Millä luutulla keittiössäsi luututaan

Sain kimmokkeen Vaahteramäen Linalta, joka oli ostanut ihastuttavan ja kauniin luutun. Luutu näytti ihan taululta. Sellaisia luutuja minäkin olen ostellut aikaisemmin, kun kaunis ja omaperäinen on silmiin osunut. Viimeinen ostokseni oli Tukholmasta Form-design-nimisen yrityksen tuote.


Nyt meillä pyyhitään keittiössä ruskealla tanskalaisella Lille Husin Ric-luutulla. Ostospäätökseni on osittain ekologinen, mutta myös hygieniset perusteet ovat yhtä painavia. Olen nimittäin kyllästynyt jatkuvaan luutun vaihtoon. Vaihdosta huolimatta luutu jossain vaiheessa tuntuu äklöttävän likaiselta. Harmittaahan se heittää luutu roskiin, kun sitä ei saa desinfioitua. Pienistä puroistahan ne ekologiset teot alkavat. Vanha sanonta kertoo, että penneistä tai nyt senteistä se miljoonakin alkaa. Miksipä en säästäisi sekä luontoa että rahaa.

Kuvassa niin ihana Form-designin luutu lyhyehkön käytön jälkeen, ei mikään innostava enää. Nautin Ric-luutusta, koska sen voin desinfioida 90-asteessa keittämällä pikkukattilassa hellalla. Ei siis tarvita pesukoneen käynnistystä. Ric on 100% puuvillaa, imukykyinen ja pyyhkimisominaisuuksiltaan loistava.

Millaisella luutulla teillä keittiön pöytä pyyhitään ?

Savulohta uuniperunalla

Ison K-marketin kalatiskin vastasavustettua merilohta ei voi vastustaa. Maikkarin aamun Alexin Uunibataatit ja savulohikastike oli jäänyt houkuttelevasti mieleeni, joten savulohipala päätyi ruokapöytäämme. Alexin ohjeesta poiketen söimme bataatin asemasta perunaa.


Uuniperunat ja savulohikastike ohje 4:lle

Uuniperunat
4-5 isoa jauhoista perunaa esim Rosamundaa
4-5 palaa foliota
Savulohikastike
400 g savulohta
1 pnt tilliä
150 g kermaviiliä (majoneesi ja ranskankermakin käy)
1 punasipuli
1 tl kapriksia
1 dl herneitä
suolaa ja pippuria

Kääri perunat folioon ja kypsennä 225-asteessa n 1-1,5 tunnin ajan.
Sekoita kulhossa hienonnettu tilli sekä punasipuli, kermaviili, kaprikset, herneet ja mausteet.
Pakasteherneet kiehautetaan tilkassa vettä ohjeen mukaan ja annetaan jäähtyä..
Lisää lopuksi pilkottu savulohi ja jätä seos maustumaan hetkeksi viileään.
Tarjoa kuuman uuniperunan ja salaatin kanssa.

Vihreäsalaatti

Sidesalaattia kevyesti huuhdottuna, valutettuna ja revittynä
Kurkkua, kuoritaan, halkaistaan ja poistetaan siemenet, viipaloidaan
Punasipuli pilkotaan silpuksi
Ainekset sekoitetaan ja päälle kaadetaan kastike

Kastike; 2/3 neitsytoliiviöljyä, 1/3 vaaleaa balsamicoa, ripaus sokeria, yrttisuolaa, mustapippuria, kastike vatkataan lusikalla ja pyöräytetään salaattiin
Lopuksi pinnalle viipaloidut tomaatit

Pikkujoulua kohti

Pikkujoulukausi on meneillään yrityksissä, mutta kodin pikkujoulua vietetään joulukuun koittaessa. Varustauduin pikkujouluun joulukukalla, jonka hankin reilu viikko sitten. Ostin pikku-amarylliksen ajatellen juuri sen lyhyyttä. Tulinko ajatelleeksi, että venähtäähän se kukkavarsi pituutta samalla kun kukka-aihio avautuu. Nupullinen kukkani on nyt kurottanut reilusti pituutta. Pienet amarylliksen kukat avautuvat silmissä päivä päivältä . Kukat ovat hennon punertavaan vivahtavat valkoiset. Kun valikoin kahden kukkavanan yksilön, saan nauttia kukasta tuplasti. Otsikon kuvassa amaryllis eli ritarinkukka on juuri tänään tässä vaiheessa.

