olivat juuri menneet naimisiin ja saaneet esikoisensa. Pieni tytär oli kahden kuukauden ikäinen, kun Diego aloitti taistelunsa Espanjan sisällisodassa.

Dokumentti kertoi Diegon ja Marian muistelemana tarinan sodasta ja sen seurauksista. Tarinaan kietoutui koko Espanjan sisäinen yhteiskunnallinen kehitys toisen maailmasodan kynnyksellä. Sisällissodassa hävinneet joutuivat teloitetuksi, vangeiksi tai pakenivat maasta Ranskaan. Pakomatkalle lähti myös Diego ja selvisi hengissä. Siitä alkoi yhdeksän vuotta kestänyt ero Mariasta. Ranskaan paenneet joutuivat keskitysleiriä vastaaviin olosuhteisiin. Espanjassa voittajana valtaan noussut Franco liittoutui Hitlerin johtaman saksalaisrmeijan kanssa. Franco antoi Hitlerille luvan tehdä pakolaisille mitä halusi. Diego joutui pakkotyöhön rakentamaan saksalaisille linnoituksia.

Tänä päivänä toistuvat edelleen näiden sotien tavoin samat tragediat. Perheet hajoavat, joutuvat erilleen tai jäävät ilman isää. Mikään ei ole muuttunut. Johtajien kiihkeä kansallismielisyys johtaa inhimillisiin katastrofeihin. Tällä hetkellä sotanäyttämönä edessämme on Georgia. Presidentti Saakasvili on liian kiihkokansallismielinen ison Venäjän reunalla. Etelä-Ossetian ja Abhasian ongelmat pitäisi ratkaista valtion sisällä omin voimin maltilla, suvaitsevaisuudella ja kaikki kansanryhmät huomioiden. Sehän ei enää ole mahdollista Venäjä on rientänyt pyytämättä sotkemaan Georgian itsenäisen yhteiskunnan sisäisiä asioita. Sota on syttynyt. Taas syntyy monta Diego ja Maria-tarinaa.

Diego ja Maria löysivät toisensa yhdeksän vuoden jälkeen. Entisessä kotikaupungissaan Almeriassa he käyvät muistelemassa menneitä aikoja. Rakkaustarinansa alkua, sodan kauheuksia ja eron tuottamaa tuskaa. Nämä tarinat eivät lopu koskaan.

Kuvat ovat Suomen Turusta, rakennukset ajoittuvat 1900-luvun alkupuolelle ennen toista maailmansotaa.

Sisustusmaku ratkaisee

Tämä Alvar Aallon vv 1936-7 suunnittelema Tarjoiluvaunu 900 jakaa mielipiteitä sisustusmaun mukaan. Yli 70-vuotias klassikko ihastuttaa ja vihastuttaa. Totta on, että tätä kalustetta ei voi aivan joka kotiin sijoittaa. Se vaatii sisustukselta samantyyppistä tyylijatkumoa. Rohkeat sisustajat voivat sijoittaa tarjoiluvaunun hyvin onnistuneesti värikkääseen moderniin kotiin. Väärä luulo on mielestäni se, että sisustuksen pitäisi olla karun pelkistetty ja pääosin valkoinen, jotta tämä sopisi.

Aivan samoin Yki Nummen Modern Art valaisimen voi sijoittaa erilaisiin sisustustyyleihin.
Vaasan Asuntomessujen hirsitaloissa näkyi monenlaista valaisinväkerrystä.
Lamellihirsiseinät olisivat olleet hyvä tausta juuri tämäntyyppisille moderneille valaisimille.
Tummien ja raskaiden kalusteiden asemasta hirsitaloihin sopivat hyvin Aallon kalusteet. Suomalaisesta koivusta valmistetut kalusteet suomalaiseen hirsitaloon. Sisustusmaku ratkaisee kuitenkin valinnoissa.

Tämä valaisin on pari vuotta sitten rantautunut Suomeen. Se on saavuttanut suuren suosion ja sitä löytyy jo hyvin monesta kodista. Tämä on Ferruccio Lavianin suunnittelema Bourgie, valmistaja italialainen Kartell. Tätä valaisinta en sijoittaisi hirsitaloon.

