torstai 9. lokakuuta 2008

Näyttäkää valoa

Valokuvatorstain ja Runotorstain 105. haaste oli kuvan antama inspis.

Lyhtyjen alta
kulkee suora polku
avaruuteen

Sytyttäkää lyhdyt
näyttäkää valoa
Tahdon nähdä
onko siellä vettä, lunta ja jäätä
Ne ovat merkkejä elämästä,
maassa merkkejä kuolemasta

Täältä avaruuteen
sieltä takaisin
Odotetaan vastauksia

Lähettänyt klo
Tunnisteet:

31 kommenttia:

  1. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 13.13

    Hieno tuo alku :)
    Kurkistus sillan alta?...onks se vähä niinkuin avaruuten kurkistelis :)

    VastaaPoista
  2. Inkivääri9. lokakuuta 2008 klo 13.14

    Oooops, tämä jotenkin vetää päätä vinoon8] Hyvä kuva ja teksti haasteeseen:)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 13.46

    Hieno kuva aiheesta, aivan kuin avaruudesta katsottuna ja siellähän on niitä silmiä jotka meitä tutkailevat:-)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 14.02

    Kiehtova kuva ja veikeä teksti! :)

    VastaaPoista
  5. Oh-show-tah hoi-ne-ne9. lokakuuta 2008 klo 15.01

    Vastauksia on heti kun wiimeinen pari tulee uunista ulos!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 15.36

    Hieno idea tuo kuvan kääntö! Valokuja tosiaan nousee ylös. Ja runossa hyviä oivalluksia toisen elämästä ja toisen kuolemasta.

    VastaaPoista
  7. arleena9. lokakuuta 2008 klo 15.39

    john,
    Alhaalta avaruuteen, ylös saakka. Kohti tuntematonta - elämää

    VastaaPoista
  8. arleena9. lokakuuta 2008 klo 15.40

    inkivääri,
    jotekin tuo kuva juuri tuossa asennossa tuntui aiheeseen oikealta.

    tapsu,
    niin kontrolli pelaa ja hieman toisinpäin, mutta ylhäältä näkee paremmin ilman valoakin

    VastaaPoista
  9. arleena9. lokakuuta 2008 klo 15.42

    speedy,
    kiitos palautteestasi

    oh-show-tah-hoi-ne-ne,
    sitäpä en jaksa odottaa, pitäisi tietää aiemmin

    VastaaPoista
  10. arleena9. lokakuuta 2008 klo 15.43

    leijonainen,
    niin se menee toiselle elämä ja toiselle kuolema

    VastaaPoista
  11. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 15.56

    Kun tajusin kurkistella oikeasta suunnasta niin näin kauniin hohtavan puuston, ihana ruskakuva.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 15.59

    Olipa kiva efekti ja hyvä idea kääntää kuva. Kipeät niskat sai pientä väliaikajumppaa samalla. =O)

    VastaaPoista
  13. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 16.58

    Päätä kääntelin minäkin. Mukava avaruussukkulahan tuosta kuvasta löytyi. ;-)

    VastaaPoista
  14. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 17.05

    Kivasti erilainen...

    -wiltteri-

    VastaaPoista
  15. arleena9. lokakuuta 2008 klo 17.14

    savisuti,
    aiheeseen kuva sopi juuri noinpäin, mielestäni

    inkataika,
    se on mukava, että sait jumpata

    VastaaPoista
  16. arleena9. lokakuuta 2008 klo 17.15

    pekka,
    niin sillä sukkulallahan sinne avaruuteen pääsee

    wiltteri,
    kiitos

    VastaaPoista
  17. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 20.10

    Kyllä nyt Arleena pistit pahan! Täällä on koko blogistania tänään käännellyt vasenta korvaansa olalle. Mutta hieno on kuva ja olisi oikeinpäinkin!

    VastaaPoista
  18. Anonyymi9. lokakuuta 2008 klo 20.40

    Tuo runon loppu "odotetaan" sopii hyvin (:

    VastaaPoista
  19. arleena9. lokakuuta 2008 klo 20.55

    kre,
    niin se on pienestä kiinni, muutamasta sentistä ja kaikki on melkein "päälaellaan" tai ainakin niskat vinksallaan.
    Kiitos hauskasta kommentista

    VastaaPoista
  20. arleena9. lokakuuta 2008 klo 21.05

    piatta,
    Odotetaan, saadaanko, tuleeko niitä -
    vastauksia

    VastaaPoista
  21. *itKuPiLLi*9. lokakuuta 2008 klo 23.08

    Onpa ihmeellinen kuva, piti katsella sitä tosi tarkkaan, että sai jotain tolkkua. Todella hieno ja kaunis kuva, ja upeasti sopii haasteeseen.

    Ja runo on myös ihana. Jotenkin mystinen kokonaisuus.

    Tämä oli todella vaikuttava kokonaisuus.

    VastaaPoista
  22. arleena10. lokakuuta 2008 klo 9.24

    itkupilli,
    tuntematon avaruus on salaperäinen, mystinen. Vastauksia odotetaan edelleen.

    Kiitos mukavasta kommentistasi.

    VastaaPoista
  23. jl10. lokakuuta 2008 klo 9.51

    En ole pitkään aikaan ehtinyt lukea syötteenlukijani ilmoittamia uusia postauksia, mutta nyt kun ehdin vilkaista niin täältähän löytyi oikea helmi! Todella ihana runo, Arleena.

    Ja kiitän nöyrimmin - huomasin, että viime viikkoina laiskasti päivittynyt blogini on jossain vaiheessa ilmestynyt linkkilistaasi.

    VastaaPoista
  24. arleena10. lokakuuta 2008 klo 10.01

    jl,
    kiitos mukavasta palautteestasi.

    Uusin jokin aika sitten linkkilistani bloggeriksi, se on kätevä, näen nopeasti päivittyneet postaukset.
    Blogilista on hieman miten sen sanoisi, ei näytä koko totuutta ja sinne pitää klikkautua.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi10. lokakuuta 2008 klo 20.00

    Hyvä oivallus aiheeseen.

    VastaaPoista
  26. arleena10. lokakuuta 2008 klo 20.02

    doris50,
    kiitos

    VastaaPoista
  27. Anonyymi10. lokakuuta 2008 klo 23.46

    Katse toiseen ulottuvaisuuteen! Hauska kuva!

    VastaaPoista
  28. arleena11. lokakuuta 2008 klo 0.03

    marja-leena,
    ylöspäin avaruuteen

    VastaaPoista
  29. Melita12. lokakuuta 2008 klo 21.45

    Hei Arleena,
    Ihan loisto oivallus!Kerrassaan hieno vastaus haasteeseen - itse pohdin edelleen mitä kuvallani tarkoitin.

    VastaaPoista
  30. arleena13. lokakuuta 2008 klo 1.02

    melita,
    kiitos

    VastaaPoista
  31. Anonyymi15. lokakuuta 2008 klo 7.59

    Kuvakulma mielenkiintoinen. Kaulaa venytin minäkin puolen jos toiseen, mutta kyllä kolahti. Runo ja kuva on 1+1 - lopputulos hieno.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)