Muutama päivä sitten se näytti tältä. Matalalla sohvapöydällä koko kukan saaminen kuvaan ruukkuineen oli hiukan vaikeaa.

Sytytin kynttilän Arabian lautaselle, johon on maalattu A Alarieston "Suomalaiset Jäämeren rannalla".
Kirjahyllykin on nyt järjestetty ja pölyt kirjoista pyyhitty. Lukemattomia kirjojakin löytyi, joten joulun aikaan on ohjelmaa kirjojen parissa. Vakuudeksi urakastani sytytin pienen kynttilän kirjoille. Pieni uushopeinen palkintolautanen sopii oikein hyvin kynttiläaluseksi.

Joulua odotellessa

Viikko vielä niin sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä. Aloittelin jo joulusiivousta. Tosin en ollut kovin innostunut puurtamiseen, joten puuhastelin pienten asioiden parissa.


Järjestin monilokeron eli nappi- ym pikkusälän säilytyslokerikon ja ompelurasiat. Tein jopa pikkulöytöjä. Unohtunut pantterini löytyi, kiinnitin sen puseroon. "Löytyi" vanhoja nappeja. Esimerkiksi kuvan Suomen leijonalla varustettuja metallinappeja, metallinappeja tekstillä for centleman, keraamisia pallonappeja. Ei siis aivan turhaa näpertelyä, käyttöä napeille löytynee sitten joskus.


Olin ajatellut siirtyä nappien jälkeen kirjahyllyn siivoukseen, mutta....
Siihenhän siivoukset jäivät, kun löysin pienen näytehengarin, jossa ovat Kvadratin huopakangasnäytteet. Teroitin sakset ja pian ne upposivat pehmeään huopaan. Huopanäytepaloja on 32 ja kaikki eri väreissä.




















Klematiksen ohuista rungoista olin kiertänyt pari kranssia ja ne kaipasivat jotain lisää. Siispä huopasydämet ja -tähdet sopivat täydentämään kranssit.

Kasviskeitto

Marraskuun ruokahaasteeksi Polkkapossu valitsi soijarouheen, joka on yksi haasteruuan raaka-aineista. En ole koskaan käyttänyt soijarouhetta. Aikonut olen kyllä, mutta ajatukseksi on jäänyt. Nyt on syy toteuttaa aikomus. Ensiksi piti löytää ohje ja se löytyikin helposti Etra-liiton-sivuilta.
Valitsin kasviskeiton, se tuntui helpolta aloittaa soijarouheen kanssa. Muuntelin reseptiä hiukan.


Kasviskeitto

8 dl vettä
500 g perunoita
50 g sekavihanneksia, käytin pakastevihanneksia
30 g sipulia, käytin yhden ison sipulin
1 dl tummaa soijarouhetta
0,5 tl kasvisliemijauhetta, laitoin yhden kasvisliemikuution
0,5 dl täysjyväriisiä
2 kpl valkosipulinkynsiä
ripaukset paprikajauhetta, mustapippuria
2 tl rypsiöljyä
0,5 dl tomaattimehua, laitoin desin ketsuppia
ripaus kirveliä

Keitä riisi. Kiehauta soijarouhe tilkassa kasvislientä. Pilko juurekset, kasvikset, sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää vesi, kasvisliemikuutio, tomaatti(mehu)ketsuppi, mausteet, soijarouhe ja riisi. Keitä kypsäksi, tarkista maku ja mausta tarvittaessa.