Sulassa sovussa sohvalla ovat Kenzon pinkki/harmaa tyyny ja 1840-luvulta William Morris, jonka tyynyissä ruskean sävyjä ja ripaus pinkkiä.

Outdoors - Ulkona

Wild flowers fringe the way home. Luonnonkukat reunustavat tietä kotiin.
Thursday Challenge - Torstaihaaste

Tähän päivään

Matka jatkui kohti kotia lauantai-illan auringonlaskun aikaan. Pilvipeitteen takana kulki aurinko kohti uutta päivää maapallon vastakkaiselle puolelle. Taaksemme jäivät auringon kajo ja matkan muistojen kohteet.

Tämä maisema on ollut osa elämääni. Vietin lähes neljä vuotta elämästäni tässä maisemassa ja tuolla kauempana näkyvässä pihapiirissä. Kymmenvuotiaana muutin Enolaan, lapsuudenkodistani parinkymmenen kilometrin päähän. Lapsettomassa kodissa minua pidettiin kuin omaa lasta. Sain kuulla olevani ilon lähde ja päivän aurinko. Suuren sisarusparven keskeltä muutto oli minullekin mieluinen ja muistelen niitä aikoja hyvällä.
Nyt Enolaa ei enää ole, paikka on muiden koti. Kun näin taas nuo lainehtivat viljapellot, jotka kiertävät pihapiirin syleilyynsä. Mieleeni nousivat aurinkoiset kesät, mansikkapaikat ja uintiretket joen suvantoon. Pieni ja kapea joki virtaa halki viljavainioiden, kuvassa joesta näkyy vain vihreä rantatörmä. Joessa on pieni saari, jossa kasvoi mesimansikoita. Ne olivat tummanpunaisia, muodoltaan lakkaa muistuttavia, mehukkaita ja makeita. Kasvaakohan siellä vielä niitä.
Talvella peltoaukeaa kiersi hiihtolatu, sitä hiihdin joka päivä. Muistan, että aina oli paljon lunta, joka oli luistavaa ja se kimalsi pakkasessa.

Ohrapelto näyttää kullankeltaiselta. Vilja kypsyy aina samalla tavalla, mutta miten se näyttää vuosi vuodelta kauniimmalta. Kauempaa katsottuna tutut maisemat näyttävät arvokkaammilta kuin läheltä joka päivä katsottuna. Maaseudulta katoaa vähitellen vanha rakennuskanta. Onkohan syynä se, että siellä asuvat eivät näe sen arvoa ja kauneutta. Näkeekö kaiken kauempaa paremmin kuin läheltä.

Illan pimetessä huristimme harmaata asfalttitietä, joita reunustivat jättikokoiset kukkapenkit.
Ihailin valkoisten saunakukkien virtaa, jota jatkui lähes silmänkantamattomiin. Toivottavasti teiden pientareista vastaavat antavat kaikkien kukkien kukkia kulkijoiden iloksi.

Keltaista kultaa

Keltaiset syyshohdekukat ja siankärsämöt ilahduttavat heti eteisessä, saavat aurinkoisen kesämielen säästä huolimatta.

Mieltäni ilahduttivat myös kultakorttiluotot, jota sain Ilolla puutarhasta Lauralta ja
Appelsiinin tuoksua Auringonkukkametsältä. Luottoehtojen mukaan maksut on hoidettava seuraavalla tavalla.
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle
2. Joista neljä seuraavat blogiasi
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa (tai ihan toisessa maailmakolkassa)
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen

Syysmaitiaiset ovat löytäneet sopivan kivenkolon ja kimppu keltaisia kukkia loistaa harmaiden kivien uumenista. Kun ihastelen noita kukkia, pohdin samalla kenelle lähetän luottokortin. Niille joilla sitä ei vielä mahdollisesti ole. Nimikoin nämä blogit luottokelposiksi.

