Suppilovahveropasta ja lämpimät voileivät

Kiirehdin kesken työpäivän torille vähän ennen sulkemisaikaa. Ajattelin pakastaa muutaman litran karpaloita. Viimeisen tunnin tarjoukset yllättivät taas positiivisesti. Reilu kaksi litraa kotimaisia kirsikkatomaatteja yhdellä eurolla, samoin 2 kiloa mehukkaita klementtiinejä eurolla ja syksyn viimeisiä suppilovahveroita runsas litra kahdella eurolla.


Tuntuipa kevyeltä kukkarossa. Karpaloitakin oli neljän euron litrahintaan. Kyllä torilla kannattaa käydä.

Toripäivän iltana ajattelin tehdä suppilovahveropizzaa, mutta olin hiukan laiskalla tuulella ja tein lämpimät voileivät.


Suppilovahveroleivät

Suppilovahverot puhdistetaan roskista ja ryöpätään kevyesti. Huuhdellaan kylmällä vedellä nopeasti ja pilkotaan pieniksi.

2 keskikokoista sipulia pilkotaan
3 valkosipulinkynttä pilkotaan
25 g voita, sienien takia voi sopii parhaiten
1 tlk tomaattimurskaa
0,5 dl kermaa
mustapippuria
suolaa
kirsikkatomaatteja ja juustoraastetta

Pane voi pannulle ja lisää sipulisilppu, kun voin tirinä on hiljennyt, ja sen jälkeen valkosipulit. Kuullota muutama minuutti. Lisää sienisilppu ja kuullota sekoittaen pannulla reilu 5 minuuttia.
Lisää joukkoon tomaattimurska, mustapippuri ja suola. Keitä kasaan hiljalleen kymmenisen minuuttia. Lisää kerma ja anna kiehahtaa.
Asettele vaaleat grahamleipäviipaleet voideltuun vuokaan. Lusikoi sienihakkelusta reilusti leiville. Päälle puolitettuja kirsikkatomaatteja ja runsas keko juustoraastetta.
Paista uunin ylätasolla grillivastuksen alla 200-asteessa noin 15 minuuttia.


Tarjoa kirsikkatomaatti-sipulisalaatin kera.

Loppu sienihakkeluksesta säilötään jääkaappiin seuraavan päivän ruokaa varten.


Suppilovahveropasta

Keitä pasta al denteksi. Käytin pientä makaronia, kun niitä sattui olemaan sopivasti kaapissa. Pastaksi voit valita sitä mitä kaapistasi löytyy.

Jääkaapista otettu suppilovahverohakkelus kumotaan öljytylle kuumalle pannulle. Lisätään joukkoon loraus kermaa ja puolitettuja kirsikkatomaatteja. Tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa mustapippuria. Annetaan porista sen aikaa, kun pasta kypsyy.
Sienikastike kaadetaan ja sekoitetaan kypsän pastan joukkoon. Pinnalle ripotellaan juustoraastetta.

Hyvän ruuan päätteeksi sopii nauttia pakasteesta otettua suklaavadelmakakkua kahvin kera.

Millainen sää sekä mietteitä keittiössä

Sinä, joka luet tätä blogia, kerro minkälainen on näkymä ikkunastasi juuri nyt. Onko lunta ja paljonko on pakkasta. Näin luki Inkiväärin blogissa. Talvisia näkymiä oli kuvattu päivällä Inkiväärin ja monen muun bloggaajan ikkunoista. Ikkunastamme ei näy lunta eikä kuuraa maisemassa.

Täyspimeydessä juuri nyt illalla nappasin pari kuvaa pihanäkymästä. Kuva kertoo, että ruoho näkyy vihreänä ja puut ovat paljaat. Maisema on syksyisen kaunis. Ulkolämpötila on - 5-astetta.

Sytytin terassipöydälle lyhdyn, se levitti kynttilän tuoksun ja valon lämmön kylmään iltaan. Paperitähtiketjut ikkunassa enteilevät jo joulunaikaa ja tähtikirkasta taivasta.

Sisällä on tietysti kotoista ja lämmintä. Selailin keittiökuvia netissä, sillä keväällä meillä uusitaan keittiökaapistot ja -koneet. Hain vinkkejä suunnitelmaani.


Eräs kuva näytti tutulta tai oikeastaan maustepurkit. Minullahan on kaapissa pyörivä mausteikko, jossa ovat kuvankaltaiset purkit.


Olisiko ideaa laittaa maustepurkit tankoon. Näitä pieniä ja suurempia yksityiskohtia on hauska pohtia uuteen keittiöön.

Muistoja läheisiltä

Tähän aikaan siivotaan ja järjestellään hyllyjä, komeroita ja kaappeja. Jouluksi pitää kaikki olla taas järjestyksessä. Aloitin jo nyt isänpäivän illansuussa. Ulkona sataa ja isää on jo juhlittu. On aika muistaa isoisiäkin.


Työhuoneen kirjahylly on todella siivouksen tarpeessa. Ensimmäisenä otin käteeni lippaan, joka on muisto sodistamme vv 1939-1944. Lipas on koivusta käsin veistetty, hiottu ja mutoiltu.