Keitto oli hyvää ja korvaa meillä jauhelihakeiton jatkossa. Soijarouhe on tullut nyt osaksi ruuanvalmistusta keittiöömme. Nyt kokeiluja odottavat jo sydänystävälliset, runsaskuituiset, laktoosittomat, gluteenittomat ja 100% kasvisperäiset soijapalat, soijajauho ja soijamaito.

Puolukkaa, kynttilöitä, uutta ja vanhaa

Terassin sisustaminen kukin ja kynttilöin jatkuu joulua odotellessa. Joulun puolukka eli lamosalali löytyi Stockmanin ale-altaasta 2,45 euroa kappale.


Vanha Arabian soikea valkoinen vati sopi juuri kahden joulupuolukan istutusvadiksi. Myyjän mukaan kukat kestävät kylmässä jopa pienessä pakkasessa läpi talven, joten lasitettu terassi on sopiva. Istutin niiden joukkoon reunoille luonnon kanervaa.


Itsenäisyyspäivän iltana sytytän terassille kaksi pitkää kynttilää. Niitä varten on vapautunut kesäkukilta peltinen istutuslaatikko. Luonnon puolukka jatkaa sopivasti lamosalali-teemassa, puolukanvarvuista asettelin pitkille valkoisille kynttilöille vihreän alustan.


Kynttilät ovat 80-senttisiä ja kuvassa ne näkyvät "kokonaisina" sytytettyinä.

Sisällä leijuu kynttilätuoksun lisäksi vieno ruusuntuoksu. Keräsin viimeiset ruusut pihalta kuivumaan kimppuna sata vuotta vanhaan viljakappaan. Vanha kappa sopii hyvin yli satavuotisen perintöpiirongin päälle. Vanhan seurana on moderni taulu ja sen väriä toistavat kynttilät Ikean lasisissa kynttiläjaloissa. Moderni lasiomena korostaa vielä tätä vanhan ja uuden liittoa.

Klementiinit jälkiruokana

Marraskuun harmaudessa maistuvat c-vitamiinia sisältävät auringonkeltaiset sitrushedelmät. Torilta ostamani, 2 kg eurolla, klementiinit ovat maistuneet sellaisinaan ja myös erinomaisesti jälkiruokana. Helppo, nopea ja maistuva jälkiruoka syntyy hetkessä.


Klementiini-raejuustosalaatti

1 prk eli 200 g raejuustoa
4 klementiiniä paloiteltuna
0,5 dl rusinoita pienittynä
1 rkl hunajaa tai vastaavasti vaaleaa siirappia

Sekoita ainekset keskenään. Nautitaan jälkiruokana tai välipalana.

Suppilovahveropasta ja lämpimät voileivät

Kiirehdin kesken työpäivän torille vähän ennen sulkemisaikaa. Ajattelin pakastaa muutaman litran karpaloita. Viimeisen tunnin tarjoukset yllättivät taas positiivisesti. Reilu kaksi litraa kotimaisia kirsikkatomaatteja yhdellä eurolla, samoin 2 kiloa mehukkaita klementtiinejä eurolla ja syksyn viimeisiä suppilovahveroita runsas litra kahdella eurolla.


Tuntuipa kevyeltä kukkarossa. Karpaloitakin oli neljän euron litrahintaan. Kyllä torilla kannattaa käydä.

Toripäivän iltana ajattelin tehdä suppilovahveropizzaa, mutta olin hiukan laiskalla tuulella ja tein lämpimät voileivät.


Suppilovahveroleivät

Suppilovahverot puhdistetaan roskista ja ryöpätään kevyesti. Huuhdellaan kylmällä vedellä nopeasti ja pilkotaan pieniksi.

