keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kaupungilla

Lenkkeilin kaupungilla, kuljeskelin  kaduilla ja poikkesin puistoon. Isokatu ydinkeskustassa on kokonaan
kesäajan kävelykatu. Alkuillasta asiakkaita riittää pubin katuosuudellekin. Kahvilan katuosio näyttää olevan jo tyhjä. Kahvilassa käyvät ovat jo kotonaan ilta-askareissa. Iso keltainen rakennus, Roosin talo, on taidemuseo. Kauniita nuo sepän takomat katulamput.
Pysähdyin Andreas Chydeniuksen puistoon, jota epävirallisesti kutsutaan Naakkapuistoksi . Istuuduin penkille vastapäätä Chydeniuksen patsasta. Lehtikuuset ovat kehitelleet jo komeat kävyt. Riippuvat käpyoksat ovat kauniita kesät talvet.
Patsaan ympärillä vaaleanpunaiset ruusut vasta aloittelevat kukintaansa. Kukkaan ehtineistä ikuistin kolme.
Tänään oli iltatoripäivä, vaan en kulje sinne. En pidä väentungoksesta enkä liiasta tavaramäärästä. Torilla on liian paljon muuta tavaraa kuin varsinaista torille perinteisesti kuuluvaa, kuten vihanneksia, juureksia, marjoja, kukkia. Varsinaisina toripäivinä taas saisi olla enemmän elintarvikkeiden myyntikojuja. Olisi vara valita ja syntyisi tervettä kilpailua.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Torkkupeitto tekeillä

Hellepäivät ovat toistaiseksi takanapäin. Kesän kuumimpana hellepäivänä, perjantaina, aloitin torkkupeiton kutomisen. Ehkä ei kuulosta kovin viileältä hommalta villalankojen kanssa touhuaminen. On kuitenkin hyvä valinta, sisätilojen viileydessä kutominen on oivaa terapiaa.

Ostin Viron Kuresaaren torilta harmaata villalankaa kilon verran. Se oli edullista, maksoi 16 euroa. Kävin ostamassa luonnonvalkoisen raitalangan täältä läheisestä käsityöliikkeestä ja 300 g maksoi 15 euroa. Onhan se hienommin kehrättyä. Pidän virolaisesta villalangasta enemmän, sen krouvius sopii hyvin torkkupeittooni.
Kudon peiton pituussuuntaisesti kahdessa osassa. Suunnittelin mallin itse, harmaan kudon aina oikein. Kuten kuvasta näkyy jälki on karhean rouheaa, sellaista halusin. Raita on oikein ja nurin, kuten kuvasta näkyy. Leveys ilman reunavirkkausta 2x60 silmukkaa. Pituus tulee olemaan noin 140-150 cm. 

Mietin parhaillaan kuinka yhdistän kappaleet. Tekisinkö ristipistoilla ommellen. Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Reunojen huolinta on myös mietinnässä, ajattelin kiertää reunat virkkaamalla. Vinkkejä odotetaan.
Siitä on vuosikymmeniä aikaa, kun olen viimeksi kutonut ja virkannut. Keväällä tosin kudoin palmikkotyynyn.
Jouduin muistelemaan muutamia asioita ennen kuin sain näkyvää aikaiseksi. Yllättävän hyvin mieleeni palautuivat kudonnan niksit. Käsityöt eivät todellakaan ole olleet vahvuusaluettani.
Avasin blogini tunnisteisiin  Kutominen ja virkkaus-osion, johon toivon postaavani enemmän kuin tämän yhden torkkupeiton.   