Sen pintaan on kuvioitu metsien kuuluisat eläinkuninkaat, uroshirvi ja ukkometso. Lipas on kulkenut pitkän matkan tähän päivään. Monissa käsissä se on kulunut ja siitä on yksi jalka lohjennut. Sisällä on sodan merkkipaaluja muistomerkkeinä ja muutama vanha kolikko. Tietysti tunnearvo on kaikkein suurin kuluneesta ulkonäöstä huolimatta.


Toinen lipas kirjahyllyn ylimmältä tasolta on 1940-luvulta tai olisiko -30-luvulta. Se on pohjaväriltään vihreä ja siihen on käsin maalattu kukkakuviot. Muistan tämän lippaan lapsuudestani nappi- ja ompelurasiana. Ihailin aina rasian kauniita nappeja. Niitä kauniita nappeja ei enää lippaassa ole, on vain omia säilömiäni "uusia" nappeja.

Lipas on hyvin kulunut, se kaipaisi uutta pintakäsittelyä. Nyt mietin miten sen voi tehdä rikkomatta alkuperäistä luonnetta. Osa kukkakuvioista on osittain häipynyt. Menisivätkö ne pilalle käsittelystä ? Onko teillä vastaavaa kokemusta? Mitä tekisitte lippaalle ?

Aikaisemmin blogissani kerroin pitsiliinan tärkkäyksestä. Tärkätty liina on nyt lampunvarjostimena, valaisin on vierashuoneen yöpöydällä. Lopputulos näkyy otsikkokuvassa.

Matkalla

Matkalla läpi loskaista harmaata marraskuuta. Matka alkoi torstaina. Kuuntelemme aina autoradiota matkan piristyksenä. Niin nytkin 8.11, mutta nyt radiosta kuulimme muistojumalanpalvelusta keskipäivällä. Järnefeltin Kehtolaulu viritti tunnelman lohdutuksen sanoihin. Apea marraskuinen päivä huokui surua ja kaipausta. Kuinka osuva olikaan harras, toiveita ja lohdutusta herättävä laulu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie..........


Pysähdyimme kahvihetkelle hiljaa huokuvan maiseman keskelle.


Jo traditiona on korkata termarista höyryävää kahvia ja voileivät eväskorista. Omat eväät peittovat kirkkaasti tienvarren huoltoasemien nahistuneet, niukat sämpylät ja sotkuiset pöydät. Pöytien siivouskin kun jää usein asiakkaan hoidettavaksi.

Päämäärässämme saimme nauttia kauniista kodista. Yhdessä ripustimme uuden kodin seinille tauluja. Myös siihen tehtävään oli meitä odotettu.


Expressionistinen taulupari sijoitettiin päällekkäin. Taulujen värit ovat raikkaat. Maalaaja on rohkeasti ja ennakkoluulottomasti vetänyt iloiset värit valkoisen paperin pintaan. Maalaukset on kehystetty lasin alle, niitä kehystää paspatuurit ja puinen valkoinen kehys.

Kuka on taiteilija. Hän on vasta aloitteleva taiteilija, vielä vailla koulutusta. Mutta omintakeinen ja rohkea. Kaikki syntyy hetkessä, impulsiivisesti. Ikää ei ole kovin paljon vain vajaa kaksi vuotta. Daniel on iloinen, onnellinen pikkupoika, joka rakastaa piirtämistä, maalaamista, pikkuautoja, palikoita ja kuvasatuja. Tietysti myös telkkarin mainoksia, erikoisesti mainosten logoja. Prisma, Isku, K-kauppa, MTV ovat tuttuja. Niiden valomainokset tunnistetaan matkalla ruokakauppaan. Hauskaa on miten vaikeasta Prisma sanasta tulee Pimma.


Kotimatkalla maisema oli hiukan valoisampi. Valkea harsomainen lumipeite oli levittäytynyt alkumatkan maisemaan.

Oravien leikkiä

Tänään puolihämärässä aamussa, kun nautin aamukahviani, ihailin valkenevaa maisemaa. Lehdettömät puut piirtyivät graafisesti mustaharmaana vasten taivasta. Äkisti maisema sai eloa. Kaksi terhakkaa oravaa aloitti aamiaistaan vaahteroissa, vaahteran lehtisilmut näyttivät olevan herkullista aamuruokaa. Ne hyppelivät niin villisti puissa, että en millään onnistunut saamaan niitä samaan kuvaan. Kuvistakin tuli epätarkkoja, kun yritin ikuistaa oravaparin kisailua ja juoksua puiden oksilla. Välillä ne pujahtivat vilistämään ruohikolle. Olipa riehakas aamunavaus.














Inkiväärille oli tullut hiiriä, joista tosin kissa nauttii, eipä kovin mukava asia ihmisille.
Meillä ovat oravat, joiden elämää on ilo seurata. Oravien ja pikkulintujen lisäksi pihapiirissämme juoksee myös jänis ja joskus ovat fasaanitkin eksyneet pihalle. Täytyy pitää kamera valmiina ja käsi vakaana, että voisi ikuistaa nekin kuviin.