2 keskikokoista sipulia pilkotaan
3 valkosipulinkynttä pilkotaan
25 g voita, sienien takia voi sopii parhaiten
1 tlk tomaattimurskaa
0,5 dl kermaa
mustapippuria
suolaa
kirsikkatomaatteja ja juustoraastetta

Pane voi pannulle ja lisää sipulisilppu, kun voin tirinä on hiljennyt, ja sen jälkeen valkosipulit. Kuullota muutama minuutti. Lisää sienisilppu ja kuullota sekoittaen pannulla reilu 5 minuuttia.
Lisää joukkoon tomaattimurska, mustapippuri ja suola. Keitä kasaan hiljalleen kymmenisen minuuttia. Lisää kerma ja anna kiehahtaa.
Asettele vaaleat grahamleipäviipaleet voideltuun vuokaan. Lusikoi sienihakkelusta reilusti leiville. Päälle puolitettuja kirsikkatomaatteja ja runsas keko juustoraastetta.
Paista uunin ylätasolla grillivastuksen alla 200-asteessa noin 15 minuuttia.


Tarjoa kirsikkatomaatti-sipulisalaatin kera.

Loppu sienihakkeluksesta säilötään jääkaappiin seuraavan päivän ruokaa varten.


Suppilovahveropasta

Keitä pasta al denteksi. Käytin pientä makaronia, kun niitä sattui olemaan sopivasti kaapissa. Pastaksi voit valita sitä mitä kaapistasi löytyy.

Jääkaapista otettu suppilovahverohakkelus kumotaan öljytylle kuumalle pannulle. Lisätään joukkoon loraus kermaa ja puolitettuja kirsikkatomaatteja. Tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa mustapippuria. Annetaan porista sen aikaa, kun pasta kypsyy.
Sienikastike kaadetaan ja sekoitetaan kypsän pastan joukkoon. Pinnalle ripotellaan juustoraastetta.

Hyvän ruuan päätteeksi sopii nauttia pakasteesta otettua suklaavadelmakakkua kahvin kera.

Millainen sää sekä mietteitä keittiössä

Sinä, joka luet tätä blogia, kerro minkälainen on näkymä ikkunastasi juuri nyt. Onko lunta ja paljonko on pakkasta. Näin luki Inkiväärin blogissa. Talvisia näkymiä oli kuvattu päivällä Inkiväärin ja monen muun bloggaajan ikkunoista. Ikkunastamme ei näy lunta eikä kuuraa maisemassa.

Täyspimeydessä juuri nyt illalla nappasin pari kuvaa pihanäkymästä. Kuva kertoo, että ruoho näkyy vihreänä ja puut ovat paljaat. Maisema on syksyisen kaunis. Ulkolämpötila on - 5-astetta.

Sytytin terassipöydälle lyhdyn, se levitti kynttilän tuoksun ja valon lämmön kylmään iltaan. Paperitähtiketjut ikkunassa enteilevät jo joulunaikaa ja tähtikirkasta taivasta.

Sisällä on tietysti kotoista ja lämmintä. Selailin keittiökuvia netissä, sillä keväällä meillä uusitaan keittiökaapistot ja -koneet. Hain vinkkejä suunnitelmaani.


Eräs kuva näytti tutulta tai oikeastaan maustepurkit. Minullahan on kaapissa pyörivä mausteikko, jossa ovat kuvankaltaiset purkit.


Olisiko ideaa laittaa maustepurkit tankoon. Näitä pieniä ja suurempia yksityiskohtia on hauska pohtia uuteen keittiöön.

Muistoja läheisiltä

Tähän aikaan siivotaan ja järjestellään hyllyjä, komeroita ja kaappeja. Jouluksi pitää kaikki olla taas järjestyksessä. Aloitin jo nyt isänpäivän illansuussa. Ulkona sataa ja isää on jo juhlittu. On aika muistaa isoisiäkin.


Työhuoneen kirjahylly on todella siivouksen tarpeessa. Ensimmäisenä otin käteeni lippaan, joka on muisto sodistamme vv 1939-1944. Lipas on koivusta käsin veistetty, hiottu ja mutoiltu.