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Inspiroiva taidenäyttely

Taiteilija Anu Tuomisen näyttely, 12.7 -27.10.2013  Appelsiiniaurinko Porkkanamaa,  Pietarsaaren Tupakkamakasiinissa oli antoisa ja riemukas. Lähes jokainen teos kuljetti ajatuksia elettyyn. Tutut arkiset esineet ovat saaneet uuden elämän taideteoksina. Langat, napit, väriliidut, nenäliinat, villasukat, patalaput, pullot, hengarit, saippuakupit, muovimukit ja paljon muita arkisen elämän esineitä, nyt ne ovat heränneet henkiin taideteoksina. Näyttely kannattaa käydä katsomassa ja kokemassa.
Nautin näkemästäni ja inspiroiduin. Yläkuvassa valkoinen lammaslauma laitumella.
 Väriliiduista rakennettu maisema. En tallentanut teosten nimiä, nimeän ne oman inspiraationi mukaan.
 Metsän takaa kumottaa täysikuu, voi se olla aurinkokin.
 Nappitaulu hienosti ruskean sävyissä.
 Karkkipöytä odottaa makeannälkäistä.
 Loppuunkulunut on siirtynyt lepäämään.
 Appelsiinimehun pullotus.
 Säilöntää talven varalle.
Puetut hengarit. Tästä sain idean. Minulla on vanhoja puisia hengareita,
nehän tarvitsevat virkatun puvun.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Meksikolaiset värit

Keltaisia ja tulipunaisia kukkia Meksikon väreissä. Hiekkaa olisi pitänyt olla, vaan löysin vain heinää ja kääpää. Haastekuvasta ei täysin selvinnyt onko kyseessä musta. Tulkitsin syvän  ruskeaksi, joten härkäpatsas Turun Aurajoen rannalta on nyt kollaasissa.
Pietarsaaren Aspegrenin puutarhan punaiset liljat lisään vielä bonuksena.
 Koska Suomesta löytyy tavattoman paljon meksikolaista keltaista,
en voi olla laittamatta keltaisia kukkia vielä mukaan.
*

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hellepäivää uimarannalla

Tänään oli hellettä. Ajelimme uimarannalle ja autonmittari näytti +25.  Aurinko porotti, meri kimmelsi ja uimarannan äänet kuulostivat vaimean etäisiltä. Vaimentaako pysähtynyt tuuli äänetkin, oli täysin tyyntä.   
Edes moottoriveneiden äänet eivät kantautuneet rannalle. Muutama purjevene liukui hitaasti horisontissa.
Rantavedessä on iloista elämää, vettä on mukava loiskuttaa. Veteen on helteellä ilo pulahdella. 
Älä roiskuta, kastelen kohta. Porskutanpas, vesi on niin lämmintä.
 Tästä tulee puro, vetäisen uran, että vesi pääsee virtaamaan.  Minä uitan siellä sitten näitä keppejä.
Pärskähdyksiä tulossa, nyt ne pyörivät jaloissa. Vesi on lämmintä, tulkaa uimaan.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Pizzalla