Elinan Unelmia ja onnenpuuskia seesteinen ja kaunis blogi. Siellä ja Elinan Patiolla on mukava piipahtaa ihastelemassa kaikkea kaunista.
Sammakon Kasvimaalla seurailen mitä kaikkea voikaan kasvattaa ruokapöytään. Tänään luin kukista, joita ripotellaan salaattiin. Houkuttelevalta kuulostivat täytetyt kurpitsankukat. Tietoa ja taitoa pursuava blogi.
Kaisan Neuleblogi on huolellisesti toimitettu, kuten laatuinsinöörille kuuluukin. Olen erittäin ilahtunut, että neuloja muistaa piipahtaa meilläkin ja meidän Kotona keittiössä.
jl-Virtaavat ajatukset, sanojen kauneutta ja ajatusten virtaa on antoisaa lukea.
Itkupillin Bohemian itkupilli ~ nyhjäisyjä tyhjästä, ei sen takia, että asut maailman toisella puolella, vaan blogisi on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Mielipiteesi sivuavat omiani hyvinkin tarkasti.
Luottoa on teille kaikille muille lukijoillenikin, tervetuloa edelleenkin kotiini ja keittiööni. Ne, jotka eivät ole vielä kirjoittaneet kommenttilaatikkoon mitään, olisi mukava saada vaikka pienikin elonmerkki teiltä. Usein mietin, ketä täällä käy vai ovatko vain haamuja.

Parasta aikaa kukkivat pietaryrtit ja ojakärsämöt. Kukkansa pudottaneet maitohorsmat sopivat vielä tähän joukkoon. Loppukesän kukkakimpusta tulee näillä kukilla rehevä ja runsas.

Muistot vain säilyvät

Vasta viime kesänä aloitin lapsuusmaisemien tallentamisen kuviin. Tänä vuonna elokuun aurinkoisena päivänä poimin muutamia säilyneitä muistojen tukikohtia. Mäntymetsä kasvaa luonnollisesti vuosi vuodelta. Entiseen kotimaisemaan ajetaan mäntymetsikön läpi. Se on sisämaassa kuin meri, sitä riittää silmänkantamattomiin molemmin puolin tietä. Rauhoittava paikka. Siellä kuulee vain tuulen huminaa ja lintujen siipien kahinaa.

Paljon ei ole enää jäljellä. Pihan vanha koivu on yli satavuotias. Tämä koivu symbolisoi pihapiiriä, josta ovat hävinneet vanhat rakennukset. Keväisin viiltelimme koivunrunkoa ja juoksutimme mahlaa pulloihin. Ei se mahla maistunut ollenkaan hyvältä. Enemmän se oli mukava leikki juoksuttaa mahlaa kuin vettä.


Pihapiiriin on jäänyt jäljelle vain vanha harmaa navetta. Se on lujaa tekoa, rakennettu itsevaletuista harmaista betonitiilistä. Rakennusvuosi ajoittuu sotavuosien jälkeiselle vuosikymmenelle, jolloin sementin saanti mahdollisti betonitiilien teon. Aikaisemmin tiilet valettiin maasta nostetusta savesta ja poltettiin lujiksi. Nyt navettaa reunustavat komeat kukkapenkit. Niissä kukkivat tarhaliljat, väriminttu ja seinälle kipusi villiviini. Sisätiloja käytetään autotallina ja työkonevarastona.

Hiukan kauempana pihapiiristä on jäljellä harmaa puuhuone. Siksi sitä kutsuttiin silloin ei puuliiteriksi. Samannäköinen kuin ennenkin, harmaat hirret ovat kestäneet yli sata vuotta.
Käyttämätöntä puuhuonetta ympäröivät maitohorsmat ja vadelmapensaat. Villiintyneinä ja reviiriään laajentaen ne ovat saaneet kasvaa.

Tämä on se joki, joka säilyy vuodesta toiseen samanlaisena. Lepät ovat kasvaneet sankaksi tiheiköksi. Uimarantapoukama oli jo kasvanut viime kesäisestä täysin umpeen.