Sen pintaan on kuvioitu metsien kuuluisat eläinkuninkaat, uroshirvi ja ukkometso. Lipas on kulkenut pitkän matkan tähän päivään. Monissa käsissä se on kulunut ja siitä on yksi jalka lohjennut. Sisällä on sodan merkkipaaluja muistomerkkeinä ja muutama vanha kolikko. Tietysti tunnearvo on kaikkein suurin kuluneesta ulkonäöstä huolimatta.


Toinen lipas kirjahyllyn ylimmältä tasolta on 1940-luvulta tai olisiko -30-luvulta. Se on pohjaväriltään vihreä ja siihen on käsin maalattu kukkakuviot. Muistan tämän lippaan lapsuudestani nappi- ja ompelurasiana. Ihailin aina rasian kauniita nappeja. Niitä kauniita nappeja ei enää lippaassa ole, on vain omia säilömiäni "uusia" nappeja.

Lipas on hyvin kulunut, se kaipaisi uutta pintakäsittelyä. Nyt mietin miten sen voi tehdä rikkomatta alkuperäistä luonnetta. Osa kukkakuvioista on osittain häipynyt. Menisivätkö ne pilalle käsittelystä ? Onko teillä vastaavaa kokemusta? Mitä tekisitte lippaalle ?

Aikaisemmin blogissani kerroin pitsiliinan tärkkäyksestä. Tärkätty liina on nyt lampunvarjostimena, valaisin on vierashuoneen yöpöydällä. Lopputulos näkyy otsikkokuvassa.

Matkalla

Matkalla läpi loskaista harmaata marraskuuta. Matka alkoi torstaina. Kuuntelemme aina autoradiota matkan piristyksenä. Niin nytkin 8.11, mutta nyt radiosta kuulimme muistojumalanpalvelusta keskipäivällä. Järnefeltin Kehtolaulu viritti tunnelman lohdutuksen sanoihin. Apea marraskuinen päivä huokui surua ja kaipausta. Kuinka osuva olikaan harras, toiveita ja lohdutusta herättävä laulu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie..........


Pysähdyimme kahvihetkelle hiljaa huokuvan maiseman keskelle.


Jo traditiona on korkata termarista höyryävää kahvia ja voileivät eväskorista. Omat eväät peittovat kirkkaasti tienvarren huoltoasemien nahistuneet, niukat sämpylät ja sotkuiset pöydät. Pöytien siivouskin kun jää usein asiakkaan hoidettavaksi.

Päämäärässämme saimme nauttia kauniista kodista. Yhdessä ripustimme uuden kodin seinille tauluja. Myös siihen tehtävään oli meitä odotettu.


Expressionistinen taulupari sijoitettiin päällekkäin. Taulujen värit ovat raikkaat. Maalaaja on rohkeasti ja ennakkoluulottomasti vetänyt iloiset värit valkoisen paperin pintaan. Maalaukset on kehystetty lasin alle, niitä kehystää paspatuurit ja puinen valkoinen kehys.

Kuka on taiteilija. Hän on vasta aloitteleva taiteilija, vielä vailla koulutusta. Mutta omintakeinen ja rohkea. Kaikki syntyy hetkessä, impulsiivisesti. Ikää ei ole kovin paljon vain vajaa kaksi vuotta. Daniel on iloinen, onnellinen pikkupoika, joka rakastaa piirtämistä, maalaamista, pikkuautoja, palikoita ja kuvasatuja. Tietysti myös telkkarin mainoksia, erikoisesti mainosten logoja. Prisma, Isku, K-kauppa, MTV ovat tuttuja. Niiden valomainokset tunnistetaan matkalla ruokakauppaan. Hauskaa on miten vaikeasta Prisma sanasta tulee Pimma.


Kotimatkalla maisema oli hiukan valoisampi. Valkea harsomainen lumipeite oli levittäytynyt alkumatkan maisemaan.