Aamulla yhdeksän jälkeen kävin noutamassa varaamani mustikat. Viisi vuotta täällä asunut burmalainen perhe on joka vuosi poiminut mustikoita, puolukoita ja villivadelmia myytäväksi. Ystävämme välittää marjat suoraan tarvitseville palkkiotta ja  me autamme heitä taloudellisesti.  Perheellä on nyt suunnitelmissa  käydä marjarahoilla Burmassa katsomassa vanhaa isoäitiä.
Marjasession jälkeen pakkasin pesuvälineet ja -aineet autoon ja matkasimme kotipitäjäni hautausmaalle. Unohdin tietysti kukat. Muistin, kun huomasin tienposkessa kyltin Lindellin puutarha 3 km. Kaarsimme puutarhaan ja ostin kukat.
Jynssäsin hautakiven puhtaaksi sammaleesta ja istutin kukat. Nälkähän siinä tuli. Päätimme syödä pizzat, jos vain pizzeria löytyy. Ja löytyihän se. Pizzapaikka ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, itseasiassa se oli hyvin karu. Käännyin jo pois, mies oli tuulikaapissa menossa. Menin sitten minäkin.
Sisänäkymä ei  paljon luvannut, tilasimme pizzat. Ne olivat hyvännäköiset ja maistuivat herkullisilta.
Kysyin yrittäjältä, kuuluuko hän johonkin pizzaketjuun. Eipä kuulunut, tekee siis pohjatkin itse. Söimme hyvällä ruokahalulla. Tapani mukaan tarkastelin sisustusta. Sisääntulon tuulikaapin ympärille oli ripustettu kymmenen A4-kokoa olevaa taulua, niitä oli vaikea havaita ovipumpun  yläpuolelta.
En malttanut olla puuttumatta sisustukseen.
Saanko antaa sinulle ilmaisen sisustusvinkin ?  Yrittäjä ilahtui kovasti ja kertoi tarvitsevansa apua sisustamisessa.  Kerroin, että hän voisi aloittaa ripustamalla ne kymmenen taulua punaiselle sivuseinälle tiiviiksi ryhmäksi. Seinällä jo olevat kaksi isoa valokuvataulua voisi siirtää omaksi ryhmäksi samalla seinällä.
Sen teen, eihän siinä tarvita kuin nauloja ja vasara, yrittäjä oli oikein innostunut ja mitä seuraavaksi.
Kuluneet, mutta hyvät tuolit kaipasivat kipeästi maalia. Ehdotin, että tuolit maalataan Italian lipun vihreiksi. Punakantiset pöydät ovat ihan hyvät, vain liinat pöydille. Jutustelimme sisustuksesta, vastailin kysymyksiin ja
tein ehdotuksia. Kävi ilmi, että verhoillut nuhruiset istuinpenkit vaihdetaan. Ne yrittäjä oli ajatellut ostaa Turkista. Vasta siinä vaiheessa huomasin, että hän oli turkkilainen, suomenkieli oli niin hyvää, se ei paljastanut alkuperää.
Kuuntelin yrittäjän elämäntarinaa Turkista Suomeen ja elämästä Suomessa eri paikkakunnilla. Täällä, maalaispitäjässä,  hän on kohdannut rasistista syrjintää. Apulaista hakiessaan yksikään pitäjän työttömistä nuorista ei ilmoittautunut  työpaikkaan. He mieluimmin viettävät vapaata suomalaisen hyvän sosiaaliturvan suojissa, hän arveli. Oli oikeassa, harmillista että nuoret jäävät työstä ulkopuolelle.
Auton vaihtaminen oli ollut joillekin nuorille liikaa. Yrittäjä oli vaihtanut vanhan autonsa vähän uudempaan käytettyyn. Jo ensimmäisen  päivän jälkeen autoa oli kivitetty ja heitetty kananmunilla. Rasismi toteutui auton välityksellä. Hänhän on samanlainen veronmaksaja kuin muutkin työssäkävijät.
Me olemme kaikki ihmisiä - samanlaisia, lähtökohdat ovat vain erilaiset.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Marjoja poimimassa

