Näinä aurinkoisina syyspäivinä on ollut ilo liikkua luonnossa ja seurata kesän vaipumista. Syksy on ollut kaunista katseltavaa. Ajellessani metsätiellä säpsähdin, edessäni pyöräili nuori mies. Pipo oli vedetty tiukasti pitkien hiuksien suojaksi. Selässä oli reppu, josta törrötti musta haulikon piippu.Viime aikojen karmeat tapahtumat putkahtivat mieleeni. Vilkaisin nuorta miestä. Katse sojotti tiukasti eteenpäin, kun hän kumarassa polkien taittoi matkaansa. Minne matka mahtoi olla. Valtioneuvosto päätti tiukentaa ampuma-aseiden lupamenettelyä Kauhajoen tapahtuman jälkeen. Kuinka paljon aseita on tällä hetkellä käytössä, minkälaisin perustein ja ovatko turvallisissa käsissä. Toivottavasti enää eivät ikävät tapahtumat toistu.
Kun palasin takaisin, ohitin taas tämän nuoren haulikkomiehen. Eipä katseemme kohdanneet.
Löysin villiruusun, joka pursui punaisia, soikeita ruusunkiulukoita. Asettelin oksat kotona maljakkoon, toistaiseksi. Katsotaan miten niitä käytän hieman myöhemmin.
Nostin kimpun sisälle. Suihkutin kiulukoille hiuslakkaa. Testaan, miten ne tuleentuvat ja pysyvät kiinni oksissa.
Muutama vuosi takaperin keräsin talviterassille osmankäämiä. Niiden ruskeat patukat olivat oikein nätit pari kuukautta. Mutta sitten alkoi tapahtua, yksi toisensa jälkeen patukat poksahtelivat auki ja sisältä pursuili valkeaa pehmeää villaa. Sitä leijaili pitkin terassia kuin pehmeää pumpulia. Urhoollisesti odotin josko poksahtelut loppuisivat. Eivät loppuneet, siivosin ne terassilta pois. Olisi kai pitänyt nekin suihkuttaa hiuslakalla.
Kauniita kuvia!
VastaaPoistaHyvä idea tuo hiuslakka. Pistetäänpä mieleen.
VastaaPoistaKauhistutti kyllä tuo tarinasi pyöräilevästä nuoresta miehestä haulikko repussaan.
Minunkin osmankäämeilleni kävi samoin kuin sinulle. Myöhemmin kuulin tuon hiuslakkajutun. Toivottavasti auttaa ruusunkiulukoihin.
VastaaPoistaPuistattaa ajatuskin pyssymiehestä. Huolestuttavaa, ettei edes katsonut.
yaelian,
VastaaPoistakiitos
sooloilija,
VastaaPoistaminullekin jäi mieleen tuo kohtaaminen, mitiskelin vielä jälkeenpäinkin tapahtunutta
leijonainen,
VastaaPoistaNyt on lakkaa ainakin pursutettu, kun on alkuun päästy käsittelen terassin talvikasvit kaikki sillä, paitsi elävät
Olen kuullut, että osmankäämit tulisi kerätä heti, kun ruskeat patukat ovat muodostuneet. Silloin ne eivät lähde niin helposti purkautumaan. Ja tietysti hiuslakkaa silloinkin on hyvä käyttää.
VastaaPoistaJos haluaa marjojen säilyvän pitkään, ne voi kastaa parafiiniin. En ole kokeillut, mutta muinoin kuivakukkatöiden yhteydessä vain oli siitä puhetta : ) Ehkä nykyään on muukin tapa "säilöä" ruusunmarjoja ...
Mukavaa viikonloppua !
Minulle kävi osmankäämien kanssa huonosti, kun ensimmäisen kerran toin niitä sisälle. Oli kevättalvi ja kimpullinen patukoita sopi hyvin olohuoneeseen. Parin tunnin päästä ne olivat poksahdelleet lamppuharjoiksi ja haituvaa oli kaikkialla!
VastaaPoistaKiulukkakuva on ihana!
sariw,
VastaaPoistaminäkin olen kuullut, että pihlajanmarjat kastellaan glyseriiniin. Parafiini on uusi asia minulle.
Ruusukiulukat ovat jo hieman kurtistuneet, mutta se ei nyt kovasti haittaa.
katriina,
VastaaPoistajaahas sitä on muillekin tullut osmankäämivillaa. Olisiko siitä voinut kehrätä lankaa, jos olisi ollut rukki, kyllä kait.
Minulle tuli mieleen Emmassa (Espoon Taidemuseo) näkemäni ihana kollaasimainen taideteos vitriinikehyksissä. Sen sisällä oli valkoista osmankäämin näköista villahaituvaa. Se oli kaunis taulu, enpä tullut ajatelleeksi tätä toteutusta.
No olipa ihme juttu noista osmankäämeistä!
VastaaPoistaKävin tänään ostamassa shampoota ja hoitoainetta. Silmiin osui hiuslakka ja ajattelin että siinä on tuote jota en ikinä käyttäisi.
Hmm... sitten luin postauksesi :) Ehkä sittenkin käyttäisin.
rita,
VastaaPoistakannattaa käyttää, ellet sitten tekisi untuvanpehmeästä osmankäämipumpulista taulua.
Sekin on hyvä ajatus
On jo kulunut parikyt vuotta kun toin kanssa osmankäämiä ja eteiseen sisälle. Laitoin myös hiuslakkaa niihin. Kauniisti olivat aikas kauan korissaaan, kunnes päättivät poksauttaa.....
VastaaPoista