Oravien leikkiä

Tänään puolihämärässä aamussa, kun nautin aamukahviani, ihailin valkenevaa maisemaa. Lehdettömät puut piirtyivät graafisesti mustaharmaana vasten taivasta. Äkisti maisema sai eloa. Kaksi terhakkaa oravaa aloitti aamiaistaan vaahteroissa, vaahteran lehtisilmut näyttivät olevan herkullista aamuruokaa. Ne hyppelivät niin villisti puissa, että en millään onnistunut saamaan niitä samaan kuvaan. Kuvistakin tuli epätarkkoja, kun yritin ikuistaa oravaparin kisailua ja juoksua puiden oksilla. Välillä ne pujahtivat vilistämään ruohikolle. Olipa riehakas aamunavaus.














Inkiväärille oli tullut hiiriä, joista tosin kissa nauttii, eipä kovin mukava asia ihmisille.
Meillä ovat oravat, joiden elämää on ilo seurata. Oravien ja pikkulintujen lisäksi pihapiirissämme juoksee myös jänis ja joskus ovat fasaanitkin eksyneet pihalle. Täytyy pitää kamera valmiina ja käsi vakaana, että voisi ikuistaa nekin kuviin.

Porkkana-jauhelihamureke ja sieniperunalaatikko

Kuusenkoristeet on inventoitu ja niitä on riittävästi ripustettavaksi aatonaattoiltana. Kohta on myös aika porkkanoiden, lanttujen, kinkun ja luumujen. Suklaata unohtamatta.

Kauppaan oli ilmestynyt vuori suomalaista porkkanaa. Hullaannuin tietysti ihanan oransseista juureksista. Kun ostin 3 kg:n pussin, kuulin jo porkkanan rouskutusta ruokapöydän suunnasta. Jauhelihasta ajattelin valmistaa mureketta. Tuoreet ja pulleat jumboherkkusienet olisi mukava yhdistää murekkeeseen.

Toisin kävi. Innostuin soveltamaan porkkanaa jauhelihamurekkeeseen. Ei täytteeksi, vaan mehustamaan mureketaikinaa. Kuivattuja luumuja oli jäänyt puoli pussia, joten ne pitää käyttää nyt pois. Entäs sienet, niitäkin halusin mukaan ruokakokonaisuuteen. Kehittelin ostamistani raaka-aineista lopputulokset, joiden ohjeet luette seuraavilta riveiltä.


Porkkana-jauhelihamureke

700 g naudanpaistijauhelihaa
2 isokokoista porkkanaa raasteena
2 kananmunaa
1 dl kasvislientä
1 dl kermaa
suolaa, chilijauhetta, mustapippuria
Täyte : puoli pussia kuivattuja luumuja

Sekoita porkkanaraaste jauhelihan joukkoon ja lisää munat sekoitettuna, neste ja mausteet. Sekoita ainekset käsin. Ota taikinasta puolet ja levitä se uunivuokaan murekepitkon muotoon. Saksi päälle luumut suikaleiksi. Taputtele loppuosa taikinasta luumujen päälle. Muotoile mureke tasaiseksi. Levitä murekkeen päälle porkkanasuikaleet poikittain (kuten pekoni). Höyläsin ohuet suikaleet juustohöylällä.
Paista 180-asteessa noin 40 minuuttia.


Peruna-sienilaatikko

6 isohkoa perunaa kuoritaan ja leikataan ohuiksi siivuiksi
250 g jumbo-herkusieniä harjataan ja paloitellaan
1 iso sipuli pilkotaan
2 isoa valkosipulinkynttä pilkotaan
suolaa maun mukaan
reilu 1 dl vettä
125 g Koskenlaskijaa, voimakas
juustoraastetta

Paista voinokareessa 2 minuuttia herkkusieniä, ota sivuun. Kuullota pilkottu sipuli, älä ruskista. Lisää pannulle hetkeksi valkosipulisilppu. Nosta perunasiivuista puolet uunipataan. Levitä päälle sieni-sipulisekoitus, johon on lisätty ripaus suolaa. Loput perunasiivut lisätään pataan.
Sulata Koskenlaskija kiehuvaan vesitilkkaan ja kaada pataan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 180-asteessa noin tunti.