Porkkana-jauhelihamureke ja sieniperunalaatikko

Kuusenkoristeet on inventoitu ja niitä on riittävästi ripustettavaksi aatonaattoiltana. Kohta on myös aika porkkanoiden, lanttujen, kinkun ja luumujen. Suklaata unohtamatta.

Kauppaan oli ilmestynyt vuori suomalaista porkkanaa. Hullaannuin tietysti ihanan oransseista juureksista. Kun ostin 3 kg:n pussin, kuulin jo porkkanan rouskutusta ruokapöydän suunnasta. Jauhelihasta ajattelin valmistaa mureketta. Tuoreet ja pulleat jumboherkkusienet olisi mukava yhdistää murekkeeseen.

Toisin kävi. Innostuin soveltamaan porkkanaa jauhelihamurekkeeseen. Ei täytteeksi, vaan mehustamaan mureketaikinaa. Kuivattuja luumuja oli jäänyt puoli pussia, joten ne pitää käyttää nyt pois. Entäs sienet, niitäkin halusin mukaan ruokakokonaisuuteen. Kehittelin ostamistani raaka-aineista lopputulokset, joiden ohjeet luette seuraavilta riveiltä.


Porkkana-jauhelihamureke

700 g naudanpaistijauhelihaa
2 isokokoista porkkanaa raasteena
2 kananmunaa
1 dl kasvislientä
1 dl kermaa
suolaa, chilijauhetta, mustapippuria
Täyte : puoli pussia kuivattuja luumuja

Sekoita porkkanaraaste jauhelihan joukkoon ja lisää munat sekoitettuna, neste ja mausteet. Sekoita ainekset käsin. Ota taikinasta puolet ja levitä se uunivuokaan murekepitkon muotoon. Saksi päälle luumut suikaleiksi. Taputtele loppuosa taikinasta luumujen päälle. Muotoile mureke tasaiseksi. Levitä murekkeen päälle porkkanasuikaleet poikittain (kuten pekoni). Höyläsin ohuet suikaleet juustohöylällä.
Paista 180-asteessa noin 40 minuuttia.


Peruna-sienilaatikko

6 isohkoa perunaa kuoritaan ja leikataan ohuiksi siivuiksi
250 g jumbo-herkusieniä harjataan ja paloitellaan
1 iso sipuli pilkotaan
2 isoa valkosipulinkynttä pilkotaan
suolaa maun mukaan
reilu 1 dl vettä
125 g Koskenlaskijaa, voimakas
juustoraastetta

Paista voinokareessa 2 minuuttia herkkusieniä, ota sivuun. Kuullota pilkottu sipuli, älä ruskista. Lisää pannulle hetkeksi valkosipulisilppu. Nosta perunasiivuista puolet uunipataan. Levitä päälle sieni-sipulisekoitus, johon on lisätty ripaus suolaa. Loput perunasiivut lisätään pataan.
Sulata Koskenlaskija kiehuvaan vesitilkkaan ja kaada pataan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 180-asteessa noin tunti.

Stroganoff ja taatelirahka

Stroganoffiin eli palapaistiin ostin palana naudan sisäpaistia . Halusin nähdä lihan kokonaisena ja paloitella sen itse. Tuntui kuin olisin saanut parempaa lihaa eikä valmiiksi paloitellussa usein mukana tulevia ripepaloja. Palapaisti on syksyruokaa, hitaasti uunissa kypsynyttä.

Stroganoff eli palapaisti

800 g naudan sisäpaistia
voita
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 sipulia paloiteltuna
3 porkkanaa paloiteltuna
4 tl dijonsinappia
2 tl suolaa
mustapippuria kokonaisina

Ota liha huoneenlämpöön reilu puoli tuntia ennen paloittelua. Paloittele liha poikkisyin 3 sentin kuutioiksi. Ruskista palat pannulla voissa 2-3 erässä kevyesti käännellen. Siirrä lihat uunipataan. Huuhtele pannu ja kaada huuhteluvesi pataan. Kiehauta loppuneste ja murenna siihen kasvisliemikuutio ja kaada pataan. Lisää pataan paloiteltu sipuli ja porkkana sekä mausteet. Kypsennä hitaasti hauduttaen 180-asteessa noin tunti.

Jos haluat voit suurustaa padan vehnäjauhoilla ja lisätä joukkoon kermaa. Tein kevyemmän version ja tarjosin palapaistin seurana keitettyjä perunoita. Lisäksi aterialla oli tarjolla vihersalaattia.

Jälkiruuaksi nopeatekoinen taatelirahka.

Taatelirahka

1 purkki rahkaa
1 purkki Bulgarian jogurttia
2 tl vaniljasokeria
1 pussi 200 g kivettömiä kuivattuja taateleita

Sekoita keskenään rahka ja jogurtti ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Suikaloi taatelit saksilla ohuiksi suikaleiksi ja sekoita rahkan joukkoon. Murustele tarjoilukulhoon päälle kaurakeksiä.