Olimme sopineet siskoni kanssa, että tänään mennään poimimaan mustikoita. Marjaretkelle varasin mukaan kahvia ja voileipiä, enkä unohtanut vesipulloakaan. Ensin menimme taattuun mustikkapaikkaan, mutta muut olivat jo ehtineet ennen meitä.
Sitten hurautimme Kaustisen kallioiden juurelle. Joimme kahvit. Metsässä rämpiessä oli tullut jo pienoinen nälkä.  Tämäkin marjapaikka oli jo kertaalleen poimittu, emme lannistuneet vaan kiersimme uutterasti
lenkin metsässä. Molemmat poimimme marjat käsin. En ole oppinut käyttämään konetta. Sangon pohja täyttyi aika sopivasti, kunnes siskoni näki käärmeen luikertelevan kallioilta alas. Onneksi en nähnyt käärmettä.
Meillä ei ollut kumisaappaita, koska päivä oli helteinen, jalassa olivat kevyet kengät. Niinpä palasimme takaisin autoa kohti jatkaen poimimista. Aina piti tarkistaa mätäs käärmeen varalta.  
Saalis ei ollut suuren suuri. Iloitsin myös pienestä sienisaaliista, keräsimme kangasrouskuja, haperoita ja tatteja.  Ne valmistin ruoaksi heti kotiin päästyäni.
Mustikkaretkeltä unohdin ottaa kuvia, korjasin asian myöhemmin vadelmapaikassa.
Seuraavaksi kuljimme haudoille. Keräsin kuihtuneet begoniat pois ja huomenna menen viemään sinne uudet kukat.
 Ajoimme kotikyläni läpi. Se on mielestäni Suomen kaunein kylä. Joki virtaa läpi kylän ja suurin osa kylän taloista on levittäytynyt kylää halkovan maantien molemmin puolin. Oma kotini on joen toisella puolella varsinaisesta kylästä ja sinne ajetaan jokirantatietä pitkin.
Pysähdyin kuvaamaan sillalta jokea. Tässä kuvassa on yksi lapsuuteni uimarannoista. Se on kuvassa näkyvän niemekkeen takana. Rannassa kukkivat juuri nyt ulpukat, minulle ne ovat näkinkenkiä.
Pysähdyimme metsän hakkuuaukiolle, jossa villivadelmapensaat olivat punaisenaan vadelmia. Poimimme ropposet täyteen ja päätimme tulla uudelleen. Aukio oli iso, joten vadelmaa riittää.
Tänään oli lämmintä + 23 ja puoli astetta päälle näytti mittari. Toivotaan, että lämpimät jatkuvat vielä.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Puutarhassa

Teimme tänään pienen  kesäretken Pietarsaareen. Ihastelimme Anu Tuomisen näyttelyä Tupakkimakasiinissa. Tuomisen näyttelystä kerron kuvien kera myöhemmin.
Ajelimme Pietarsaaren Skataa eli vanhaa kaupunginosaa ristiin rastiin. Skata on repsahtanut huonoon kuntoon.Taloista osa on autioina ja tyhjillään, osa asutuista taloista on ränsistynyt huonoon kuntoon, kadut ovat huonosti hoidettuja ja kuoppaisia. Toki hyvin hoidettuja on valtaosa, mutta silmään osuvat aina ensimmäisenä hoitamattomat. Kävimme Hattumaakarin näyttelyssä ja käsityöpuodissa sekä Skatan Galleriassa

Kävimme Aspegrenin puutarhassa, josta kuvat ovat. Se on ihastuttava paikka.
Aspegrenin puutarha ja Rosenlundin pappila muodostavat ainutlaatuisen puutarhaympäristön kaupunkialueella. Rovasti Gabriel Aspegren rakennutti Rosenlundin 1700-luvulla, ja puutarha on Suomen vanhimpia pappilapuutarhoja ja Pohjoismaissa ainutlaatuisen hienona säilynyt ympäristö. Rosenlund on kaupungin keidas sekä kesällä että talvella, ja siellä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia. Vietä syysiltaa Huvimajassa tai osallistu teemaopastukseen kasvien ja historian maailmaan.
Jos haluat voit lukea puutarhasta lisää Pohjanmaan museon sivuilta.
 Tulikukka tämä ei ole. En muista nimeä, komea kukka.
 Liljoja.
 Malvaa
 Kehäkukkia
 Omenasato on runsas.

 Timjami kukkii laajana mattona.
 Mäkimeirami eli oregano
Kauniissa huvimajassa voi juoda vaikka kahvit.
Puutarhan yhteydessä on kahvila, jonka ulkoterassilla nautimme kahvit.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tallinnan satamassa


 Mereltä katsottuna näkyvät Tallinnan lukuisat tornit silhuetteina taivasta vasten.  Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Kuvasin laivan tanssisalin ikkunan läpi, halusin tallentaa nämä kuvat muistona matkasta.

Kirkontorneja, niitä oli kymmenittäin.
Satamanostureita.
  
Nosturin yläosa.
.
Nosturin jalusta. Lokki halusi välttämättä päästä kuvaan.
 Helios hinaaja satamassa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013